rakennusperinto.fi

Rakennusten kunnostamiseen on saatu tukea Museoviraston myöntämistä museoiden harkinnanvaraisista avustuksista. Rahoitusta on täydennetty Leader -ohjelman tuilla sekä kunnan kohdeavustuksilla.

Kallenaution kievarimuseo on paikka, jota on aina asuttu. Kievarioikeudet lakkasivat 1928, mutta suku asui edelleen tilalla. 1950-luvulla linjattiin ohi kulkeva maantie uudelleen niin, että kievarin pihapiiri olisi jäänyt sen alle.

Kulttuuritahtoiset juupajokelaiset, ruovesiläinen kirjailija Heikki Asunta, Kallenaution henkinen isä etunenässä, organisoivat ”sodan” kievarin pelastamiseksi. Rakennukset säästyivät.

Tavoitteeksi elävä museo

Suku lahjoitti kievarin pihapiirin kunnalle. Samanaikaisesti perustettu Juupajoki-seura otti tehtäväkseen osin purkukunnossa olleiden rakennusten pelastamisen, ja jo 1958 ovet avattiin taas ohikulkijoille.

Kievarista tehtiin Juupajoki-seuran ylläpitämä museo, jossa vuokralaiset pitävät kahvilaa ja käsityöläismyymälää. Kievariin on saatu lahjoituksina kalusteita ja irtaimistoa. Juupajoki-seuran kotiseutumuseoon keräämät esineet ovat nykyisin sijoitettuna Kallenautioon.

”Yrittäjät ovat saaneet yrittää kukin omalla tavallaan museoperinnettä kunnioittaen", eläkkeellä oleva sivistystoimenjohtaja ja Juupajoki-seuran puheenjohtaja Sirkka-Liisa Oikari kertoo.

Kahvilamyymälä sijaitsee keskellä päärakennusta kohdassa, joka aikaisemmin on ollut läpikulku ”kongi”. Kahvilassa kävijät voivat nauttia antimista tunnelmallisessa tuvassa, Topeliuksen kammarissa tai kirjailija Asunnan nimikkohuoneessa.

Zachris Topelius yöpyi Kallenautiossa ainakin 20 kertaa matkatessaan kotikaupunkinsa Uusikaarlepyyn ja Helsingin väliä. Kievarissa pysähtyy nykyään kesäisin n.10.000 asiakasta, tosin Topeliuksen lailla yöpyminen ei enää ole mahdollista.

Yrittäjät huolehtivat esineistä ja paikoista

”Paikat pysyvät parhaiten kunnossa, kun niitä käytetään”, Oikari sanoo. ”Vanhaa vellikelloa soitellaan tuon tuostakin eri tapahtumissa.”

”Kunta ei voisi pitää tällaista elävää kievarimuseota yllä”, Oikari jatkaa. Seura ja yrittäjät huolehtivat siitä.

”Hollitupaan pystytetään taide- ja teemanäyttelyitä neljäkin kesässä”, selostaa kulttuurisihteeri Timo Musturi, itsekin taiteilija. Mannerheimin lastensuojeluliitto pitää yllä leikkimökkiä. Juupajoki-seura toimii yhdessä myös eri yhteistyökumppanien kanssa. Esimerkiksi koulun kanssa esitetään näytelmiä ja vastataan vuosittain kesäjuhlista. Tilauksesta kuka tahansa voi järjestää yksityistilaisuuksia, joista vastaavat vuokralaisyrittäjät.

Joka toinen vuosi kunnostetaan avustuksin

”Linnut lensivät Kallenaution kuistin läpi”, selostaa kunnostustöissä usein mukana ollut Antti Oikari. ”Kuisti oli painunut ja irronnut hirsiseinistä. Tarvittiin uudet alalaudat. Irrotimme ikkunat, ja puuseppä korjasi vanhat pokat entisenlaisiksi. Läheiseltä sahalta saimme perinnelautaa.”

”Museovirasto on ollut remonttien päärahoittaja”, Sirkka-Liisa Oikari muistuttaa. ”Joka vuosi emme jaksa remontoida, mutta työtä täällä tehdään jatkuvuus mielessä ja rahaakin on saatu tämän periaatteen mukaan. Rakennusten pärekatot on kaikki uusittu, pitkälti talkootyönä. Kaikki rakennukset on kengitetty. Ikkunoita on kunnostettu. Punamultaus on ollut ohjelmassa useana vuonna”, Oikari luettelee.

”Pirkanmaan maakuntamuseon perinnearkkitehti Tapani Koiranen on neuvonut ja valvonut kunnostuksia. Maakuntamuseosta olemme saaneet muutenkin apua avustusasioihin”, kertoo Oikari. Myös vieressä olevan Hyytiälän metsäopiston kurssilaiset ovat alusta asti osallistuneet innokkaasti kaikenlaisiin töihin.

”Yksi isoista remonteista oli pihan madaltaminen”, Antti Oikari kertoo. ”Pihan keskellä oli suorastaan keko. Vedet valuivat rakennuksiin. Paikallinen yrittäjä kuori 60 cm maata pois, mutta säästimme pintakerroksen ja pidimme siemenpankkia. Nurmi kasvoi entisenlaiseksi remontin jälkeen.”

Leikkimökin malkakatto ja kotieläinpiha

Osa kunnostustöistä on ollut mahdollista tehdä lahjoittajien avulla. Yläkoululaisten keräämien taksvärkkirahojen avulla rakennettiin lastenaitan malkakattoa.

Kotieläinpiha siirrettiin äskettäin tuonnemmaksi, ja eläimille uusittiin suoja, sekin lahjoitusvaroin. Kotieläinpiha on kievarin vetonaula. Keväisin ja syksyisin koululaiset vierailevat ahkerasti, ja kesällä lapsiperheet palaavat yhä uudestaan lampaita ja kanoja katsomaan.

Kallenaution suvun maatila aivan kievarin vieressä takaa elävän ympäristön. Eläimet kuuluvat heille. Asuttu tila pitää talvisin kylmillään olevan kievarin turvallisesti silmälläpidon alaisena.

”Erityisen iloinen olen, että nuoret tilan jatkajat ovat ottaneet oikein asiakseen kievarimuseon vaalimisen”, Sirkka-Liisa Oikari sanoo. ”Olimme jo jossain vaiheessa huolestuneita, löytyykö toiminnalle jatkajia.”

Kokonaan uusi Leader-vessa

Pihapiirin laitamille on vastikään noussut uudisrakennus, jonka paikka ja tyyli on tarkoin harkittu.  

”Kunta veti vesijohdot ja viemärit aivan Kallenaution ohi, jolloin päätimme nostaa mukavuustasoa rakentamalla vesivessan”, Sirkka-Liisa Oikari kertoo. ”Haimme ja saimme Leader-rahoitusta 20.000 euron hankkeelle. Leader-rahan osuus tuosta summasta on 60 prosenttia. Omaa rahaa tarvittiin 20 prosenttia, jonka saimme osaksi kunnalta. 20 prosenttia koostui talkootyöstä.”

Leader -hankkeista Juupajoki-seuralla on muutakin kokemusta. Juupajoen rotkoreitti ja vanhan lainajyväaitan siirto alkuperäiselle paikalleen kirkon viereen ovat molemmat toteutuneet maaseudun kulttuuriympäristön hoitoon tarkoitetulla EU-rahoituksella.

Marjukka Kulmanen

Museoiden harkinnanvaraiset valtionavustukset [Museovirasto]

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma [mmm]

Kallenaution kievari [Juupajoki-seura ry.]

Kallenaution kestikievarimuseo [Pirkanmaan museokompassi]