rakennusperinto.fi

Graafikko Jalo Toivio ja arkeologi Miikka Haimila vierailevat Urajärven kartanolla ensimmäistä kertaa.

–Polku ja sen varren kohteet ovat mielestäni paikan vaikuttavinta antia, kommentoi Jalo Toivio käveltyään Urajärven kartanon pihalta nousevaa polkua ylös näköalakukkulalle. Kohdattuaan Valhallan kaaren luonnossa hän voi vain todeta, että siitä valokuvien perustella syntynyt mielikuva jää jälkeen aidosta elämyksestä. –Olen ulkoilmaihminen. Minulle on tärkeätä luonto, näköala, kulttuuri, kulttuurista kertovat rakennelmat kuten kivinen kaariportti. Täällä olen keskellä kaikkea tätä.

Miikka Haimila, joka työskentelee Museoviraston tietohallinnossa, huomioi polun varren kivet ja niihin hakatut kirjoitukset. Oppaana kulkeva Museoviraston rakennuttaja-arkkitehti Marja Ivars kertoo, että von Heidemanit kutsuivat paikkaa nimellä Riimuniemi, Runeudden. –Ellei sataisi, kartanon puistopolun varrelta voisitte jatkaa Talassaareen, joka on Urajärven kyläläisille tärkeä paikka. Kesäiltaisin siellä kokoonnutaan edelleen, Ivars selostaa. Saareen on sopiva noin kilometrin matka kannaksen kautta.

Vierailun varsinainen syy – kulttuuripuistokonseptin edistäminen – pakottaa lyhyempään kierrokseen, jotta suunnittelukokoukselle jää aikaa.

Haimila on käynyt satunnaisesti Museoviraston hallinnassa olevissa, muualla maassa sijaitsevissa kohteissa. Täällä Urajärvellä hän odottaa esimerkkiä hyvästä restaurointi- ja konservointihankkeesta, jossa yleisö pääsisi aika ajoin näkemään myös työskentelyä.

–Korkeuserot tekevät maisemasta erityisen näyttävän, Miikka Haimila katsoo. –Vertaan tätä toiseen Museoviraston kohteeseen, Louhisaareen, jossa luonto on piilossa laajan puutarha-alueen takana.

–Täällä pihapiiri on yllättävän ehjä kokonaisuus, Haimila jatkaa, –kunhan ensin ohitat silmään pistävät 1950 –luvulla rakennetut matalat rakennukset. Rakennukset syntyivät Helsingin yliopiston tutkijankammioiksi, nyt niissä majoittuu kartanon kunnostuksessa työskentelevää väkeä.

Unhola on tietoinen valinta

Urajärvellä on ollut kävijöitä nelisentuhatta vuodessa. Paikan kehittämisen tavoitteena ei  ole ollut eikä ole  kävijämäärien kasvattaminen vaan pikemminkin hyviksi testattujen toimintaideoiden monistaminen, polunvarrella pohditaan.

–Täällä ei ole samanlaista kuin Keski-Euroopassa, koska puistossa vallitsee luonnon rauha. Aikoinaanhan tänne muuttaneet von Heidemanit ovat hakeutuneet unholaan, Haimila muistuttaa.

Kartanon piha ja luontopolku ovat  kaikille avoimia, ja toiveissa on järjestää linturetkiä alkavana kesänä. Muukin aktiviteetti on mahdollista ja toivottavaa tulevan kulttuuripuiston kannalta, hänelle kerrotaan. Kartanon rakennusten kunnostamisurakka on ohi vasta vuonna 2013, jolloin kartanomuseo jälleen avautuu yleisölle.

–Koska en ole kotoisin näiltä seuduilta en osaa kuvitella mitä kaikkia aktiviteetteja tänne voisi ajatella. Ainakaan en näe tätä ainoastaan museona ja museon näyttelypaikkana.

Kartanoalueen ylläpidosta on vastuussa omistaja eli valtio, mutta ylläpidon ja kunnostamisen lisäksi tarvitaan vapaaehtois-, yritys- ja osuuskuntatoimintaa, jotta paikka kunnolla avautuu yleisölle. Syntyisikö tänne esimerkiksi kyläyhteisön ylläpitämä puistoalue?

Kävelyretken aikana mietintämyssyyn tallentuvat ajatukset siitä, miten Urajärvestä kehittyisi elävä avoin kulttuuripuisto, jonka toiminta-ajatusta voisi käyttää muissakin kohteissa. –Ettei vielä säilyneitä yhteiskunnan omistamia paikkoja yksi toisensa jälkeen myytäisi, Haimila toivoo.

Graafinen ilme ammentaa luonnosta

Jalo Toivio on tilauksesta suunnitellut tulevan Urajärven kulttuuripuiston viestinnällisen ilmeen. Ilmettä ei vielä ole viimeistelty – täällä siihen tulee vielä viimeinen silaus. Sen verran hän paljastaa, että ilmeen suunnittelu lähti Valhallan kaaresta.

–Tykästyin kulttuuripuisto –ulottuvuuteen. Tämä ei siis ole pelkkä kartanomuseo, Jalo Toivio toteaa.

–Rakennuksia oli paljon enemmän kuin luulin. Esineet heräsivät eloon. Tyyli, jonka graafikkona valitsin, vahvistui. Varsinkin värien mietous kävi selväksi. Lähtökohdaksi otin alun perinkin luonnon, en rakennuksia. Logoon valitsin polkuaiheen. Osana ideaa oli kulttuurin lähde, ja täällähän on luonnon lähde.

Urajärven avoimeen kulttuuripuistoon Jalo Toivio edellyttää hillittyjä opasteita.

–Minusta ainakin on mukava tutustua omin päin paikkoihin. Henkilökohtaista opasta ei omatoimimatkailijoille mielestäni tarvita. Riittäisi, että puistoon tulija saisi lähtöpisteestä mukaansa kierrokselle laminoidun esitteen matkan varren kohokohdista, kasveista, rakennuksista ja näkymistä. Hengähdyspaikka, jonkinlainen kahvila olisi hyvä olla avoinna.

Ajatus mobiiliopastuksesta ei saa kummankaan ensikertalaisen kannatusta. –Kuka nyt haluaisi tämmöisessä maisemassa näpytellä kännykkää.

Marjukka Kulmanen

Urajärven kartano uuden edessä, -sarja