Etusivu » Rakennusperintömme » Artikkelit » Valot satamassa loistaa – uutta elämää satamarakennuksiin
Valot satamassa loistaa – uutta elämää satamarakennuksiin
Lauri Putkonen, taidehistorian tutkija
Raahen rantamaisemaan on 1840-luvulta saakka kuulunut kaksikerroksinen hirsinen tulli- ja pakkahuone, jossa myös satamakaupunkiin oleellisesti liittyvällä merimieshuoneella oli tilat. Kun pakkahuone 1900-luvun alussa jäi alkuperäisestä käytöstään, päätettiin se ottaa museokäyttöön. Piirilääkäri C.R. Ehrströmin jo vuonna 1862 perustama Raahen merimuseo, maamme vanhin paikallismuseo, siirtyi pakkahuoneeseen vuonna 1909.
Raahelaisten museoksi tämä satamarakennus sopikin erittäin hyvin, sillä Ehrströmin museoinnostus oli saanut alkunsa juuri merimiesten tuomista eksoottisista esineistä. Kaukomaista tuotiin koralleja, krokotiilinpäitä ja kilpikonnia, Englannista ajan muotikoristuksia posliinikoiria. Vanhaksi herraksi kutsuttu sukelluspuku, joka on lajissaan tiettävästi maailman vanhin, lienee sen sijaan kotimaista alkuperää.
Käyttötarkoituksen muutosta on varhaisia esimerkkejä
Raahen varhainen esimerkki osoittaa, kuinka luontevasti satamien rakennuksille voidaan löytää uusi ympäristöön sopiva käyttö. Toinen vastaavanlainen tapaus löytyy Helsingistä, jossa kantakaupungin toiseksi vanhin rakennus, tulli- ja pakkahuone vuodelta 1765, muutettiin vuonna 1920 Kruununhaan poliisiasemaksi. 1970-luvulla sen suojiin muutti pysäköinninvalvontatoimisto. Vasta kunnostettuun kivitaloon asettui seuraavaksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjakauppa ja kustannustoiminta. Myös Gustaf Nyströmin suunnittelema kaunis Katajanokan tulli- ja pakkahuone vuodelta 1901 on nyttemmin uudessa käytössä. Sen hyvin säilyneissä sisätiloissa toimii mm. lukuisia idänkaupan yrityksiä.
Liikennettä palvelevat rakennukset on nähty usein käyttökelpoisina muihinkin tarkoituksiin. Kun Eliel Saarisen suunnittelema Helsingin päärautatieasema oli vielä vuonna 1915 keskeneräinen, sijoitettiin sen suojiin tilapäinen sotilassairaala ensimmäisen maailmansodan rintamilla haavoittuneille venäläisille. Epävakaat ajat johtivat siihen, että asemarakennus vihittiin sille tarkoitettuun käyttöön vasta vuonna 1919. Jo vuotta tätä ennen oli Saarinen yhdessä Bertel Jungin kanssa laatinut ehdotuksen Helsingin yleiskaavaksi, jossa keskusrautatieasema ehdotettiin siirrettäväksi Pasilaan. Valmistumaisillaan olleelle keskustan rautatieasemalle Saarinen kaavaili uutta käyttöä posti- ja lennätinkeskuksena. Katettuja laiturialueita hän ehdotti muutettavaksi keskustan elintarvikehalliksi.
Viime vuosikymmenten kuluessa monet rakennetun kulttuuriympäristömme osa-alueet on otettu uuteen käyttöön. Yhteiskunnan nopea rakennemuutos yhdessä monien muiden seikkojen kanssa on johtanut asemien ja satamarakennusten lisäksi tuotantorakennusten, hoitolaitosten, kasarmien ja vankiloiden tyhjentymiseen. Kiinteistöjen haltijoilta on vaadittu usein ennakkoluulotonta asennetta haettaessa korvaavia toimintoja. Satamien kohdalla muutos on ollut ehkä kaikkein voimakkainta. Varastointi- ja ahtaustoiminnan muutokset sekä liikenteen ongelmat kaupunkikeskustoissa ovat johtaneet siihen, että kokonaiset satama-alueet on otettu uuteen käyttöön.
Rantanäkymät vetävät puoleensa
Merenrantasijainti on tehnyt vanhoista satamista haluttuja asuinalueita. Helsingin Ruoholahdessa ja Turun Aurajoen rannoilla uudet asuinkerrostalot ovat kohonneet entisten satama-alueiden tuntumaan. Ruoholahdessa rakentaminen toteutettiin likimain puhtaalta pöydältä – vain Salmisaaren komeat tehdasrakennukset jäivät muistuttamaan alueen teollisesta menneisyydestä. Turussa sen sijaan onnistuttiin aikaansaamaan yhteys alueen vanhojen teollisuusrakennusten ja uusien asuintalojen välille. Wärtsilän, Turun Höyrypanimon ja Turun Kaakelitehtaan vanhat rakennukset ovat saaneet joen länsirannalla uudet, aktiiviset käyttäjänsä ja samoin on käynyt myös itärannalla Manillan kiinteistölle, joka pelastettiin kansalaisliikkeen ansiosta. Helsingissä uusia asuntoalueita kaavaillaan parhaillaan Jätkäsaaren ja Länsisataman alueilla.
Laajamittaisin yksittäisten satamarakennusten muutos uuteen käyttöön on toteutunut Helsingin Katajanokalla, jossa on säilynyt edustava valikoima varastorakennuksia sadan vuoden ajalta 1860-luvulta lähtien. Katajanokan pohjoisrannan makasiinialue sai 1980-luvulla uuden asemakaavan, jossa lähtökohtana oli vanhojen punatiilisten varastorakennusten säilyttäminen. Uudet toiminnot tuli sijoittaa rakennuksiin siten, ettei arvokas kaupunkikuva oleellisesti muuttuisi. Makasiineihin sijoittuikin pian erilaisia yrityksiä: ravintoloita, näyttelytiloja, kampaamoja ja liikehuoneistoja. Aiemmin varsin hiljainen rantakatu aktivoitui Katajanokan ja keskustan väliseksi suosituksi jalankulkuyhteydeksi.
Makasiineilla monia käyttömahdollisuuksia
1890-luvun alussa annettiin asetus yleisistä talletusmakasiineista, joilla oli oikeus antaa warrantteja eli talletustodistuksia säilytykseen jätetyistä, tullaamattomista tavaroista. Katajanokalle rakennettiin Helsingin Makasiini Osakeyhtiön toimesta 1800-luvun lopulla useita warranttimakasiineja. Ne saivat 1980-luvulle tultaessa uudet käyttäjät.
Varhaisimpia uudistuskohteita oli vanhojen kaksoismakasiinien muutos messu- ja näyttelykäyttöön vuonna 1985. Syntyi Wanha Satama, joka on ollut siitä lähtien vilkkaana tapahtumakeskuksena. Sen naapurissa sijaitsevat tiilimakasiinit korjattiin samoihin aikoihin uusiin tehtäviin, toinen Suomen elokuvasäätiön, toinen ulkoasiainministeriön käyttöön.
Monumentaalisin Katajanokan makasiineista on vuosina 1913–24 rakennettu Warranttimakasiini, jonka mahtavan teräsbetonirungon suunnitteli arkkitehti Selim A. Lindqvist. Rakennuksen ulkoarkkitehtuurista järjestettiin kilpailu, jonka voitti Lars Sonck. Monikerroksinen varastorakennus – aikanaan pohjoismaiden suurimmaksi mainittu – ei vastannut enää 1980-luvun tarpeita, ja 1990-luvun alussa se muutettiinkin Grand Marina -hotelliksi. Toiminta nivoutuu hyvin viereisen kongressikeskuksen kanssa, joka sekin on entinen varastorakennus. Hotellikäyttö tuntuukin soveltuvan varsin hyvin vanhojen makasiinien käyttömuodoksi: Helsingin Ruoholahdessa on Valion entinen juustovarasto ja Turun satamassa linnan tuntumassa sijaitseva vanha satamamakasiini muutettu hotelliksi.
Haminan Tervasaaressa on vuonna 1903 rakennettu tulli- ja pakkahuone remontoitu matkustajasataman ravintolaksi. Myös Kemissä on vanha 1800-luvun lopun tullimakasiini kunnostettu näyttely- ja liiketiloiksi.
Lars Sockin suunnittelema makasiini Helsingin Länsisatamassa on nykyisin Tallinnan laivaliikenteen matkustajaterminaalina. Lauri Putkonen.
Matkustajaliikenne korvaa tavaraliikennettä
Varastojen muuttaminen matkustajaterminaaleiksi on osoittautunut luontevaksi toimenpiteeksi satamissa, joissa tavaraliikenne on väistynyt ja jäljelle on jäänyt pääosin vain matkustajaliikenne. Varhaisimpia terminaalikäyttöön muutettuja makasiineja on Helsingin Katajanokalla sijaitseva Gunnar Taucherin piirtämä kaartuvalinjainen makasiini vuodelta 1938, joka muutettiin matkustajapaviljongiksi jo 1970-luvulla. Myös Lars Sonckin Länsisatamaan suunnittelema makasiinirakennus on toiminut viime vuodet Tallinnan liikenteen matkustajaterminaalina.
Suomen taloushistorian merkkirakennus, talvimerenkulkumme kannalta tärkeässä Hangon Länsisatamassa sijaitseva Selim A. Lindqvistin 1907 piirtämä graniittinen voimakasiini on sekin kunnostettu Itämeren matkustajaliikenteen terminaaliksi. Alkuperäisessä käytössään on edelleen Helsingin Eteläsataman Olympiapaviljonki, arkkitehtikaksikko Aarne Hytösen ja Risto Luukkosen tyylikäs, rantamaisemaan sopeutuva satamarakennus olympiavuodelta 1952.
Hangon itäsatama on maan suurin vierassatama. Satama-allasta reunustavat Granit-yhtiön vanhat tehdasrakennukset sekä 1800-luvun lopun makasiinit, jotka ovat pääosin ravintolakäytössä.
Joitakin vanhoja nostureita on säilytetty
Satamiin liittyvät kulttuurihistorialliset ja kaupunkikuvalliset arvot eivät rajoitu pelkästään rakennuksiin. Nosturit ja satamaradat ovat olennainen osa rannikkojemme laivarantoja. Vanhoja nostureita on säilytetty mm. Turussa Aurajoen rannalla, Suomenlinnan telakalla sekä Helsingin Hietalahden rannassa, jossa vanha nosturi on antanut nimen myös nuorison suosimalle kulttuurikeskukselle.
Helsingin satamarata rakennettiin 1890-luvun alussa, ja se kiersi aikoinaan koko Helsingin niemen. Radan katkaisi kiskojen purkaminen Eteläsatamasta, Katajanokalta ja Kaivopuistosta 1970- ja 80-luvulla. Radan kääntösillat ovat säilyneet osana Kauppatorin ja Hietalahden rantamaisemaa. Olisi toivottavaa, että nuokin talouskasvumme varhaisvuosien muistomerkit voisivat kunnostettuina rikastaa merellistä kaupunkiympäristöä ja elävää satamamaisemaa.
Artikkeli perustuu Euroopan rakennusperintöpäivien julkaisussa Lähdön ja saapumisen paikat 2006 julkaistuun artikkeliin.