Etusivu » » Urajärven seinien salaisuudet tutkitaan
Urajärven kartanon seinien salaisuudet tutkitaan, osa 2
13.7.2009
Urajärven kartano siirtyi Muinaismuistoyhdistykselle 1917 ja Museovirastolle 1986. Tästä huolimatta rakennuksen historiassa on monta selvittämätöntä kysymystä.
Heinäkuussa konservaattoriopiskelijat Nanna Kymäläinen ja Katariina Sommarberg ottavat ruokasalin seinistä lateksipinnan pois, ja katsovat mitä alla on. Arkkitehti Ulla Raholan ja konservaattori Tiina Sonnisen raportti päärakennuksen pinnoista on pohjana konservaattorien tutkimuksille.
Nanna Kymäläinen on jo tutkinut muutamia maalinäytteitä laboratoriossa ja todennut että päällimmäisten pintojen sideaineena on muovi, eli kyseessä on lateksimaali.
– Ruokasalin iso kaappi tyhjennetään ja siirretään pois. Sen takaa katsotaan tapettivuotien alle. Huone on jossain vaiheessa ollut uusrenessanssityylinen, nyt selvitetään missä vaiheessa siitä on tullut yksivärinen, hän kertoo.
Esimerkiksi vuodelta 1909 on säilynyt paljon tapettikuitteja, mutta laitettiinko tapetit seinille jo tuolloin? Kartano siirtyi Muinaismuistoyhdistykselle 1917, mutta avattiin museona vasta 1928, mitä rakennukselle tuona aikana tehtiin?
– Monessa kohtaa rakennuksia on vaikea arvioida, mitkä ovat asukkaiden ja mikä museoihmisten tekemää, Marja Ivars miettii.
Kansallismuseon tutkija Jouni Kuurne tutkii ja järjestää museon arkiston, johon kuuluu muutama hyllymetri paperia ja noin 200 kuvaa. Tutkimuksissa moni kysymys ratkennee.
Monikerroksinen historia tarjoaa mahdollisuuksia
Toukokuussa Nanna Kymäläinen ja konservaattori Ulla Setälä tarkistivat huoneiden pinnat ja arvioivat tehtävän työn määrää.
– Monesta huoneesta kannattaisi poistaa latekseja ja alkydimaaleja, joiden pinta on kiiltävä ja eloton. Rakennus on niin monikerroksinen ja eri aikojen muutoksia on niin paljon, että valinnanvaraa on paljon: Palautetaanko tiloja viime vuosisadan vaihteen asuun vai johonkin muuhun aikaan? Toisin sanoen täällä voi tehdä hyvin paljon tai hyvin vähän.
– Osa töistä on selviä. 1969 lateksilla maalatut pinkopahvit on dokumentoinnin jälkeen perusteltua poistaa, koska ne ovat rakenteelle haitallisia ja lisäävät osaltaan kosteushaittoja, Nanna Kymäläinen sanoo. Heinäkuussa selviää, saadaanko pahvi nätisti pois, ja onko se mahdollisesti työnnetty komean reunanauhan alle vai pitääkö reunanauhakin irrottaa.
– Toivomme, että pahvin alta löytyy1900-luvun alun tapettia. Niiden alta voi löytyä vielä vanhempia kerroksia. Toisaalta 1960-luvun remontissa on vanhoja tapetteja otettu myös kokonaan pois, ja ullakolta on löytynyt tapettifragmenttirullia, hän kertoo. Nykyään restaurointi- ja konservointikorjauksissa ei vanhoja kerroksia yleensä poisteta, vaan ne jätetään mahdollisuuksien mukaan uusien alle.
Luultavasti Urajärvellä kuoritaan alkydimaaleja pois, tapetteja pingotetaan uudestaan, tuetaan ja retusoidaan vaurioituneimpia kohtia. Havutapettihuoneen lattia on ollut sävytetty tapettien sävyyn, siitä voisi ehkä ottaa vanhan pinnan esiin alkydimaalin alta.
– Jos aikaa olisi 20 vuotta, voitaisiin rakennuksen kaikki vanhat tapetit, pinnat ja esineet konservoida, naureskelee Nanna. Tila kuitenkin halutaan avata yleisölle, ja korjaussuunnitelmat tehdään syksyn mittaan.
– Haluan tietää tästä talosta kaiken mahdollisen. Konservaattorin on voitava perustella kaikki tekemisensä ja se pohjaa tutkimukseen ja tietoon, Nanna Kymäläinen kertoo. Työharjoittelun aikana hänellä on ollut mahdollisuus myös aikaa vievään arkistotutkimukseen.
– Tänä kesänä ruokasali on koehuoneena, ja sen perusteella arvioidaan myös jatkotöitä. Jostain lateksilla maalatusta uunista poistetaan kokeeksi osa maalista ja lasketaan, kuinka kauan maalinpoisto koko uunista veisi.
Syksyllä Nanna Kymäläinen tulee vielä Urajärvelle, sillä kartanossa järjestetään konservaattoriopiskelijoiden harjoittelujakso.
MLI
Muualla palvelussamme:
Urajärven kesä: suunnittelua, suursiivousta ja konservointia (23.6.2009)
Koko sarja:
Urajärven kartano uuden edessä
