rakennusperinto.fi

Valliniemi Enossa Pielisjoen varrella on kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti arvokas kohde, jonka nykyomistajat arvostavat vanhoja rakennuksiaan ja ovat valmiita itse hankkimaan ja kustantamaan tarvittavat materiaalit. Työ tulee Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen hallinnoiman ESR -hankkeen kautta.

Aimo ja Eeva Pollari hakivat ensin rakennusperinnön hoitoavustusta ympäristökeskukselta, saivat vähän, mutta avustus jäi käyttämättä ja korjaus toteutumatta.

Pollarit kertovat, etteivät viisitoista vuotta sitten löytäneet tekijöitä. Heidän Kaukas Oy:n sahalta ostamaansa pihapiiriin kuului entinen kauppa, sen varastona ollut rantamakasiini ja mm. asukkaiden ulkohuoneita sisältänyt ulkorakennus.

Mistä löytyy ammattitaitoisia hirsimiehiä?

Käsitellessään rakennusperinnön hoitoon tarkoitettujen avustusten hakemuksia ja tavatessaan asiakkaita ympäristökeskuksen, nykyisen ELY-keskuksen rakennusarkkitehti Hannu Piipponen törmäsi tilanteeseen, että ihmiset Pollarien tapaan halusivat korjata vanhoja hirsirakennuksiaan, mutta olivat keinottomia. Vaativiin hirsirakennusten korjauksiin ei löytynyt osaavia tekijöitä, joko niitä ei ollut tai sitten kysyntä ja tarjonta eivät kohdanneet.

–Alan ammattilaisia ei ole, koska mikään ammatillinen oppilaitos Pohjois-Karjalassa ei järjestä restaurointialan koulutusta, selittää Piipponen, joka päätti tehdä tilanteelle jotain.

–Ideoin EU-rahoitteisen hankkeen Työtä ja restaurointiosaamista Joensuun maaseudulle. Hankkeessa työllistetään pitkäaikaistyöttömiä, korjataan pääasiassa vanhoja hirsirakennuksia restaurointiperiaatteiden mukaisesti ja valmennetaan työllistettyjä restaurointikisällin ammattitutkinnon näyttökokeisiin.

Kyseessä on jo kolmas Piipposen 2000-luvulla kehittelemä EU-hanke, jossa järjestetään restaurointikoulutusta käytännön työssä ja teoriassa.

Saha möi niemen

Pollarit ovat Kaukas Oy:n, nykyisen UPM Kymmenen eläkkeellä olevia työntekijöitä.

–Aina katselin tätä Valliniemeä kun kävin lossilla täällä kaupassa, Eeva Pollari kertoo. –Ajattelin että yhtiö ei vaan saa myydä Valliniemeä.

Kun Valliniemi sitten pantiin myyntiin, Pollarit ostivat sen. Heille sanottiin, että saatte tehdä rakennuksille mitä vaan, kunhan säilytätte ikkunat ja punaisen värin. Päärakennuksessa oli 16 pientä asuntoa. Uunejakin oli 11. Kaikkiin asuntoihin kuului oma ulkohuone, tosin yhdessä ja samassa rakennuksessa.

Makasiini sai jaloikseen hirsiarkut

–Ihmiset ihmettelivät, että kaikkeen sitä rahaa pannaan. Sanoivat, että hävittää pitäisi. Tämä ensimmäinen enolainen, vielä jäljellä oleva päärakennus on kaavan ulkopuolella suojeltu, ja  äskettäin tuli suojelumääräys tuolle makasiinillekin osana Joensuun kaavoitusta. Siihen protestoimme, ja määräys kumottiin.

–Teemme näiden rakennusten eteen sen verran, mikä on meidän resursseillamme mahdollista, Pollarit sanovat.

Rantamakasiini oli betonipilareiden varassa, mutta aivan kallellaan jäiden ja virtausten vaikutuksesta. Restaurointihankkeen työnä sen perustuksiksi ideoitiin uudet hirsiarkut, jotka kestäisivät luonnonvoimia. Jään päältä kaivettiin jääkerroksen läpi aukot, joihin upotettiin 7-8 hirsikertaa. Arkut täytettiin kivillä ja varmuuden maksimoimiseksi ankkuroitiin vielä paikoilleen junttaamalla jykeviä 1,5 metrisiä teräsputkia pohjamaahan. Alimmat hirsikerrat uusittiin ja makasiini suoristui. Ovet ja ikkuna korjattiin, keitettiin punamultamaalia 200 litraa ja makasiini maalattiin.  

Omistaja maksaa materiaalit, EU ja Suomi työn

Valliniemen tavoin moni muukin arvokas kohde on mukana hankkeessa, joka kouluttaa ja työllistää restaurointiosaajia. Pitkäaikaistyöttömät opiskelevat restaurointiperiaatteiden mukaisia korjaustapoja sopivissa työkohteissa, hankkeeseen palkattujen ammattitaitoisten työnjohtajien ohjauksessa.

–Yhteensä  projektissamme Pohjois-Karjalassa on liikkeellä neljä työryhmää: neljä työnjohtajaa, joilla kullakin on ryhmässään kuusi korjausrakentajaa. Kaikki ryhmät saavat neuvoja ja koulutusta kahdelta työnohjaajalta, jotka ovat restaurointikisällejä, toinen nyt jo restaurointimestari, kertoo hankkeesta vastaava projektipäällikkö Piipponen.

–Toiminnassa  on mukana 30 henkilöä, joista nämä 24 työllistettävää ovat Tuupovaara-seuran palkkalistoilla. Kohteita on vuonna 2009 alkaneen hankkeen mittaan kunnostettu kaikkiaan 25 kpl.

–Peli on reilua. Omistaja maksaa materiaalit, lihas- ja aivotyö tulevat projektista eli Suomen valtiolta, osittain EU-rahoituksena. Jos konetyötä tarvitaan, se menee omistajan piikkiin.

–Hankkeen myötä perinteisten työtapojen ja niihin liittyvien materiaalien käyttö ja arvostus kasvavat, Piipponen perustelee toimintaa. –Itse olen saanut lempinimen Röttelömies.

Marjukka Kulmanen