rakennusperinto.fi

Kauppatieteitä opiskeleva Maria Rosenström on työskennellyt keväästä asti Degerbyn kylätoimikunnan Igor-museossa, joka kertoo Porkkalan vuokra-ajan historiasta. Igor- museo liittyy Lena Selénin 1996 ilmestyneeseen kirjaan.

– Ryhdyin keräämään tietoja ja kirjoittamaan kirjaa vuokra-ajasta Degerbyssä 1990-luvun alussa. Siuntion ja Kirkkonummen osalta vuokra-aikaa eli parenteesia oli jo käsitelty enemmän, mutta vasta tuolloin Inkoossa havahduttiin Degerbyn kohtaloon, Lena Selén kertoo.

– Ihmiset sanoivat aluksi, että kaikki on jo hävitetty, eivätkä he halua puhua niistä ajoista. Vähitellen he alkoivat kaivaa kätköjään, tuoda minulle vanhoja valokuvia ja tarinoita noista ajoista. Samalla kehittyi ajatus tehdä projekti lähihistoriasta, Lena Selén muistelee. Nyt pelkästään valokuvia on yli kaksi tuhatta, ja niitä siirretään parhaillaan sähköiseen arkistoon.

Vuokra-aika kesti 11 vuotta

Keväällä 1945 Euroopassa noin 30 miljoonaa ihmistä oli joutunut jättämään kotinsa. Tähän joukkoon kuuluivat myös Degerbyn kunnan 1170 asukasta, jotka lähtivät kodeistaan syyskuun lopulla vuonna 1944. Suurin osa Degerbystä kuului Neuvostoliitolle vuokrattuun alueeseen, joka käsitti osia myös Siuntiosta ja Kirkkonummesta. Neuvostoliittoa kiinnosti erityisesti Mäkiluodon saari Porkkalan edustalla. Sieltä oli lyhyt matka Viron Naissaareen ja näin pystyttiin valvomaan koko Suomenlahtea.

50 vuodeksi sovittu vuokra-aika päättyi jo vuonna 1956, ja asukkaat palasivat kotiin. Aika jätti kuitenkin monia jälkiä niin ihmisten mieliin kuin maisemaan.

Pelloilta löytyy bunkkereita

Vuokra-alueella asui 1944 noin 7200 ihmistä. Parenteesin aikana sinne muutti noin 30 000 ihmistä, 20 000 sotilasta ja 10 000 siviiliä. Sotilastukikohtaa varten rakennettiin kaksi lentokenttää, satama, teitä ja satoja bunkkereita. Niiden lisäksi rakennettiin paljon muita rakennuksia, kuten Porkkalan koulu, sairaala ja Upinniemen laivastotukikohta. Esimerkiksi Puutalo Oy toimitti alueelle noin 800 rakennusta Suomen sotakorvauksina. Betonia kului Lohjan kalkkitehtaan koko vuosituotanto. Käyttöön otettiin myös kaikki alueen rakennukset navettoja ja vajoja myöten.

– Kun tieto vuokra-ajan päättymisestä tuli, purkaminen alkoi saman tien. Materiaalia ja rakennuksia vietiin pois junilla ja laivoilla. Osa rakennuksista yritettiin siistiä entiseen kuntoon, huonokuntoisimmat poltettiin, kertoo Lena Selén.

– Esimerkiksi Tallinnan Nõmmen kaupunginosassa on noin 300 puurakennusta, jotka on tuotu täältä. Niitä kutsutaan Porkkala-taloiksi, jatkaa Berndt Gottberg, toinen aktiivisesti hankkeessa mukana oleva degerbyläinen.

Bunkkereita arvioidaan olleen alueella noin 300-500. Lähtiessään venäläiset räjäyttivät niitä niin, että ne eivät enää näkyneet maisemassa, mutta maanviljelijät ovat peltotöissään törmänneet betoniin. Näin on löytynyt mm. kantatien varteen kunnostettu betonibunkkeri.

– Kiinnostavaksi tämän työn tekee se, että koko ajan esiin tulee uutta tietoa, kertovat Lena Selén ja Berndt Gottberg.
– Alueelta on löytynyt niin paljon saksalaisia kirjeitä ja nappeja, että epäilemme täällä olleen paljon saksalaisia sotavankeja, he sanovat. – Virallisesti tiedetään, että kahden saksalaisen hävittäjän turmasta pelastuneet sotavangit, noin 20 henkeä, olivat täällä. Myös joidenkin bunkkereiden huolellinen rakennusjälki viittaa saksalaiseen työhön.

Museo pääsi keskellä kylää

Degerbyn kyläyhdistys innostui museoajatuksesta, ja 1997 saatiin maa- ja metsätalousministeriön Pomo-avustustusta.

– Kyläyhdistyksen talo on entinen kunnantalo ja neuvola. Aluksi saimme ulkorakennuksen käyttöömme, eikä kukaan alkuun uskonut että siitä saadaan talkoovoimin museo. 2004 saimme käyttöömme koko talon, ja työn alla on jo neljäs Leader-projekti. Ulkorakennuksen perusnäyttely käsittelee Porkkalan vuokrakautta, ja päärakennuksessa on esillä mininäyttelyitä – materiaalista ei ole puutetta, toteaa Lena Selén. Loppusyksyllä laitetaan esille liettualaisen vastarintataistelijan tarina, ja ensi kesänä kerrotaan siitä, mitä tapahtui kuin venäläiset lähtivät pois täältä. Museota ja taloa pyörittää yhdistyksen hallitus, mutta talkoisiin saadaan enemmän väkeä. Museo pidetään kesäisin auki kahden tuntityöntekijän avulla, talvisin talkoovimin ja vapaaehtoistyötä riittää niin Lena Selénille kuin Berndt Gottbergille.

Kansainvälisyys lisää tietoa

– Kutsu Itämeren alueen kylmän sodan muistojen yhteistyöhön tuli Porkkalan parenteesin yhdistykselle, ja me ilmoittauduimme heti mukaan. Olemme osallistuneet jo kahteen seminaariin, ja kolmas on nyt lokakuussa ja suunnattu nuorisolle.

– Vasta kansainvälisen kylmän sodan ajan yhteistyön kautta meille on selvinnyt, miten ison työn baltialaiset sissit tekivät, myös suomalaisten puolesta, Lena Selén ja Berndt Gottberg pohtivat. He arvelevat, että Stalin olisi Baltian jälkeen kaavaillut myös Suomen valloittamista.

Maria Rosenström odottaa kiinnostuksella tulevaa seminaaria.
– Tullessani tänne töihin, tiesin asioista sen, mitä peruskoulussa oli opetettu. Tutustuminen parenteesin aikaan on lisännyt kiinnostusta ja herättänyt yhä uusia kysymyksiä, hän kertoo.
– Mielestäni nämä ovat isoja asioita ja niistä pitäisi puhua enemmän ja laajemmin, myös nuoret voisivat kiinnostua lähihistoriasta.

MLI

Degerbyn Igor-museo (Degerbyn kyläyhdistys)

Porkkala.net (Porkkalan parenteesi ry)

Kunta on antanut rakennuksen yhdistyksen käyttöön, ja yhdistys vastaa kaikista kustannuksista.