rakennusperinto.fi

Maa- ja metsätalouden rakennukset

Hirsirakentamisen taito eli lamasalvostekniikka yleistyi Suomessa keskiajalle tultaessa. Metsistä raivattiin tilaa pihapiirille ja viljelyksille, kylät kasvoivat. Raivatun maiseman ja metsän rajalle nousi heinänkorjuuta ja -säilytystä varten niittymajoja ja latoja. Niistä tuli suomalaisen maaseutumaiseman yleisimpiä rakennuksia.

Metsien keskellä, kylistä erillään, asuivat viljelystä raivaavat uudistilalliset. 1860-luvulta lähtien metsiin tuli uutta väkeä: metsätyömiehiä metsänhakkuuseen ja puiden uittoon sekä metsänvartijoita. Metsänvartijoiden tehtävänä oli valvoa, ettei metsää tuhottu eikä puita varastettu. Metsistä oli tullut rahanarvoisia, kun Suomen metsä- ja puuteollisuus käynnistyi 1800-luvun puolivälissä.

Hirsirakennusten ohessa säilyivät myös yksinkertaisemmat, tilapäismajoitukseen tarkoitetut asumustyypit metsässä työskentelevien käytössä 1900-luvun alkuun asti. Uitot tapahtuivat keväällä ja alkukesällä, kun virtaava vesi kuljetti tukkeja vauhdikkaasti. Lämpimään vuodenaikaan riitti vaatimattomampikin väliaikaisasunto, mutta metsätyöntekijöiden kurjat majoitusolot hakkuutyömailla talvipakkasilla vaativat parannusta. Lainsäädäntöä kehitettiin ja metsätyöväelle ryhdyttiin rakentamaan hirrestä erityisiä metsätyökämppiä. Niissä oli erikseen makuutilat työntekijöille, johdolle ja emännälle sekä keittiö ja varusteiden kuivaushuone. Pihapiirissä oli myös talli, sauna ja varastorakennuksia. Pihapiiriä kutsuttiin kämppäkartanoksi. Kämppäkartanoiden vilkkainta aikaa olivat suurten savottojen vuosikymmenet 1930–1960. Metsätyöntekijät rupesivat 1960-luvun lopulla kulkemaan autoilla ja mopoilla ja ehtivät yöksi kotiin. Kämppiä enää tarvittu tukikohdiksi.

Metsissä asutaan nyt vapaa-aikana

Ennen toista maailmansotaa varsinaisia lomarakennuksia olivat vain varakkaan väen huvilat. Luonnossa virkistäytyminen lisääntyi 1960-luvulta lähtien, kun ihmiset saivat enemmän palkallista lomaa. Telttailusta tuli suosittua, mutta myös savottakämpät, metsänvartijatilat ja syrjäiset mökit pääsivät uuteen käyttöön, kun niitä myytiin tai vuokrattiin mm. yhdistyksille ja metsästysseuroille.

Oma ryhmänsä ovat Lapin autiotuvat, joiden verkosto on tarjonnut yösijan harvaan asutuilla seuduilla liikkuville. Autiotuvat palvelivat alun perin poronhoitajia, postinkantajia, nimismiehiä ja muita työnsä vuoksi matkaavia. 1930-luvulta lähtien autiotupia alkoivat rakentaa retkeilyjärjestöt ja -yhdistykset, 1960-luvulta lähtien myös valtionmaiden hoitaja Metsähallitus. Nyt autiotuvat ovat kaikkien kulkijoiden käytettävissä yhden tai parin yön yöpymistä varten.

Vapaa-ajan käyttöön ryhdyttiin rakentamaan myös aivan uusia rakennuksia. Pienet ja alkuun vaatimattomasti varustellut kesämökit saunoineen ja laitureineen alkoivat täplittää rantaviivaa. Nyt kesämökkejä varustetaan jo ympärivuotiseen asumiseen. Suomalaiset ovat palanneet metsään.