Etusivu » Rakennusperintömme » Artikkelit » Kauttua on elävä ruukinpuisto
Kauttua on elävä ruukinpuisto
Pinja Metsäranta
Talvisin Kauttuan ruukinpuisto uinuu talviunta, mutta kesäisin se herää eloon. Ruukinpuistossa toimii kesäteatteri ja järjestetään erilaisia kesätapahtumia. Myös Kauttuan tehdasmuseo on kesäisin auki. Kesällä 2010 järjestettiin ensimmäinen Kauttuan ruukkifestivaali, joka yhdisti musiikin, lähiruoan, designin ja paikan historian ainutlaatuisella tavalla.
Ruukki perustettiin 1600-luvun lopulla
Suomen ensimmäiset rautaruukit perustettiin 1600-luvun alkupuolella. Kauttuan Ruukinalue sai alkunsa vuonna 1689, kun vapaaherra Lorenz Creutz perusti rautaruukin Euraan Kauttuankosken rannalle. Creutz oli perustanut ennen Kauttuan ruukkia Forsbyn ruukin Pernajaan ja Teijon ruukin Perniöön. Yhteensä ruukkeja perustettiin Suomeen 1600-luvun aikana neljätoista.
Suomen rautaruukkeihin alettiin tuoda rautamalmia emämaasta Ruotsista, sillä Suomesta ei löytynyt yhtä rautapitoista malmia. Kauttualla oli saatavilla polttopuuta ja vesivoimaa, mutta kuljetusyhteydet eivät olleet parhaat mahdolliset, sillä Eurajoki ei ollut purjehduskelpoinen. Niinpä kuljetukset hoidettiin talvisaikaan reellä noin 40 kilometrin matkan Eurajoen suulta meren rannalta Kauttualle. Kauttualla oli aluksi yksi ahjo ja kankivasara, mutta jo 1600-luvun lopussa kaksi ahjoa. Masuunia sinne ei perustettu, vaan takkirauta tuotiin alkuun Teijosta ja myöhemmin suoraan Ruotsista.
Rautaruukki jatkoi toimintaansa 1900-luvun alkuvuosiin asti. Creutzien jälkeen omistajaksi tuli Timm-suku 1700-luvun ajaksi ja 1800-luvun alkupuoli oli Falck -suvun aikaa. Parmen Timm sai oikeudet perustaa nippuvasarapajan Kauttualle vuonna 1745. Tankoraudan ohella voitiin siis takoa nippuvasarapajassa ohuempaa tankorautaa.
Vanha kankivasarapaja uudistettiin Falckin kaudella 1803. 1800-luvun alkuvuosina rakennettiin myös uusi kankivasarapaja sekä saha. Kartanon uusklassinen päärakennus on valmistunut 1802, ja sitä on laajennettu yksikerroksisilla siipiosilla 1824. Falckien kaudella rakennettiin myös työntekijöiden asuntoja alueen halki kulkevan maantien, Sepäntien, varteen.
Raudasta paperiin
Kauttuan ruukki siirtyi liikemies Antti Ahlströmille vuonna 1873. Hän hankki myös Noormarkun, Leineperin ja Strömforsin ruukit, ja aloitti raudanvalmistuksen ohessa sahateollisuutta. Raudanvalmistuksen kannattavuus oli laskussa. Kauttualla oli laajat maaomistukset, ja maatalouden tuotto ohitti raudanvalmistuksen tuoton 1880-luvulla. Niinpä rautaruukin toiminta lakkautettiin. Vuonna 1908 Kauttualla aloitettiin paperin tuotanto. Paperitehtaan ensimmäinen vaihe rakennettiin kartanoa vastapäätä joen varteen. Ruukinpuistoon rakennettiin paperitehtaan alkuaikoina useita paperitehtaan johtajien ja työväen asuinrakennuksia. Paperitehtaan valmistuttua Kauttualle rakennettiin myös rautatie ja rautatieasema.
Paikallisjohtajalle tarkoitetun Villa Bertel Ahlströmin suunnitteli Jarl Eklund ja se valmistui 1911. Se edustaa jugendtyylin loppuvaihetta. Villa Bertelia ympäröi puutarha-arkkitehti Paul Olssonin suunnittelema puisto, joka ulottuu Pyhäjärven rantaan.
Jarl Eklundin suunnittelemassa Villa Bertelissa toimii nykyisin Pyhäjärvi-instituutti. Kuva Pinja Metsäranta.
Alvar Aallon suunnitelmat
Paperitehdas laajeni 1930-ja 1940-luvuilla. Arkkitehti Alvar Aalto aloitti vuonna 1936 suunnittelutyöt Ahlström-yhtiöille. Aalto suunnitteli Kauttuan ruukinaluetta samanaikaisesti Kymenlaaksossa sijaitsevan Sunilan tehtaan ja asuinalueen kanssa. Sunilan ja Kauttuan suunnittelutehtävät erosivat siinä, että Sunilassa Aalto sai suunnitella neitseelliseen maaperään, kun Kauttualla oli otettava huomioon olemassa oleva ruukinpuisto. Työn alla oli myös Villa Mairean suunnittelu Ahlströmien kodiksi Noormarkun ruukinalueelle.
Kauttualle Aalto suunnitteli mm. terassitalon, joka on sijoitettu rinteeseen siten, että kaikkiin asuntoihin on sisäänkäynti maan tasosta ja alemman kerroksen asunnon katto toimii ylemmän kerroksen kattoterassina. Aalto suunnitteli alueelle myös tyyppitaloja sekä joenvarteen työntekijöiden sauna- ja pesularakennuksen.
Aalto teki Kauttualle myös paljon toteuttamatta jääneitä suunnitelmia: hän mm. suunnitteli yhdyskuntaan koulun ja urheilukeskuksen, sekä jonkinlaisen yhteisen kokoontumistilan. Terassitalojakin piti Aallon suunnitelman mukaan rakentaa rinteeseen neljä viuhkamaisesti, mutta vain yksi toteutettiin. Aalto olisi halunnut myös uudistaa Kauttuan katuverkostoa seurailemaan luonnon muotoja. Sodan syttyminen ja sitä seurannut materiaalipula katkaisivat suunnitelmien toteuttamisen.
Alvar Aallon toteutetut asuinrakennukset riittivät alueen asuintarpeisiin 1960-luvulle asti. Tehtaita laajennettiin 1960- ja 1970-luvuilla. Toimihenkilöille rakennettiin 1960-luvulla rivitaloja Lohiluomaan, joka on erillinen, toimihenkilöille tarkoitettu asuinalue Pyhäjärven rannalla. Ensimmäiset kerrostalot valmistuivat Kauttualle 1970-luvulla. Ne olivat arkkitehti Pentti Aholan suunnittelemia.
Kauttualla arvostetaan historiaa
Nykyään Kauttuan ruukinalue on hyvä esimerkki eri vuosisatojen aikana kasvaneesta teollisuusympäristöstä. Teollisuusyhdyskunnan sosiaalinen monipuolisuus näkyy rakennetussa ympäristössä; alueella on erilaisia tuotantolaitoksia sekä työväen, toimihenkilöiden ja johtajien asuntoja.
Suuri osa kartanon ja ruukin säilyneistä asuinrakennuksista on 1800-luvulta, mm. päärakennus, kellotorni ja puisto. Alueen vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta peräisin olevat vasaraseppien asuintalot Sepäntien varrella. Ne ovat ruukinpuistossa sulassa sovussa modernien asuntotyyppien kanssa. Ainoa säilynyt ruukin aikainen tuotantorakennus on hiilisuuli joen varressa. Vanha saharakennus on 1800-luvun jälkipuolelta. Villa Bertel Ahlströmissä toimii Pyhäjärvi-instituutti, jossa koulutetaan ja tutkitaan vesiensuojelua ja elintarviketaloutta.
Kävijöitä kestitään jokisaunassa
Ahlström Oy on myynyt osan asuinnoista ja muista rakennuksista pois. Osan se omistaa edelleen. Suurin osa asunnoista on asuttuja ja osaa kunnostetaan tai on kunnostettu viime aikoina.
Kauttualta kotoisin oleva Petri Helander osti siskonsa kanssa Alvar Aallon suunnitteleman pesula- ja saunarakennuksen jokivarresta. Työläisiä varten suunniteltu jokisauna valmistui 1945. Sen muuratussa pohjakerroksessa oli pesulatilat ja yläkerrassa hirsirakenteinen saunaosasto. Rakennusta kunnostetaan pikku hiljaa alkuperäistä arkkitehtuuria kunnioittaen.– Saunarakennuksen ovet ja ikkunat on kunnostettu, samoin osa ulkoseinien rappauksista. Tarkoitus on muuttaa rakennuksen tiilikatto takaisin turvekatoksi, jollainen se alun perin oli, Helander listaa kunnostusurakan etenemistä.
Rakennuksessa toimii nyt ympäri vuoden kahvila Nemo, ja pesulan entisissä tiloissa on designmyymälä Designpesula. Jokisaunan kahta saunaa vuokrataan, ja talvikaudella voi pulahtaa avoimena virtaavaan Eurajokeen. – Talvisin ruukinpuisto on hiljainen, kun ei täällä ole enää käsityöläisiäkään. Onneksi suurin osa asunnoista on asuttuja, ja kesäiset tapahtumat vilkastavat ruukinpuistoa. Ympäristö on hieno, ja oman lisänsä siihen tuo edelleen aktiivisesti toimiva teollisuus, Helander kertoo.
Helander oli myös ensimmäisen ruukkifestivaalin puuhamies: – Ensimmäisenä kesänä kaksipäiväinen ruukkifestivaali keräsi n. 2000 henkeä. Toivottavasti tapahtumasta tulee pysyvä osa Kauttuan kesää.
Kauttuan ruukki- ja paperitehdasyhdyskunta kuuluu Museoviraston määrittelemiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.
Kauttuan Ruukkinpuisto (Euran kunta)
Muualla palvelussamme
Valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöt
Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt
-sarja
Lähteitä:
Pekka Korvenmaa, Kauttua. Tuotanto ja ympäristö 1689–1989.
Asko Salokorpi, Suomen rautaruukit. Keuruu 1999.