rakennusperinto.fi

–  Kuuntelin loppukesällä Wagnerin oopperaa, jossa nibelungit takovat reininkultaa. Nibelungit  ovat maahisia ja asuvat vuoressa tai maassa. Vaikka puutarhahahmot  näyttävät tontuilta, nehän voivat olla muutakin, Jouni Kuurne sanoo. Ehkä tontut ovatkin nibelungeja, muistona Bayeruthin oopperajuhlilta.

Lilly ja Hugo Heidemanin Euroopan matkalta saadut vaikutteet yhdistyivät Wagner-ihailuun puiston suunnittelussa. Kartanon puisto on englantilaistyyppinen maisemapuisto, ja siellä on pieniä siltoja, tekosaari ja raunioportti. Polku johdattaa kävijän niitylle, jonne on pystytetty antiikin temppeliä jäljittelevä hautamuistomerkki. Polku nousee korkealle näköalapaikalle, Valhallaan. Sinne rakennettiin 1913 puoli ympyränmuotoinen temppeli Wagnerin syntymän satavuotisjuhlan kunniaksi.

Lohengrinin kuva on kipinäsuojassa

–  Germaanisen mytologian aihepiiri suhteessa Urajärven kartanoon on mielenkiintoinen. Kartanossa on lasimalja, josta puhutaan Graalin maljana. Sillä nimellä se mainitaan 1917 esineinventoinnissa. Kipinäsuojaan on kuvattu Lohengrin, ja seinällä riippuu Wagnerin kuva. Valhallan yhteys Wagnerin oopperoihin on toki tunnettu jo aiemmin, Jouni Kuurne toteaa.

–Wagner koosti itse ooopperoidensa juonet. Hän haki muinaisgermaanisia aineistoja ja aihepiirejä eri lähteistä ja muokkasi niitä kokonaisuuksiksi. Romantiikan aikaan kuului kansalliseen menneisyyten katsominen, ja keskiajan kautta syntyi yhteys muinaisrunoihin. Wagner oli massiivinen ja monumentaalinen hahmo. Hän kehitti kokonaistaideteoksen ideaa, eikä hänen oopperoissaan ole selvästi erotettavissa olevia numeroita, vaan ne kestävät yhtäjaksoisesti kolmesta viiteen tuntia.

Yön ja kuoleman kohdusta nousi suku, joka asuu Nibelheimissa, s.o. maanalaisissa synkissä rotkoissa ja onkaloissa: he ovat nibelungeja. He kaivavat alituiseen, hetkeksikään levähtämättä maan sisuksia (kuin madot kuolleissa kappaleissa); he hehkuttavat, puhdistavat ja takovat seppinä kovia metalleja. Näin Richard Wagner kirjoitti Niebelungin sormuksen proosaluonnoksessa.

Yhteydet löytyvät tutkimalla

Jouni Kuurne ei vielä ole ehtinyt käydä läpi Heidemanien papereita tai Hugon matkapäiväkirjoja, joista voi löytyä lisävalaistusta asiaan. Myös suomalaisten Wagner-ihailua pitäisi selvittää paremmin, ja katsoa onko puutarhatonttuja tutkittu jossain enemmän. Edessä on myös ajan aatehistorian tarkempi läpikäynti.

–  Että puiston taustalla olisi näin hienosyistä ajattelua olisi Suomen oloissa poikkeuksellista. Puistosta avautuu yhteys suoraan Eurooppaan, looginen jatkumo, eivätkä kyseessä olisi mitkään omituiset yksityispohdinnat, Jouni Kuurne miettii.

– Bayeruthin oopperajuhlilla vuonna 1904 Heidemanit näkivät todennäköisesti Ringin, Parsifalin ja Tannhäuserin. Vain Parsifalin pääsyliput ovat  löytyneet, mutta ohjelmalehtiset on kaikista. Lohengrinia ei tuolloin esitetty Bayeruthissa, sen sijaan se on esitetty Helsingissä kerran.
 –Löytyykö tietoja siitä, että Heidemanit olisivat olleet siellä? He joka tapauksessa tunsivat oopperan sisällön, Kuurne toteaa. Urajärvellä Hugo von Heidemanin huoneessa on Lohengriniin liittyvä valokuva. Siinä joutsen vetää nuorta naista. Lohengrin on tässä vaihtunut nuoreksi sukulaistytöksi.

–Urajärven arkisto on nyt Helsingissä ja olen luvannut järjestää sen, mm. laatia sisällysluettelon, Kansallismuseossa työskentelevä Jouni Kuurne kertoo. Ehkä talven aikana tontuista tulee lisää tietoa.

Nibelungeja tai puutarhatonttuja on Urajärvellä viisi. Yksi istuu ja soittaa poikkihuilua, toinen on seppä ja takoo, kolmas työntää kottikärryjä.

Marja-Leena Ikkala

http://www.suomenwagnerseura.org/wagneriaani/k99/19-22.pdf

Koko sarja:

Urajärven kartano uuden edessä