rakennusperinto.fi

– Taloa myös kunnostetaan kesän aikana: Museovirasto on myöntänyt entistämisavustusta ylimmän kerroksen ikkunoiden peruskorjaukseen, pääoven yläpuolella olevan parvekkeen kaiteen kunnostamiseen ja matalan basaarisiiven balusterikaiteen korjaamiseen. Ikkunaremontissa vanhat ikkunat kunnostetaan. Balusterikaiteessa oli niin pahasti rapautuneita osia, että ne joudutaan uusimaan. Hyväkuntoiset saavat kuitenkin jäädä paikalleen.

Vuonna 1847 valmistunut Domus Litonii eli Litoniuksen talo sijaitsee Helsingin nykyisessä ydinkeskustassa, Aleksanterinkadun ja Keskuskadun kulmassa. Se on seissyt paikallaan yli 160 vuotta, vaikka viereisillä tonteilla on purettu ja rakennettu uutta kaupungin kasvamisen myötä. Helsingin liikekeskusta sijaitsi 1800-luvun puolivälissä Kauppatorin tuntumassa, ja on siirtynyt vähitellen Aleksanterinkadun loppupäätä kohti. Litoniuksen talo rakennettiin asuin- ja liikerakennukseksi, ja sellaisena se on säilynyt läpi historiansa.  Se on myös uudistunut vuosien varrella: mm. matala basaarisiipi keskuskadun puolelle rakennettiin 1929 ja Aleksanterinkadun puoleinen julkisivu modernisoitiin 1936. Talo erottuu kuitenkin selvästi ympäristöään matalampana uudemmista rakennuksista.

Litoniuksen talo on suojelukohde

– Litoniuksen talo on tavanmukainen kaupunkitalo, jossa on useita asuin- ja liikehuoneistoja. Talo on myös hyvällä liikepaikalla. Tällaisen talon elämänkaareen kuuluvat jatkuvat muutokset: ympäristö muuttuu, käyttäjät vaihtuvat ja liiketiloja muutetaan, mutta rakennus sen kuin jatkaa. Litoniuksen talossa muutoksia on tehty harkiten, ja taloa on säilytetty pitkäjänteisesti, sanoo arkkitehti Pekka Lehtinen Museovirastosta.

– Olemme uudistaneet taloa kitsaasti: kaikki käyttökelpoiset vanhat osat kunnostetaan ja käytetään uudestaan, vahvistaa Silén. Esimerkkinä hän mainitsee Litoniusten asunnon vanhat kaakelit, jotka irrotettiin ehjinä ja kiinnitettiin uudelleen keittiö- ja kylpyhuoneremontin yhteydessä.

Litoniuksen talo on suojeltu rakennussuojelulailla. – Suojelun tarkoituksena ei ole estää kaikkea muutosta; Litoniuksen talo onkin kiinnostava suojelukohde juuri siksi, että se on voinut muuttua maailman mukana Lehtinen kertoo. – Koska suojellussa talossa pitää huolehtia rakennuksen arvon säilymisestä, muutosten pitää olla maltillisia ja johdonmukaisia. Suojelupäätöksessä on erikseen mainittu julkisivut kattomuotoineen ja balusterikaiteet. Sisätiloista on suojeltu mm. toisen ja kolmannen kerroksen asuinhuoneistot sekä portaikot alkuperäisine ovineen.

– Pääportaan kunnostuksen suunnittelu on haasteellista, sillä sinne on tehty todennäköisesti 1880-luvulla kirjavat mosaiikkibetonilattiat ja -portaat. Alun perin portaikon lattiat olivat kalkkikiveä, ja yleisilme siten rauhallisempi. Ovet ovat olleet tummaksi ootratut ilmeisesti alusta alkaen. Nyt on etsitty seinille sopivaa väritystä ja tehty pieniä väritutkielmia aiemmista väreistä. Todennäköisesti päädytään kuitenkin valitsemaan seiniin uusi väri, joka sopii yleisilmeeseen.

Talon tarina liittyy suvun tarinaan

Litoniuksen suku on asunut samassa huoneistossa alusta alkaen. Domus Litonii on saanut nimensä talon rakennuttajan Jonas Litoniuksen mukaan. Litoniuksesta tuli 25-vuotiaana Helsingin ensimmäinen verhoilijamestari. Sittemmin hänestä tuli myös huonekalutehtailija.

– Oikeastaan Jonas Litoniusta voisi sanoa Suomen ensimmäiseksi sisustusarkkitehdiksi, Silén toteaa. Litoniusten kodissa on edelleen Jonas Litoniuksen huonekalutehtaan valmistamia kalusteita.

– Talo on ollut uhattuna moneen otteeseen. Jatkosodan pommitus tuhosi ullakkoa ja kolmannen kerroksen asuntoa vuonna 1944. Osa basaarisiivestä sekä piharakennus purettiin vuonna 1955 valmistuneen Rautatalon tieltä. Viimeksi suku oli jo jättämässä hyvästejä talolle 2002, kun Nordea halusi purkaa kuolinpesän muodostaman kiinteistöyhtymän. Nordea omisti kiinteistöyhtymästä hiukan yli puolet, loput oli hajallaan mm. suvun jäsenillä. Talo huutokaupattiin, mutta suku ja talon liikkeiden omistajat yhdistivät voimansa ja saivat talon ostettua itselleen. Nykyisin se on normaali kiinteistöosakeyhtiö, kertaa Silén talon vaiheita.

Silén asuu itsekin talossa. Hänen vaimonsa on Litoniuksen sukua. Heidän poikansa edustaa jo kuudetta talossa asuvaa polvea.

– Talon ympäristö on muuttunut täysin: Litoniuksen talo on jäänyt yksin keskelle isompia ja tehokkaampia liiketaloja. Viereiseltä tontilta purettiin Ekbergin talo, kun Keskuskatu puhkaistiin olemassa olevan kaupunkirakenteen läpi 1921. Litoniuksen talon tontti muuttui silloin kulmatontiksi ja sai lisätilaakin, johon basaarisiipi sitten rakennettiin. Sen perustukset on tehty niin vahvoiksi, että niiden päälle voisi rakentaa jopa seitsenkerroksisen talon, kuten silloin suunniteltiin.

Talon korottaminen jäi kuitenkin vain suunnitelmaksi. – Edellinen omistaja, eli kiinteistöyhtymä, halusi maksimoida kiinteistön tuoton, joten taloa ei edes peruskorjattu yli 60 vuoteen. Viime vuosina onkin sitten kunnostettu paljon: lämpöjohdot, vesisyöttö, pohjaviemäri ja sähkökeskus, Silén luettelee. – Ja kun myytiin rakennusoikeutta ullakkoasuntoihin vuonna 2002, saatiin varat takapihan puoleisten seinien rappaukseen ja peltikaton uusimiseen.

– Meillä suvussa elää sanonta, että olemme talon palvelijoita. Tämä on sekä työ että harrastus, josta ei koskaan pääse irti. Toisaalta se on tietysti antoisaa, kun sattuu olemaan kiinnostunut tällaisista asioista, Silén naurahtaa. Hän seurasi appiukkoaan talon isännöitsijänä vuonna 1994.

PM