rakennusperinto.fi

Museoviraston ja Lahden kaupunginmuseon järjestämä Hyvinvointi-Suomen rakennusperinnön jäljillä kevätseminaari osoitti aiheen olevan mitä ajankohtaisin.

Monissa museoissa ja kaupungeissa pohditaan, miten tulisi suhtautua sotien jälkeisten vuosikymmenten aikana rakennettujen ympäristöjen muutoksiin. Mikä on olennaista ja tärkeää modernin hyvinvointivaltion maisemassa ja rakennuksissa? Millaista 1900-luvun lopun perintöä halutaan säilyttää?

Hyvinvointi-Suomen rakennusperinnön kipupisteet

Nuoren rakennusperinnön kysymyksiä lähestyttiin eri näkökulmista. Puhujat kysyivät, miten voisimme tunnistaa anonyymin rakentamisen arvoja, millaisia muutoksia lähiöiden ominaispiirteet kestävät ja millaisista lähimenneisyyden ilmiöistä ja kaupunkisuunnittelun ihanteista sotien jälkeinen Lahti kertoo.

Tilaisuudessa syvennyttiin 1900-luvun jälkipuolen ympäristöjen arvottamiseen, inventointiin ja dokumentointiin, korjausrakentamiseen ja ajalle tyypilliseen lähiö- ja aluerakentamisen tiivistämiseen ja eheyttämiseen.

Arvokeskustelu nuoren ympäristön merkeissä jatkuu

Toisen maailmansodan jälkeisen rakennusperinnön suojelussa, vaalimisessa ja hoidossa tarvitaan museoammattilaisten yhteisesti sopimia käytäntöjä ja menetelmiä. Tarvitaan myös enemmän ja helposti tavoitettavaa tietoa ja tiivistä yhteistyötä kaupunkisuunnittelijoiden, viranomaisten ja asiantuntijoiden kanssa.  Erityisen tärkeää on asiantuntijoiden kouluttaminen – rakennustutkijoiden tulisi tietää nuorista ympäristöistä paitsi enemmän, myös syvällisemmin. Tiedon lisäämisen rinnalla keskusteltiin osallistamisen mahdollisuuksista kulttuuriympäristötyössä. Toivottiin laajaa keskustelua nuorten ympäristöjen arvoista, myös niin että asiantuntijat kuulisivat työssään aiempaa enemmän rakennusten käyttäjiä.

Seminaarissa esiteltiin jo käynnissä olevia, ajan ympäristöihin ja ilmiöihin liittyviä hankkeita, sovittiin museoalan yhteistyön jatkosta ja nostettiin esille uusia, aiheeseen liittyviä yhteistyömahdollisuuksia.

Modernin rakentamisen Lahti

Lahti on leimallisesti sotien jälkeen rakentunut kaupunki: noin 87–88 % sen rakennuskannasta on vuoden 1945 jälkeiseltä ajalta. Arkkitehtien Heikki ja Kaija Sirénin suunnittelema, vuonna 1954 valmistunut Lahden konserttitalo tarjosi mitä innoittavimmat puitteet rakennusperintöalan asiantuntijoiden kokoontumiselle. Suomen toiseksi vanhimman konserttitalon arkkitehtuuri on sisä- ja ulkotiloiltaan viimeisteltyä ja aikanaan innovatiivista. Rakennus valmistui varsinaiseksi monitoimitaloksi: sen tiloissa toimivat konserttisalin lisäksi mm. elokuvateatteri, hotelli ja tavaratalo.

Parhaillaan keskustellaan kuitenkin Lahden konserttitalon purkamisesta. Epävarmuuden pitkittyessä on rakennus hiljalleen rapistunut, eikä korjaustoimenpiteisiin ryhdytä ennen kuin saadaan päätös rakennuksen säilyttämisestä. Tutustumiskierros konserttitalossa sai seminaariväen pohtimaan nuoren rakennusperinnön alttiutta joutua poliittisten keskusteluiden pitkittyessä sijaiskärsijän asemaan.

Vaikka rapistunut julkisivu viestii osaltaan surullista tarinaa toisen maailmansodan jälkeisen arkkitehtuurin arvostuksen puutteesta, on konserttitalo toisaalta myös onnellinen esimerkki korkeatasoisesta, suurelta osin alkuperäisasussaan säilyneestä nuoresta rakennusperinnöstä. Rakennuksen on toistaiseksi pelastanut aktiivinen käyttö, josta todistivat mm. konservatorion luokista kaikuneet soitinten äänet.

Kevätseminaari liittyi Museoviraston käynnistämään sateenvarjohankkeeseen Rakennettu hyvinvointi.  Hankkeen tarkoituksena on kehittää yleisiä valmiuksia ja museoviranomaisten ammatillisia edellytyksiä selviytyä sotien jälkeisen kulttuuriympäristön vaalimisesta. Kohteiden tunnistaminen jo on haasteellista. Hankkeen puitteissa toteutetaan erilaisia teemakokonaisuuksia.

Aura Kivilaakso

Lue lisää

Rakennettu hyvinvointi -hanke (Museovirasto)