Etusivu » Rakennusperintömme » Artikkelit » Minne joutuivat Korppi, Kotka ja Leijona?
Minne joutuivat Korppi, Kotka ja Leijona?
Margaretha Ehrström, Museovirasto
Apteekki on kaupunkikulttuurin vanhimpia instituutioita. Apteekit ovat olleet tavallisissa asuin- ja liiketaloissa, mutta niiden sisätilojen jäsentely ja kalustus on erottanut ne muista kaupankäynnin tiloista. Sisustuksessa kiinnitettiin erityistä huomiota kiinto- ja irtokalusteiden, materiaalien ja taiteellisten yksityiskohtien luoman kokonaisuuden esteettiseen vaikutelmaan. Sillä osoitettiin tilan erityistä funktiota ja apteekkilaitoksen sosiaalista asemaa.
Offisiinista itsepalveluapteekiksi
Suomen ensimmäiset apteekit perustettiin Turkuun ja Viipuriin 1689, mutta vasta 1800-luvun lopulla apteekki sai sijansa kaikissa kaupungeissa ja kirkonkylissä. Apteekin olennaiset piirteet muotoutuivat 1900-luvun alkukymmenillä, jolloin syntyi reilusti yli kaksisataa uutta apteekkia. Laki ei enää 1980-luvulla rajoittanut apteekin sijaintia, ja moni apteekki muutti liiketaloudellisesti edullisempaan paikkaan, tavarataloon tai kauppakeskukseen. Apteekkarin ei tarvinnut enää lain mukaan lunastaa vanhan apteekkinsa sisustusta, ja tämä joudutti vanhojen apteekkihuoneiden, offisiinien, uudelleenjaottelua itsepalvelutiloiksi ja sisustusten vaihtamista moderneihin standardikalusteisiin.
Säilynyt apteekkisisustus on harvinaisuus
Apteekkisisustusten säilymisen takaamiseksi lisättiin apteekkilakiin vuonna 2003 maksualennuspykälä niille apteekeille, joiden kalusteet säilytettäisiin sellaisinaan vanhalla liikepaikalla. Tästä huolimatta alkuperäisessä tai edes osittain vanhassa asussaan olevat apteekki-interiöörit ovat maassamme todellisia harvinaisuuksia.
Lukuisista jugendapteekeista vain Helsingin Joutsen apteekki palvelee asiakkaitaan yhä alkuperäisin kalustein, alkuperäisessä arkkitehti Selin A. Lindqvistin 1912 suunnittelemassa tilassa. Turun Kauppatorin apteekkiin, joka on 1600-luvulla oikeutensa saaneen apteekin perillinen, on tehty vanhankaltainen sisustus. Loviisan Kruunuapteekin vanha sisustus on sovitettu uusiin toimitiloihin.
Apteekkimuseossa voi pistäytyä yrttihuoneessa
Apteekkisisustuksia on tallennettu museoihin, apteekkien omiin varastoihin ja muutamiin yksityiskokoelmiin. Turussa Qwenselin porvaristaloon 1958 perustetun apteekkimuseon offisiini on peräisin Uudenkaupungin apteekista 1800-luvun alusta. Joen toisella puolella olevan entisen Kaskenkadun apteekin tiskit ja kaapistot ovat sellaisenaan innoittava ravintolainteriööri. Kouvolan kauppalan ensimmäinen, 1871 perustettu apteekki ja Tohmajärven vanha apteekki ovat auki museovieraille, samoin Raahen vanha apteekki interiööreineen ja esineistöineen apteekin siirryttyä 1998 kauppakeskukseen. Helsingin Joutsen apteekkiin on tallennettu runsaasti lääkkeiden valmistukseen liittyvää esineistöä ja paikalla järjestetään myös luentoja.
Kirjoitus perustuu Euroopan rakennusperintöpäivien julkaisussa "Käy sisään! Julkiset sisätilat" 2005 ilmestyneeseen artikkeliin.
Kirjallisuutta:
Markku Peltonen, Apteekki suomalaisessa yhteiskunnassa, Keskustelu Suomen apteekkilaitoksesta. Suomen apteekkariyhdistys 1987.
Hannu Turakka, Turun Kauppatorin apteekki. Suomen vanhin apteekki 300 vuotta, 1689–1989. Turku 1989.
Aboa. Turun maakuntamuseon vuosikirja 52/1988 käsittelee kokonaisuudessaan Qwenselin apteekkimuseota.