rakennusperinto.fi

Määttä on tutkinut maanomistusoikeutta. Hän toimii professorina Joensuun yliopistossa, jossa hän on ohjannut myös kulttuuriympäristön suojelua sivuavaa väitöskirjaa. Määttä on perehtynyt erilaisiin kulttuuriympäristön suojelua koskeviin oikeustapauksiin. Hän muistuttaa, että tapaukset, joista on olemassa tuomioistuimen päätös, ovat aina olleet ongelmallisia tai riitaisia. Kun asiat sujuvat sopuisasti, ei tuomioistuinta tarvita.

Kulttuuriympäristöä tai rakennussuojelua koskevia oikeuden päätöksiä on usein kritisoitu. Esimerkiksi Korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä sallia Sipoon kirkkomaisemaan nouseva jäähalli on pidetty Museovirastossa käsittämättömänä ratkaisuna. Määttä muistuttaa, että tuomioistuimen on perustettava päätöksensä lakiin. Sen tehtävä ei siis ole vaatia hyvää suunnittelua, vaan katsoa, että päätökset täyttävät lain vaatimukset kokonaisuutena.

− Korkeimman hallinto-oikeuden harkintamarginaali on melko pieni. Jos esimerkiksi tehty kaava tai annettu purkamislupa täyttää lain minimivaatimukset, ei KHO voi lähteä vaatimaan parempaa suunnittelua tai rakennuksen säilyttämistä. On myös hyvä muistaa, että juristien on peilattava kaikkea laintulkintaa perusoikeuksiin kokonaisuutena – ei siis voida takertua yksittäiseen pykälään, jos se aiheuttaa ristiriidan jonkun toisen pykälän kanssa. Perusoikeudet ovat iskostuneet juristien alitajuntaan.

Erilaisia oikeustapauksia

Rovaniemen Kivikadulla KHO piti suojelukaavaa kohtuuttomana maanomistajalle, kun asemakaavan muutoksessa oli merkitty suojeltavaksi harvinainen 1930-luvulla rakennettu ja sodasta säästynyt funkisrakennus. Suojelumääräys kielsi rakennuksen purkamisen ja rakennuksen arvoa alentavien muutosten tekemisen. Tontin rakennusoikeutta oli kaavassa alennettu siten, että se vastasi 60 % saman korttelin muiden tonttien rakennusoikeudesta. Samalla kun tontin rakennusoikeutta oli vähennetty, oli ympärillä olevien tonttien rakennusoikeutta lisätty. Kaava kumottiin, koska maanomistajien yhdenvertaisuus ei toteutunut. Arkkitehti Oiva Kallion suunnittelema rakennus pyritään silti suojelemaan ja lisäämään tontin muun osan rakennusoikeutta.

− Vastuu kulttuuriympäristöstä voi kuitenkin painaa enemmän kuin yksityisen maanomistajan oikeus hyödyntää kiinteistönsä rakennusoikeus maksimaalisesti. Tällöin päätös usein perustuu selvityksiin, joilla kyseisen kohteen arvo osoitetaan selkeästi, Määttä sanoo.

− Asiantuntijoiden tekemillä inventoinneilla ja selvityksillä voi olla isokin merkitys päätöksenteossa, jos ne on laadittu selkeästi ja huolella perustellen. Näin tapahtui esimerkiksi Volvo Auton suojeluun päätyneessä tapauksessa. Korkeimman hallinto-oikeuden julkaistussa Volvo Autoa koskevassa päätöksessä (KHO 2004:9) painotetaan selvityksen roolia. Päätöksessä korostetaan, että rakennuskokonaisuuden purkaminen olisi hävittänyt rakennetun ympäristön erityisiä arvoja.

Volvo Auton talo valmistui vuonna 1939 automyymälä-, autokorjaamo- ja konttorirakennukseksi. Arkkitehti Ole Gripenbergin suunnittelema funkisrakennus siis suojeltiin KHO:n päätöksellä vuonna 2004. Rakennus kunnostettiin, ja tiloissa toimii nykyään ravintola.

− Volvo Auton myönteinen esimerkki osoittaa, että valituksilla päädytään toisinaan kulttuuriperinnön suojelulle myönteiseen laintulkintaan. Valittaminen siis kannattaa.

Määttä suositteleekin, että suojelun puolestapuhujat opettelisivat ymmärtämään tuomarien tapaa ajatella. Argumentoinnissa pitäisi viitata suoraan lakiin tai aiempiin tuomioistuimen ratkaisuihin ja muistaa aina, että lakia tulkitaan kokonaisuutena, jossa perustuslain painoarvo on suurin.

− Eikä riittävän selkeiden inventointien ja selvitysten painoarvoakaan voi vähätellä, Määttä lisää.

PM

Muualla palvelussamme:

KHO sallii jäähallin rakentamisen Sipoon kirkkomaisemaan (9.2.2007)