Etusivu » Uutiset » » Kansainvälisten virtausten Pytinki on kaupan
Kansainvälisten virtausten Pytinki on kaupan
2.3.2011
Pytingin pitkäaikainen omistaja Fiskars Oyj Abp pyysi museoalan asiantuntijoilta kannanottoa rakennuksen kulttuurihistoriallisiin suojeluarvoihin etsiessään rakennukselle uutta omistajaa.
Katsastuskäynnillään Ähtärissä Inhan ruukkialueella museoviraston asiantuntijat toivoivat, että uusrenesanssipalatsin arvokas luonne ja sen suurimmaksi osaksi alkuperäinen sisustus säilyvät uusissa käänteissä.
Inhan ruukkialueella sijaitseva renessanssipalatsi on lähes sata viimeistä vuotta ollut samalla omistajalla ja toiminut kesäasuntona ja Fiskars osakeyhtiön edustustilana.
Aikaisempi asukas ja omistaja, ruotsalaissyntyinen siviili-insinööri Keirkner, istutti Inhan ruukkimaisemiin palatsin ja valtavasti uusia sisustus-, valaistus- , -pintakäsittely- ja verhoilusuuntauksia Manner-Euroopasta.
Raportti muotivirtausten tyyssijasta
Pytingistä ei ole tehty varsinaista rakennushistoriaselvitystä. Rakennuksen syntyhistoriasta tiedetään toki ensinnäkin suunnittelija: Vaasan lääninarkkitehti Karl Viktor Reinius teki useita luonnoksia rakennuksesta, jossa oli terasseja. torneja, patsaita ja ulokkeita.
Rakennustyöt aloitettiin 1898 ja ne kestivät neljä vuotta. Osaavia ammattimiehiä tuli Inhaan Helsingistä, Ruotsista ja Saksasta. Sisustus hankittiin ympäri Eurooppaa: kaakeleita Sveitsistä, sähkövalaisimia Pietarista tai Puolasta, huonekaluja Venäjältä ja peilejä Venetsiasta.
Rakennuksen alakertaan tuli suuri rokokoosalonki, ruokasali, patruunan työhuone eli ”turkkilainen huone”, rouvan budoaari, vierashuone, taloustilat ja palvelijan huone. Yläkertaan tehtiin biljardihuone sekä makuuhuone. Taloon asennettiin heti sähkövalot.
Käyntiensä perusteella museoviraston asiantuntijat raportoivat, paljonko rakennuksessa on alkuperäistä tai alkuperäisen kaltaiseksi entisöityä tilaa ja sisustuksia. Tuore raportti huomioi miten muotivirtaukset aikoinaan ulottuivat tähän uudisrakennukseen, vaikka se sijaitsi Suomen salomailla. Rakennuksesta voi lukea tyylien taittumisen 1800-1900 lukujen vaihteessa.
Rakennus ja sisustus hyvin pidettyjä
Kaikissa huoneissa biljardisalia, keittiötä ja apulaisen huonetta lukuun ottamatta on taidokkaasti koristemaalatut katot ja holkkalistat. Valtaosa koristeita on art nouveau tyylisiä kasviaiheita. Ruukinpatruunat omivat kyseisen tyylin äkkiä.
Ruokasalin puupinnat, katto ja seinäpaneeli, ovat hillitysti ootratut. Pääsisäänkäynnin portaikossa ja sisääntuloaulan katossa on Viktor Horta vaikutteista kiemurtelevaa ornamentiikkaa. Pääporrashuoneessa on art nouveau tyylisiä lunettimaalauksia, muun muassa riikinkukko -aihe.
Kaikki alkuperäiset koristemaalaukset on tehty suurella ammattitaidolla. Maalauksissa näkyy toki jonkin verran korjailuja.
Tapeteista osa on alkuperäisiä, osa alkuperäisen kaltaisia. Kun taloa vuonna 1989 remontoitiin, biljardisalin seiniltä löytyi pala William Morris –tyylistä tapettia. Tiedetään, että Morrisin tapetteja painettiin sata vuotta aikaisemmin Englannissa Sanderssonin tehtaalla. Huone oli mahdollista palauttaa lähelle alkuperäistä asuaan, sillä saman tehtaan malleja valmistettiin edelleen koko viime vuosisadan. Morrisvaikutteinen on myös alakerran vierashuone sekä ornamenteiltaan että tapeteiltaan.
Alkuperäisiä, aikanaan muodikkaita linoleumimattoja on säilynyt viidessä huoneessa. Suurin osa rakennuksen valaisimista on alkuperäisiä.
Arvostavaa omistajaa kaivataan
Yleisvaikutelmanaan asiantuntijat kirjaavat, että rakennusta on pidetty hyvin. Fiskars on hoitanut Keiknerin hienoa ruukinkartanoa sen alkuperäistä luonnetta ja rakennustapaa kunnioittaen. Rakennus on tämän ansiosta harvinaisen hyvin säilynyt kokonaisuus. Viimeinen laajempi kunnostus vanhoja menetelmiä noudattaen tehtiin vuosina 1986-1991.
Rakennus on yksi Suomen harvoista porvarispalatseista ja edustaa aikakautensa komeimpia ruukinkartanoita.
Kohde on ainutlaatuinen esimerkki 1800-luvun lopun kansainvälisistä sisustustyyleistä pienimpiä yksityiskohtia myöten. Vallinneen muodin mukaisesti kukin huone sisustettiin asultaan erilaiseksi käyttäen eri tyylien piirteitä ja värimaailmaa.
Museoviraston asiantuntijoiden arvion mukaan Pytinki täyttää edellytykset tulla suojelluksi, ja virastossa tullaan valmistelemaan esitys Pytingin suojelemiseksi rakennusperinnön suojelusta annetun lain nojalla.
Inhan ruukkialue on valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö, jonka kulttuuriarvojen säilyttämiseen velvoittavat alueidenkäyttötavoitteet. Myynnissä olevaa Pytinkiä ei ole suojeltu kaavalla eikä lailla rakennusperinnön supjelusta.
Marjukka Kulmanen
