Etusivu » Uutiset » Uutiset 2009 » Kaupungit ovat myytävänä
Kaupungit ovat myytävänä
9.7.2009
Kaarin Taipaleella on monipuolinen tausta: hän on saanut modernistisen arkkitehtikoulutuksen Sveitsissä ja opiskellut sen jälkeen rakennussuojelua New Yorkissa Columbian yliopistossa. Hän on toiminut mm. Arkkitehti-lehden päätoimittajana, apulaiskaupunginarkkitehtina Helsingin rakennusvirastossa ja päällikkönä Helsingin rakennusvalvontavirastossa. Taipale on uransa varrella miettinyt julkisen tilan ja kestävän kehityksen problematiikkaa, ja keväällä 2009 hän väitteli tohtoriksi Teknillisessä korkeakoulussa. Taipaleen väitöskirja Cities for Sale käsittelee paikallisen julkisuuden piirin yksityistymistä talouden globalisaation seurauksena. Hän korostaa, että kaupunkitilan kaupallistuminen on eri ilmiö kuin yksityistyminen.
– Liikemerkit ja mainokset ovat vain oire, Taipale sanoo. Yksityistyminen on paljon syvemmällä. Tendenssinä on, että julkinen ja paikallinen muuttuvat pikku hiljaa yksityiseksi ja globaaliksi.
Taipale käyttää väitöskirjassaan termiä julkinen sfääri, johon kuuluvat julkisen kaupunkitilan lisäksi myös julkiset palvelut, infrastruktuurit, organisaatiot ja päätöksenteko.
– Antiikinajan agorallahan kaupunkitila ja päätöksenteko yhdistyivät, kun kaikki vapaat miehet kokoontuivat aukiolle päättämään yhteisistä asioista. Nykyisin julkiseen tilaan kuuluu myös internet, jossa ihmiset kokoontuvat esimerkiksi keskustelupalstoille. Myös monet palvelut ja julkisen hallinnon tehtävät toimivat internetin välityksellä.
Kaupungit ovat monella tavalla samanlaisia kautta maailman
– Päätöksentekoprosessit ovat mielenkiintoisia. Paljon julkisia laitoksia ja palveluita on yksityistetty avoimen päätöksentekoprosessin kautta. Esimerkiksi 1990-luvun alussa Helsingin kaupunki luovutti bussi- ja ratikkapysäkkien katokset ylikansalliselle yritykselle, joka hoitaa satojen muidenkin kaupunkien pysäkkikatoksia ja niiden mainoksia. – Kävin läpi silloista kaupunginvaltuuston keskustelua, ja huomasin, että katosten yksityistämistä argumentointiin mm. ”kaupunkikuvan parantamisella” melko kritiikittömästi, Taipale kertoo.
– Julkinen liikenne, jätehuolto tai energiahuolto on monissa maailman kaupungeissa yksityistetty kansainvälisille suurfirmoille. Esimerkiksi vesihuoltoa voi hoitaa sama firma Ranskassa ja Etelä-Amerikan suurkaupungeissa. Sama firma voi myös olla hyvinkin laaja-alainen ja hoitaa mm. jätehuoltoa Rabatissa Marokossa ja liikennöintiä Helsingissä.
Taipale ei ota kantaa, onko yksityistäminen hyvä vai paha asia. Hän kuitenkin huomauttaa, että päättäjien pitää olla tietoisia, mitä yksityistämispäätöksillä saadaan aikaan.
– Perusongelmana yksityistämisessä on demokratian väheneminen. Pikku hiljaa julkista vastuuta ja sitä kautta myös valtaa luovutetaan yksityisille. Usein teknisen laitoksen uusi omistaja tai uusi palveluntarjoaja on kansainvälinen suuryritys, joten päätöksenteko etääntyy myös maantieteellisesti todella kauas. Tämä on suuri muutos asioihin, jotka on aiemmin hoidettu paikallisella tasolla.
Taipale tuo väitöskirjassaan esiin näitä prosesseja, jotka vaikuttavat kaupunkilaisten elinympäristöön – niin kaupunkitilaan kuin muuhunkin paikalliseen julkisuuden piiriin.
Kulttuuriympäristön arvot jäävät jalkoihin
Talouden globalisaatiolla on toki muitakin seurausvaikutuksia kuin julkisen sektorin yksityistyminen, jota Taipale väitöskirjassaan tarkastelee. Esimerkiksi yksityisen sektorin vahvistuminen ja kaupallistuminen vaikuttavat niin rakennussuojeluun kuin rakentamiseenkin:
– Turismi on iso globaali teollisuudenala, ja turismia varten saatetaan säilyttää jotain paikallista ja tietyille alueille tyypillistä. Rakennetun ympäristön säilyttäminen turismia varten on periaatteessa hyvä asia, mutta vaarana on, että näkyvyys ja kaupallinen arvo sanelevat rakennussuojelupäätöksiä. Tällöin voidaan liian helposti ajautua ruma–kaunis -kriteereihin, eikä muisteta lisäarvoja, jotka liittyvät rakennettuun ympäristöön kunkin aikakauden ilmiöiden kuvaajana.
– Arvot, joita ei voida kaupallistaa, unohdetaan helposti. Äärimmillään tämä voi johtaa fasadismiin, jossa säilytetään vain edustavia julkisivuja. Tällöin ei ymmärretä, että myös interiööreillä, materiaaleilla, rakennustavoilla ja ehjillä aluekokonaisuuksilla on arvoa, vaikkei sitä voidakaan osoittaa yhtä selvästi. Taipale pohtii.
– Kaupungit ovat aina paikkasidonnaisia, kun taas yritykset liikkuvat sujuvasti maasta ja maanosasta toiseen. – Suuryrityksiä on arvosteltu siitä, etteivät ne enää arvosta laadukasta arkkitehtuuria ja panosta toimitalojensa suunnitteluun. Aiemminhan suurten yritysten toimitalot olivat maamerkkejä, kuten Chrysler Building New Yorkissa. Yrityskulttuuri on kuitenkin muuttunut: nyt arvostetaan joustavuutta ja ketteryyttä. Yritykset eivät enää omista toimitalojaan, vaan ovat vuokralla. Tarvittaessa yritykset voivat muuttaa hyvinkin nopeasti, eivätkä siis toimitalotkaan saa enää leimautua yritysten mukaan – yhden yrityksen lähdettyä niihin täytyy saada toinen tilalle.
PM
Kaarin Taipale: Cities for Sale – How economic globalization transforms the local public sphere. Teknillinen korkeakoulu, Espoo 2009. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja. ISBN 978-951-22-9794-8
