Etusivu » Uutiset » Uutiset 2010 » Tehtaan uusi käyttö vaatii teollisen ympäristön lukutaitoa
Tehtaan uusi käyttö vaatii teollisen ympäristön lukutaitoa
20.8.2010
Tehdasrakennuksia ja teollisuusalueita on Suomessa jo 20-30 vuoden ajan muunnettu palvelemaan uusia tarkoituksia. Tuotantokoneiston poistamisen jälkeen tehdasrakennuksiin sijoitetaan museoita, teatteri- ja konserttisaleja, opetustiloja, ravintoloita, toimistotiloja ja asuinhuoneistoja. Koneistoa ja laitteistoa pystytään harvoin hyödyntämään uudelleenkäytössä. Suunnittelijoille ja omistajille uudelleenkäyttöhankkeet ovat haasteellisia, mutta parhaimmillaan myös palkitsevia. Teollisuustilojen erikoisratkaisujen ja yksityiskohtien hyödyntäminen vaatii mielikuvitusta ja rohkeutta, mutta myös teollisen ympäristön ammattitaitoista lukutaitoa ja tulkintaa.
Hyviä esimerkkejä löytyy lähes kaikista Suomen keskisuurista ja isoista kaupungeista kuin myös haja-asutusalueilta. Teollisuusalueille tyypillinen karhea kauneus unohdetaan kuitenkin usein, ja tehtaiden kuoria käytetään lennokkaiden ja steriilien modernien ratkaisujen runkona. Teollisuusrakennuksia myös puretaan, ennen kuin uudelleenkäytön mahdollisuuksia on edes kunnolla pohdittu.
Tehtaiden uusia käyttötapoja on analysoitu Ruotsissa
Tilanne on sama muissakin läntisissä maissa. Upsalan yliopiston taloushistorian professori Maths Isacson on koonnut tietoja ruotsalaisista, erityisesti 1900-luvun isojen teollisuushallien ja -rakennusten, uudelleenkäytöstä. Isacson on jakanut teollisuusrakennusten käyttötavat yhdeksään ryhmään:
alkuperäisen kaltainen teollinen toiminta (erityisesti 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa)
teollisuushotellit pienyrityksille (1980-luvulla)
palvelujen ja kulttuuritoimintojen yhdistelmät: museot, galleriat, teatterit, koulut, ravintolat, kuntokeskukset ym. (1990-luvulta alkaen esimerkiksi Norrköping ja Trollhättan)
asuinhuoneistot
hotellit ja ravintolat
yliopistot (Eskilstuna, Norrköping, Helsingborg)
näyttelytilat, konserttihallit, supermarketit, koulut
hylätyt paikat urbaanin löytöretkeilyn kohteina
rakennusten purkaminen.
Teollisuusrakennusten tulevaisuuteen vaikuttavat Isacsonin mukaan maantieteellinen ja sosiaalinen sijainti, rakennusten ja alueen laatu sekä fyysinen luonne. Tarvitaanko paikkakunnalla suuria tiloja tai rakennusmaata, mitkä ovat rakennusten omistajien tavoitteet ja toimijoiden taloudellis-poliittiset voimasuhteet? Myös rakennusten merkitys paikalliselle identiteetille ja paikallisyhteisölle sekä uudelleenkäyttöä säätelevät lait ja määräykset vaikuttavat tilojen käyttöön.
Isacsonin esittämä ryhmittely ja analyysi on yksi tapa ruotia käytännön kokemuksia. Suomessakin olisi hyvä tutkia teollisuusrakennusten uudelleenkäyttöä toteutuneiden hankkeiden kautta ja koota siten analysoitua tietoa tulevaisuuden hankkeiden suunnittelun tueksi. Talousnäkymät viittaavat siihen, että tehtaita suljetaan tulevaisuudessakin; tahti tuntuu valitettavasti vain kiihtyvän. Analysoitu tieto tarjoaisi kuntien päättäjille, suunnittelijoille ja rahoittajille neuvoja ja ideoita teollisuustilojen hyödyntämiseen. Tutkimus voitaisiin tehdä opinnäytetyönä vaikkapa usean oppiaineen ja opiskelijan yhteistyönä.
Tekniikan historian, teollisuusperinnön ja työväenmuseoiden konferenssi Tampereella
Isacsonin esitelmä oli yksi 270 puheenvuorosta, joita esitettiin kansainvälisessä tekniikan historian, teollisuusperinnön ja työväenmuseoiden yhteisessä konferenssissa Tampereella elokuussa. Konferenssin teemana oli teollisen menneisyyden uudelleenkäyttö – Reusing the Industrial Past. Puheenvuorot käsittelivät paitsi teollisuuden luomia rakennettuja ympäristöjä ja niiden käyttöä myös ympärillämme vilisevää tavaramaailmaa, työn historiaa ja museoiden osallisuutta perinnönvälittäjinä. Tampereen koskimaisemat ja niihin liittyvät teollisuuden jäljet loivat konferenssille oivalliset puitteet.
Tuija Mikkonen
Aiheesta muualla
Muualla palvelussamme
Tammerkosken muutos ja rakennusperintö
