rakennusperinto.fi : Pohjois-Karjala

Etusivu » Rakennusperintömme » Maakunnat » Pohjois-Karjala

Pohjois-Karjala

Pohjois-Karjalan historiaa leimaa sijainti kahden valtakunnan ja kahden uskonnon vaikutuspiirissä. Se on maisemallisesti osa Vaara-Karjalaa ja Järvi-Suomea. Pysyvää asutusta on ollut keskiajalta lähtien. Kylien asutus sijoittui harvakseltaan vaaroille, joiden rinteille raivattiin kaskeamalla peltoja. Tyypillisiä vaarakyliä on ennen muuta Ilomantsissa ja Kiihtelysvaarassa. Kaskikulttuurin maisema ja rakennustapa näyttäytyvät esimerkillisesti Valtimon Murtovaarassa. Pitkälle 1800-luvulle jatkuneen kaskeamisen jäljet näkyvät edelleen mm. perinnemaisemina ja metsien koivuvaltaisuutena.

Ortodoksinen Ilomantsi oli maakunnan vanhin hallintokeskus. Kaupunkikulttuuri on nuorta; Vienan kauppaa säätelemään 1653 perustettu Brahea vaikutti vain vajaat kolmekymmentä vuotta. Tärkeiden liikennereittien risteyksessä sijaitsevasta Joensuusta tuli keskuspaikka 1700-luvulla ja kaupunki 1848. Nurmeksen kauppala perustettiin 1876 ja Lieksa 1936 Brahean paikalle. Joensuussa julkiset rakennukset ja vanhimmat talot sijoittuvat ruutuasemakaavan mukaan Pielisjoen rantaan muodostuneen sataman puistoon ja sen reunamille. Nurmeksen ruutukaavalle on ominaista väljyys, koivukujat ja korttelien väliset palokujat.

Utran teollisuusympäristö ja kruununvouti Gabriel Walleniuksen perustama Puhoksen ruukki kuuluvat varhaisimpaan, 1700-luvun teollisuusperintöön. Möhkön ruukki 1800-luvun puolivälistä oli suurimpia järvimalmiruukkeja Suomessa. Teollisuuden kuljetusyhteyksien parantamiseksi syntyivät maakunnan ensimmäiset kanavat, ns. Mustosen kanava Puhokseen ja Utran kanava Pielisjokeen 1832.

Kruunun hallinnon virkamiehet, tuomarit ja voudit rakensivat hallintopaikoikseen rintamaiden kartanoihin verrattavia hoveja, kuten Liperin Lamminniemi ja Simananniemi sekä Tohmajärven Jouhkola ja Suorlahti.

Kahden kirkkokunnan läsnäolo näyttäytyy kirkkojen ja muistopaikkojen monimuotoisuutena. Ilomantsissa luterilainen ja kreikkalaiskatolinen kirkko, jotka sijaitsevat omilla mäillään, kuvastavat kauan kestänyttä rinnakkaiseloa. Hattuvaaran laelle rakennettu pieni tsasouna on tyyppinsä vanhin säilynyt edustaja Suomessa. Monet kyläkalmistot ja rajakylien sotien jälkeen rakennetut rukoushuoneet viestivät vanhasta ortodoksisesta traditiosta.