rakennusperinto.fi

Keisarinaikaiset mutta useita korjauksia elämänsä aikana kokeneet kattoplafondin putot eli tavallista riehakkaammat pikkuenkelit ja koko teatterin taivasala kuvataan, tutkitaan ja osittain konservoidaan teatterin nykyremontin yhteydessä.

Kun meneillään olevaa Svenska Teaternin remonttia suunniteltiin, kattomaalauksiin ei ollut tarkoitus puuttua. Mutta osoittautui, että kosteus oli jälleen kerran irrotellut maalausten kangaspohjaa puualustastaan, maalipinnat olivat tummuneet ja lohkeilleet, värit haalistuneet ja katon kangas oli paikoin murtunut. Vahingot olivat ilmeisesti syntyneet ilmastointilaitteen vuodosta.

Teatterin 124 neliön laajuista kattoplafondia ja 100 neliön holkkaa on konservoitu parinkymmenen vuoden välein sen olemassaolon ajan. Ensimmäinen rakennus – Nya Teatern – valmistui 1860 ja paloi kolme vuotta myöhemmin. Nykyinen rakennus – Svenska Teatern – nousi tilalle kolmessa vuodessa, ja sen suunnitteli v. 1866 Nicholas Benois, joka oli juuri nimetty Venäjän keisarillisten teattereiden pääarkkitehdiksi. Katon ja koristemaalaukset toteutti  E. Ullbohm vuonna 1866 ja hänen jälkeensä K. Hellsten v. 1889, kopioimalla Ullbomin kattomaalauksen tällä kertaa kangas-paperipohjalle.

Konservointi perustuu tutkittuun tietoon

Katon pintojen tarkistus tuli siis jälleen ajankohtaiseksi vuonna 2010. Alustavan vauriokartoituksen tekivät arkkitehti Kati Winterhalter, restauroija Sanna Pitkäniemi ja konservaattori Kirsi Karpio. Kattotyömaa käynnistyi pintojen läpikäynnillä ja kuivapuhdistuksella. Vauriotyypit kartoitettiin ja arvioitiin, mitä piti ja mitä lyhyehkössä ajassa voitaisiin tehdä. Karpio kävi Svenska Litteratursällskapetin teatteriarkistossa tutkimassa työselityksiä ja kuitteja ja laskuja. Mainintoja kattoon kohdistuneista toimenpiteistä löytyi jo vuodelta 1889, sen jälkeen 1911, ja edelleen aina parinkymmenen vuoden välein, viimeisimmät 1962, -75 ja -87.

Itse työ teatterin katon kimpussa käynnistyi viime vuoden loppupuolella, kun urakoitsija kuustie&sorri oy:n konservaattori Arja Sorri lähti avaamaan katon taivasta. Kerrostumia oli monta päällekkäin, niitä oli tehty liimamaaleilla ja plakaattiväreillä ja osittain ne olivat myös irronneet pohjasta. Väritutkimuksessa löytyi alkuperäistä 1911 pintaa, joka oli esteettisesti ja teknisesti parempi vaihtoehto kuin vuoden 1962 pinta voimakkaine korjauksineen. Samalla loiventui kontrasti taivaan ja sillä lentelevien puttojen välillä.

Taivasaukot olivat korjaus korjaukselta vaalenneet, putot tummuneet.

Putoista osa konservoidaan: pahimmin tummuneet puhdistetaan ja kiinnitetään maalipintaa. Yhdelle sektorille on tarkoitus vaihtaa kokonaan uusi  putto; varmuuden vuoksi kaksi paperille maalattua kopiota on jo valmiina kuin paperinuket odottamassa kiinnitystä ja kolmatta, digitaalista puttovaihtoehtoa tarvitaan tutkimustarkoituksiin ja testivaihdokkaaksi. Teatterin kirjailijamedaljongit katossa on puttojen tavoin maalattu kankaalle, ja niistäkin osa konservoidaan.

Katosta otettiin malliksi noin 1200 kuvaa

Kattoplafondi on jakautunut 11 sektoriin.  Jotta vauriot saatiin näkyviksi, sektoreista tehtiin dokumenntointivalokuvauksen jälkeen analyyttiset kuvaukset (sivuvalo ja uv-kuvaus).Valokuvien perusteella havaitaan sellaisia vaurioita, joita läheltä katsottuna on vaikea nähdä, esim kankaan saumauksia. UV –kuvauksen avulla pystytään erottamaan eri ikäisiä korjauksia.

Työmaalla on nyt sen kuumimmassa vaiheessa liki kymmenen konservaattoria telineineen, injektioruiskuineen, lämpölusikoineen ja pumpulipuikkoineen. Katon konservoinnin aikataulu on työn laajuuteen nähden tiukka, valmista tulee olla huhtikuun loppuun mennessä. Työtä tehdään Helsingin kaupunginmuseon ja Museoviraston valvonnassa.

Marjukka Kulmanen