Etusivu » Rakennusperintömme » Artikkelit » Turun taidemuseo syntyi lahjoitusvaroin
Turun taidemuseo syntyi lahjoitusvaroin
Pinja Metsäranta
Turun taidemuseo valmistui 1904 Puolalanmäelle. Se rakennettiin turkulaisten liikemiesten Ernst ja Magnus Dahlströmin lahjoituksen avulla. Se on yksi Suomen varhaisimmista moderneista taidemuseorakennuksista – sitä ennen oli rakennettu vain Ateneum Helsinkiin. Ateneumissa sijaitsivat taidemuseon lisäksi Suomen taideteollisuusyhdistyksen ja Suomen taideyhdistyksen koulut, ja myös Turun taidemuseoon varattiin tilat Turun piirustuskoululle.
Turun taidemuseon suunnittelusta järjestettiin vuonna 1900 kutsukilpailu, jonka voitti – jatkokilpailun jälkeen – professori Gustaf Nyström. 1900-luvun alussa nuoret arkkitehdit, kuten Eliel Saarinen, Hermann Gesellius ja Armas Lindgren sekä Lars Sonck, suosivat kansallisromanttista tyyliä. He olivat olleet Polyteknillisessä opistossa Nyströmin oppilaina, mutta kritisoivat nyt opettajansa suunnitelmaa vanhanaikaiseksi. Monet pitivät toiseksi jäänyttä Waldemar Andersinin, Bertel Jungin ja Oscar Bomansonin ehdotusta parempana. Se perustui epäsymmetriseen pohjakaavaan ja linnamaiseen ulkoasuun, ja sen katsottiin edustavan uudempaa museorakennustyyppiä. Nyström sai kuitenkin museon rahoittajien täyden tuen. Nyström oli Ernst Dahlströmin perhetuttu, ja oli suunnitellut hänelle jo 1890-luvulla asuinrakennuksen Aurajoen rannalle. Nyström sai museon suunnittelutehtävän, ja museon peruskivi muurattiin toukokuussa 1902.
Taiteen temppeli on näyttävä monumentaalirakennus
Turun taidemuseo sijaitsee Aurakadun päässä näyttävänä kadunpääteaiheena. Se täytti rahoittajiensa toiveet aikansa arkkitehtuuria noudattavasta taiteentemppelistä. Rakennus seisoo vapaasti puiston keskellä. Julkisivut on tehty turkulaisesta graniitista ja ne ovat symmetrisiä. Kilpailuehdotuksessa olleet renessanssihenkiset ornamentit muuttuivat toteutetussa rakennuksessa kuitenkin kansallisromantiikan hengessä vapaasti aaltoileviksi kasviaiheiksi.
Gustaf Nyströmin arkkitehtiveli Alexander Nyström asui Turussa museon rakentamisen aikaan, ja hän toimi museon rakentamisen valvovana arkkitehtina. Nyström laati toimistossaan Helsingissä yksityiskohtaiset rakennus- ja työpiirustukset, ja lähetti ne sitten veljelleen Turkuun.
Rakennuksen näyttelysalit sijaitsevat toisessa kerroksessa. Ne on sijoitettu keskisalin ympärille 1800-luvun museoarkkitehtuurin tyyliin. Kolme isoa ja kaksi pienempää salia valaistiin pääosin valokatoilla. Yhteen saliin ja päätyhuoneisiin tuli valo korkeista sivuikkunoista. Sisätiloissa on käytetty paljon puuta. Ensimmäisessä kerroksessa toimi Turun piirustuskoulu 1930-luvulle asti. Nykyisin myös alakerran tilat ovat taidemuseon käytössä.
Puolalanpuisto toteutettiin samaan aikaan
Puolalanmäki oli jätetty rakentamattomaksi alueeksi C. L. Engelin laatimassa vuoden 1828 kaavassa. Se valittiin taidemuseon rakennuspaikaksi maisemamaalari Berndt Lindholmin ehdotuksesta. Museota ympäröi vapaamuotoinen Puolalanpuisto, jonka suunnitteli Turun kaupunginpuutarhuri, ruotsalainen Mauritz Hammarberg museon rakentamisen aikoihin. Hammarberg palasi 1906 kotimaahansa Tukholman kaupunginpuutarhuriksi.
Taidemuseo on Nyströmin myöhäinen työ
Gustaf Nyström (1856–1917) valmistui arkkitehdiksi Polyteknillisestä opistosta 1876. Hän toimi myöhemmin koulun opettajana ja johtajana. Nyströmin arkkitehtuuri edustaa tyyliltään pääosin uusrenessanssia; hänen suunnittelemiaan ovat mm. 1890-luvun alussa valmistuneet Kansallisarkisto ja Säätytalo Helsingissä. Kansallisarkiston ja Säätytalon historistinen arkkitehtuuri eroaa kuitenkin huomattavasti reilua kymmentä vuotta myöhemmin toteutetusta Turun taidemuseosta. Turun taidemuseo on tyyliltään uusromaanista arkkitehtuuria, mutta siinä on myös kansallisromanttisia piirteitä.
Puolalanmäki ja Turun taidemuseo kuuluvat Valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin, kuten Nyströmin suunnittelemat Kansallisarkisto ja Säätytalokin. Taidemuseoon tehtiin 2000-luvun alussa laaja peruskorjaus, jonka yhteydessä rakennettiin maanalaisia varastotiloja sekä rakennuksen takasivulle lasinen hissi- ja porrashuone.
Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt -sarja
Lähteitä:
Maunu Häyrynen: Kaupunkipuistot historiallisen kaupunkiympäristön osana. Agricolan tietosanomat 4/98. 1998. Agricola. Suomen historiaverkko. (http://agricola.utu.fi/tietosanomat/numero4-98/puistot.html)
Helena Soiri-Snellman: Turun taiteentemppeli. Turun Taidemuseo – 101 vuotta nykytaidetta. Turku 2005.
Ritva Wäre: Arkkitehtuuri vuosisadan vaiheessa. Ars. Suomen taide 4. Keuruu 1989.
