rakennusperinto.fi

Suomessa kulttuuriperintöalan sanastotyö on askarruttanut Museoviraston ja Suomen rakennustaiteen  museon sekä Sanastokeskus TSK:n asiantuntijoita jo useamman vuoden.

–Pohjan työllemme muodostivat Euroopan neuvoston viralliset kielet ranska ja englanti. Eri kielissä ja kulttuureissa sanoilla on usein toisistaan poikkeavia merkityksiä. Kävimme läpi annetut 590 sanaa, joita työryhmämme ohella pyörittelivät mielissään ja omissa piireissään lukuisat kommentteja antaneet tahot. Sanastoon on pyritty ottamaan mukaan vain sellaiset käsitteet, jotka ovat kaikille Euroopan maille yhteisiä, kertoo Museoviraston arkeologi Johanna Enqvist, joka on ollut sanastoa laatimassa.

Viestinnän väline

Sanastoa tarvitaan, jotta eri maiden välisessä viestinnässä käytettäisiin yhtenäisiä ilmaisuja ja samoja käsitteitä. Täsmällisesti määritellyt termit auttavat myös tiedon dokumentoinnissa ja haussa. Termeille luodut määritelmät voivat sanastotyön periaatteiden mukaisesti korvata termin tekstissä sellaisenaan.

–Joskus tuntuu, että emme puhu samaa kieltä, vaikka puhuisimmekin. Esimerkiksi restaurointi käsitetään eri tavoin eri maissa, Enqvist selittää. –Suomalaisten käyttämänä restaurointi on käsitteenä laajempi kuin esimerkiksi brittien. Britit käsittävät restauroinnin usein vain fyysisenä säilyttämisenä ja tähän liittyvinä toimenpiteinä, kun taas Suomessa restaurointiin sisältyy myös ajatus kulttuurihistoriallisten arvojen vaalimisesta siten, että vanhat rakennustavat otetaan huomioon.

Valmista sanastoa tutkiessa käy ilmi, että englanninkielisen restoration –termin (saksan Restaurierung, ranskan restauration) ja suomenkielen käyttämän restaurointi –käsitteen vastaavuus ei siis olekaan täydellinen.

Kenelle sanasto on tarkoitettu

Viranomaiset tarvitsevat kulttuuriperintöpolitiikan sanastoa. Tutkijat pyrkivät käyttämään täsmällisesti määriteltyjä asiasanoja. Opettajat ja tiedonvälittäjätkin joutuvat miettimään, mitä tarkoitetaan, kun puhutaan esimerkiksi suojelulainsäädännöstä. Sanasto tuo oman lisänsä eri kulttuurien käyttämiin termeihin: esimerkiksi maaseutuperintö (rural heritage) ja kaupunkiperintö (urban heritage) eivät vielä vilise suomenkielisessä tekstissä, mutta saattavat vakiintua luonteviksi.

–Samoilla aloilla työskentelevien asiantuntijoidenkaan käytössä termit eivät aina ole itsestään selviä, Enqvist vahvistaa.

Tesaurukseen liittyvässä sanastotyössä saatu kokemus palvelee Museovirastossa vireillä olevaa kulttuuriympäristöontologian laatimista. Käsitteiden suhteita kuvaava ontologia olisi tarpeen esimerkiksi kohderekisterien ja rakennusperintöportaalin kehittämisessä.

Euroopan neuvoston HEREIN-verkoston  (European Heritage Network) Eurooppalaisen kulttuuripolitiikan sanaston verkkoversio on myös kehittyvä työkalu.

Marjukka Kulmanen

Eurooppalaisen kulttuuripolitiikan sanasto