Etusivu » Rakennusperintömme » Artikkelit » Lahden asemarakennuksilla on pitkä historia
Lahden asemarakennuksilla on pitkä historia
Riitta Niskanen, tutkija, Lahden kaupunginmuseo
Monessa suomalaisessa kaupungissa on ehtinyt olla kymmenkunta erilaista rautatie- ja linja-autoasemaa, näiden liikennemuotojen lyhyestä historiasta huolimatta. Monet niistä on jo purettu tai ne ovat uudessa käytössä.
Lahden kaupunki perustettiin vuonna 1905. Kun Lahdesta vuonna 1878 tuli kauppala, siellä asui vain noin 200 henkeä. Asukkaita on edelleen alle 100 000, mutta linja-auto- ja rautatieasemia kaupungissa on ollut kaikkiaan kymmenen. Niistä kuusi on purettu ja kaksi on edelleen alkuperäisessä käytössään.
Junaliikenne oli liikennemuodoista tärkein aina 1900-luvun loppupuolelle saakka, kunnes linja-autot ohittivat suosiossaan junamatkustamisen. Jo 1800-luvun lopulla saatettiin todeta vesiliikenteen jäävän rataverkoston tiuhentuessa toiseksi.
Päärautatieasema on ollut samalla paikalla vuodesta 1869
Lahti oli vielä pieni harmaa raittikylä Ylisen Viipurintien varrella, kun senaatti päätti vuonna 1867 linjata rautatien Riihimäeltä Lahden kautta Pietariin. Samalla yhdistettiin Vesijärvi ja Päijänne kanavalla. Nämä päätökset muuttivat kylän kohtalon. Vesijärven pohjukkaan, kylän läheisyyteen, edullisten kuljetusväylien äärelle alkoi 1860-luvun lopussa kehittyä sahateollisuutta. Rata avattiin vuonna 1870.
Lahden nykyinen rautatieasema on järjestyksessä kolmas pääasema. Ensimmäinen rakennettiin samaan aikaan radan kanssa, vuonna 1869, mutta se paloi jo viiden vuoden kuluttua. Aseman ulkonäkö tunnetaan lähinnä asemapäällikkö E. Hedmanin vesivärimaalauksesta.
Vuonna 1874 rakennettu toinen rautatieasema oli koristeellinen, melko kookas puurakennus, jota täydensi pieni torni. Tuohon aikaan Lahdesta lähti päivittäin puolisen tusinaa junaa sekä itään että länteen päin. Asema purettiin vuonna 1935 ja raidealuetta levennettiin sen paikalle.
Lahden kolmas pääasema valmistui vuonna 1935. Thure Hellströmin piirtämä asema rakennettiin aikaisempia asemia noin sata metriä lännemmäs, Vesijärvenkadun ja Rautatienkadun väliin jäävän asematorin etelälaitaan. Uusi asema ja viereen rakennettu alikulkukäytävä tulivat suureen tarpeeseen. Lahtelaiset pitivät vanhaa puista rautatieasemaa nuoren, vauhdikkaasti kehittyvän kaupungin arvolle sopimattomana, olihan Lahden asema noussut jo seitsemänneksi vilkkaimmaksi asemaksi Suomessa henkilöliikennekilometreillä mitaten.
Kun asema valmistui, sen ympäristö oli miltei rakentamaton. 1930-luvulla aukiolle suunniteltiin linja-autojen lähtölaitureita, mutta suunnitelma ei tällaisenaan toteutunut, vaan linja-autoasema rakennettiin vuonna 1939 toiselle puolelle kaupunkia.
Vesijärven asema palveli satamaa
Lahti luokiteltiin vain kolmannen luokan asemaksi. Tuleva kasvu osattiin kuitenkin ennustaa. Sen vuoksi noin kilometrin päähän päärautatieasemasta länteen rakennettiin rautatievarikko. Tästä haaroitettiin teollisuuspistoraide Vesijärven satamaan, jonne nousi pieni rautatieasema. VR pystytti radan varrelle hiihtostadionin kohdalle vuonna 1938 myös seisakkeen, jota käytettiin Salpausselän kisojen aikaan.
Vuosisadan vaihteeseen mennessä satama oli kasvanut Venäjän toiseksi vilkkaimmaksi Pietarin jälkeen. Asemaa laajennettiin vuonna 1917, jotta eri luokissa matkustavat saattoivat odottaa junaa omissa saleissaan.
Ensin linja-autot alkoivat syödä Vesijärven vesikuljetusten kannattavuutta 1930-luvulta alkaen, sitten kasvava rataverkko. Henkilöliikenne lakkasi vuonna 1965, tavaraliikennekin teollisuuslaitosten sulkemisen myötä lopullisesti vuonna 1990. Asema ränsistyi. Se sai kuitenkin uuden elämän, kun Vesijärven entinen teollisuusalue muutettiin kulttuurin ja vapaa-ajan keitaaksi 2000-luvun vaihteessa.
Loviisan – Vesijärven radan asemat
Jo heti Riihimäen ja Pietarin välisen radan ja sen Vesijärven satamaan vievän pistoraiteen valmistuttua vuonna 1870 alettiin pohtia ratayhteyden rakentamista merisatamaan pääasiassa puukuljetuksia varten. Loviisa tarttui tilaisuuteen.
Rata avattiin väliaikaiselle liikenteelle vuonna 1900. Rautatie oli kapearaiteinen, seitsemäs lajiaan Suomessa. Asema rakennettiin Lahden kauppalan pohjoispuolelle Vesijärven rannalle Niemeen. Se oli kaunis jugendvaikutteinen hirsirakennus, jossa oli korkea aumakatto ja komea harjakoriste. Asema vaurioitui pahasti vuoden 1918 sodassa, eikä sitä sen jälkeen enää käytetty matkustajaliikenteessä. Valtionrautatiet hoiti Loviisan radan liikennettä Lahden asemalla vuoteen 1914, jolloin sille rakennettiin oma vaatimaton asema pääradan varteen silloisen päärautatieaseman taakse.
Loviisan radan liikenne lopetettiin huhtikuussa 1960 ja sen Lahden-asemat purettiin 1970-luvun alussa. Ratauoma näkyy monin paikoin kaupungissa vieläkin.
Ahtialaan tehtiin rautatiepysäkki
Lahden liikenneolot paranivat suuresti 1930-luvun alussa, kun Lahden uusi asemarakennus ja sen viereinen alikäytävä rakennettiin ja junayhteys Heinolaan avattiin. Rautateille oli ilmestynyt kilpailija, linja-auto. Sen lyömiseksi rataverkkoa alettiin laajentaa.
Pysäkeillä ja seisakkeilla käytettiin tyyppipiirustuksia, jotka laadittiin Valtionrautateiden omassa huonerakennustoimistossa. Vuonna 1956 Nastolasta Lahteen liitetyssä Ahtialassa on jäljellä lähes täydellinen puinen asemakokonaisuus, vaikkakaan ei enää alkuperäisessä käytössään. Asema on vaatimaton ja mittasuhteiltaan perinteinen. Koivurivi ja korkeat jalokuuset ovat Ahtialan asema-alueen runko. Rakennukset on sijoitettu suoran raitin varrelle, rehevän puistomaisen puuston keskelle.
Ensimmäinen linja-autoasemavalmistui 1939
Linja-autoliikenne alkoi Lahdessa keväällä 1923, jolloin Lahdesta saattoi päästä linja-autolla Koskelle ja Heinolaan. Vähin erin liikenne vilkastui. Vuonna 1930 Suomalainen Shell Osakeyhtiö rakensi kauppatorin viereen huoltoaseman, jonka yhteyteen sijoitettiin linja-autojen lähtö- ja tulopaikat. Shell ei kuitenkaan halunnut rakentaa varsinaista linja-autoasemaa.
Kaupunginarkkitehti Kaarlo Könönen sai tehtäväkseen aseman suunnittelun. Aseman avaaminen syyskuussa 1939 oli suuren juhlan aihe Lahdessa. Paikallinen lehti kirjoitti: ”Jo nyt, vaikka asemarakennuksen ja sen ympäristöjen viimeistelytyöt vielä ovatkin kesken, tarjoaa uusi rakennus upean näyn. Sen arkkitehtonisesti yksinkertaisen sommitelman tehoa lisäävät 28 metrin korkuinen klinkkereillä peitetty torni, ravintolapäädyn puolipyöreä, soma ikkunarivistö ja 7-ovinen pääsisäänkäytävä, joka myöhemmin somistetaan kukkaistutuksin”.
Aseman toiminnot oli Tampereen linja-autoaseman esikuvan mukaan jaettu kolmeen osaan, sisääntulohalliin, myymäläosaan ja rahtisiipeen. Materiaalit olivat ajan tapaan tasokkaita: tammi-ikkunat, runsaasti tiukkasyistä honkapuuta, kuparikoristeita, terrastirappaus. Odotushallissa oli hauska pyöreä istuin, jonka keskellä kasvoi palmu. Ravintolasali kalustettiin Askon pöydin ja tuolein – paikallisuutta oli suosittu kaikissa mahdollisissa yksityiskohdissa.
Saapuva liikenne tuli talon pääsisäänkäynnin eteen. Lähtevä liikenne odotti talon toisella puolella. Vieressä oli bussien pysäköintialue.
Artikkeli perustuu Euroopan rakennusperintöpäivien julkaisussa Lähdön ja saapumisen paikat 2006 julkaistuun artikkeliin.