Rakennusperinto.fi -logorakennusperinto.fi

Vanhasta värikartasta on paljon hyötyä

30.9.2010

Koristemaalari Fritz Hilbertin käsin tekemä 1940-luvun värikartta lahjoitettiin Museoviraston rakennushistorian osastolle. Hilbert työskenteli pitkään Wuorion maalausliikkeessä ja teki koristemaalauksen lisäksi monenlaisia sisätila- ja huonekalusuunnitelmia sekä suunnitteli  koristemaalaus- ja lasimaalausmalleja.

Konservaattori Ulla Setälä arvostaa lahjoitusta, siitä on paljon hyötyä restaurointi- ja konservointityössä.

– Värikartasta näkee  millaisia värejä  1940-luvulla käytettiin. Näitä värejä ei enää ole näkyvissä juuri missään. Kartassa on värimalleja eri kiiltoasteisina, sen sijaan reseptejä eli eri pigmenttien sekoitussuhteita ei ole.

–1940-luvulla ei ollut valmiina sopivia sävyjä, kuten ei muuten nykyäänkään, vaan maalarit sekoittivat itse värit.

  – Sävyttäminen tarkoittaa sitä, että pigmenttejä tai pastoja lisäämällä sekoitetaan maali halutun sävyiseksi. Sävyttäminen on ammattitaitoa, ja sitä pitäisi harjaannuttaa jatkuvasti, Ulla Setälä kertoo.

– ­Valmiit kauppamaalit ovat hävittäneet tätä ammattitaitoa, joka on varsinkin entisöinnissä erittäin tärkeää. Pigmenteillä sävytetään öljy-ja kalkkimaalit, latekseissa taas käytetään maalipastoja, jotka nekin näyttävät hävinneen maalikauppojen hyllyiltä. 

Nykyisistä värikartoista ei löydy kaikkia sävyjä

Ulla Setälä kuvailee Hilbertin värikartan värejä sointuviksi, rikkaiksi ja runsaiksi, kaikki värit ovat myös murrettuja. Joistakin värimalleista on leikattu paloja, ilmeisesti näytteeksi muille. Setälän mukaan värikartta on selvästi käyttöversio, jonka avulla sävyjä on voinut vertailla. Mukana on myös joitakin tehostevärejä.

– Tässä on useita sinertävän ja vihertävän sävyjä, joita on vaikea löytää valmiista värikartoista, joiden  sävyt on valittu nykyisten väri-ihanteiden mukaan.  

Ulla Setälä arvelee, että värikarttaa voidaan käyttää vertailumielessä esimerkiksi kun eduskunnan korjauksessa haetaan art deco -sävyjä. Hänen mielestään Hilbertin väreissä on enemmän luonnetta kuin teollisten värikarttojen sävyissä, värit on sävytetty pigmentillä, ja sävyt eroavat pastoilla aikaansaaduista sävyistä.

– Yhteen sävyyn on myös käytetty useampia pigmenttejä.

– Värikartan lahjoittaja toi meille myös oman, Hilbertin värejä käsittelevän Taideteollisen korkeakoulun lopputyönsä. Työssä oli yhdeksän värimallia resepteineen. Resepteistä näkyy, miten esim. määrättyyn vihreään on käytetty seitsemää eri pigmenttiä.

Värikartta ja reseptit antavat hyvän käsityksen siitä, millaista maalarin työ on aikaisemmin ollut. Ulla Setälän mukaan teollisilla värikartoilla ei vanhassa talossa useinkaan pärjää.

– Jos vanhan talon henki ja tunnelma halutaan säilyttää, niin myös sävyihin on kiinnitettävä huomiota. Restauroinnissa tarvitaan vanhoja värejä ja sävytyksen opettamiseen oppilaitoksissa ja myöhempään itseopiskeluun olisi panostettava.

Marja-Leena Ikkala

ullajavalo.jpg
Museoviraston konservaattori Ulla Setälä kertoo, että 1940-luvulla maalarit sekoittivat itse värisävyt. MLI.
   
varikarttalahelta.jpg
Hilbertin värikartassa on sointuvia, murrettuja värejä, joita ei juuri enää näe seinillä. MLI.
 

resepti.jpg
Resepti kertoo,miten montaa pigmenttiä yhteen sävyyn tarvittiin. MLI.


ullajavarikartta.jpg
Vanhan talon tunnelmaa luovat oikein sävytetyt värit. MLI.