rakennusperinto.fi

1900-luvun alussa rakennettu Rotilan kivinavetta ehti palvella puoli vuosisataa eläinsuojana. Seuraavat puoli vuosisataa romahduttivat ensin katon ja sitten kiviseiniä kiertäneet kaksi hirsikertaa, jotka piti purkaa pois.

–Onneksi hitaus esti koko navetan purkamisen 1960-luvulla, tilan omistajasukuun kuuluva Riitta Smeds esittelee nyt pystytystyömaata.

Riitta Smedsin esi-isä, Liperin kirkkoherra Europaeus osti Rotilan 1850 -luvulla, mistä saakka se on ollut suvun hallussa. Seutukaavassa suojellun Rotilan päärakennusta, tupaa, aittoja ja savusaunaa on kunnostettu harkiten, soveltuvin osin ympäristökeskuksen tukea käyttäen.

Nyt siis on kivinavetan vuoro. Riitta ja Martin Smeds viittaavat työmaalle. –Ammattitaitoisen kivimiehen löytyminen ratkaisi navetan kohtalon.

Ammattitaitoinen kivimies kaiken a ja o

–Kiviaidan teko on helppoa kuin heinänteko, sanoo navetan kivityömaalla työskentelevä Allu Karttunen.

–Tällaisen kiviseinän purkukin vielä käy leikiten, mutta 120 cm paksun seinän teko uusiksi vaatii omanlaistaan osaamista. Kiviä pitää muotoilla ja sovitella navetan seinään todella taiten. Se ei tässä tapauksessa voi olla pelkästään käsityötä.

Ennen kuin Allu Karttunen sai navetan seinäurakkaan sopivan työkoneen valmiiksi kehiteltyä ja rakennettua piti Riitta ja Martin Smedsin hankkia hirret navetan yläosaa varten.

Monen sukupolven kesäpaikkaa pidetään arvossa ja kunnossa

–Itse olemme tehneet paljon kunnossapitotöitä vuosien mittaan, Martin Smeds korostaa. –Avustuksia olemme saaneet jo 1980 -luvulla pytingin ikkunoiden uusimiseen, ja 1990 -luvun puolivälistä alkaen saunan, tuvan ja pytingin kattojen, aittojen ja nyt navetan kunnostukseen. Ennen kattojen kunnostusta useat rakennuksista piti kengittää, perustuksia piti kohentaa ja pikkuaitta jopa siirtää.

Sisätilojen kunnostukseen avustuksia ei ole ollut edes tarjolla.

–Tuen osuus jää hieman alle puoleen kustannuksista, Smedsit laskevat. Tukisummat ovat siis erittäin kannustavia, kannustavat hakemaan, aikatauluttamaan ja sitten tekemään! Samalla saimme myös neuvoja, miten vanhoja rakennuksia tulee korjata.

Toteutus on vaatinut vanhat menetelmät hallitsevia todellisia rakennustyön taitajia, he muistuttavat. –Itse tekemällä korjaustöitä ei voisi osatakaan, mutta olemme olleet innokkaina apumiehinä. 

–Aina olemme saaneet tukea kun olemme hakeneetkin. Tämä korjaaminen on pitkäjänteistä työtä. Aikatauluissa täytyy olla joustavuutta, kun korjaa vanhaa. Olemme hakeneet tukia monessa eri erässä, eri kohteisiin.

Pihapiiri saa elää asukkaiden tarpeiden mukaan

–Meitä ei tässä korjausavustusten käytössä motivoi pelkkä raha vaan se, että se mahdollistaa mukanaolon ketjussa, joka pitää yllä perinnettä. On tärkeää, että seuraavat sukupolvet hyväksyvät ja arvostavat sitä mitä teemme.

Aluksi  kunnostettiin vanha tupa. Seuraavana savusaunarakennus: saunakota, löylyhuone ja liiteri. Arkkitehtiopiskelijat kengittivät saunan suoraksi ja tekivät uuden pärekaton. –Nyt katto on luokilla taas, se on joustanut maaston mukaan ja pitänee uusia seuraavien kymmenen vuoden kuluessa, toteaa Riitta Smeds.

Ennen Europaeus –sukua Rotila kuului Roddinoffeille, josta juontunee tilan nimi, Riitta Smeds esittelee pihapiiriä. Tilan ostanut kirkkoherra Anders Josef Europaeus oli hänen isoäitinsä isoisä. –Rotila jäi seuraavaksi isoäitini äidille. Jo seuraava sukupolvi käytti tilaa kesäasuntona.

Paikalla ollutta päärakennusta kutsutaan pytingiksi. Tupa on Europaeusten aikaan siirretty pihapiiriin Liperin kirkonmäeltä, jossa se oli apupapin savutupa. –Tuvassa asui ympärivuotisesti maanvuokraajien perheitä. Kun Lex Kallion myötä vuokralaiset saattoivat lunastaa tilan maita ja osa luovutettiin Karjalan siirtolaisille, kantatilasta jäi jäljelle päärakennus ja seitsemisen hehtaaria maita, jotka edelleen ovat sukumme kesänviettokäytössä.

–Ihme kyllä, lapset ja lapsenlapset viihtyvät ilman nettiä ja kokonaan ilman sähköäkin kuusi viikkoa peräkkäin näissä olosuhteissa, Aalto-yliopiston liiketoimintaverkostojen professori Riitta Smeds hymyilee.

Marjukka Kulmanen