rakennusperinto.fi

Dipolin ympäri käveltiin ensin ulkopuolelta.  – Näin näkyy, miten rakennuksessa tulee yhteen kaksi muotomaailmaa, opasti Tuomi. Edustusosan runsaat orgaaniset muodot vaihtuvat takaosassa suorakulmaisemmiksi ja arkisemmiksi. Timo Tuomen mukaan Reima Pietilälle oli tyypillistä, että asiat eivät olleet joko tai vaan aina sekä että.

Dipoli herätti 1960- ja 70 luvulla runsaasti keskustelua arkkitehtipiireissä. Sen ja yleensä Pietilän arkkitehtuurin nähtiin edustavan ”sietämätöntä elitistisyyttä, jolla ei ole tulevaisuutta”.  Reima Pietilä ei kuitenkaan arvostellut muiden tekemisiä, vaan teki omaa työtään – hän piti keskustelua sinänsä hyödyllisenä.

– Dipoli rakennettiin istumaan paikkaansa mahdollisimman hyvin. Julkisivun kivet on lohkottu paikalla olleesta kalliosta, samoja kiviä käytettiin myös sisällä, Tuomi kertoo. Näkymät sisältä ulos aukeavat niin, että yhteys ulos on jatkuva ja vaihteleva.

Suojeluasiat nousivat esiin 1966 valmistuneen Dipolin kohdalla jo  varhain, sillä tilojen pintoja ja sisustusta alettiin uudistaa ja vaihtaa vähitellen ilman että suunnittelijoilta kysyttiin.   

Suvikumpua rakennettiin kolmessa osassa

Suvikummun suunniteltu tuli Pietilöille 1962 järjestetyn kutsukilpailun perusteella. Timo Tuomi kertoo, että suurin osa Pietilöiden suunnittelutehtävistä tuli juuri kilpailujen kautta. Kun kilpailutyöt kotimaassa ehtyivät, he osallistuivat kansainvälisiin kilpailuihin.

Tapiolan Suvikummun ensimmäiset asunnot rakennettiin 1967–1969, seuraava vaihe oli Kukkatalon rakentaminen 1980–81 ja 1982 valmistui As.Oy Suvituuli.

Suvikummun läheisessä metsässä on ensimmäisen maailmansodan aikaisia juoksuhautoja, niinpä Pietilöiden kilpailuehdotuksen nimi oli ”Tuohivirsut juoksuhaudassa”. Suvikummussa luonto ja rakennukset liittyvät yhteen, hajotettuja rakennusmassoja on verrattu epäsäännöllisesti kuluneeseen kallioon ja rakennusten kiderakenteen on sanottu vastanneen kallioiden muotoja ja suuntia. Myös väritys, valkoinen ja vihreä, on maastoon sopeuttava.

– On tärkeää että myös jatkossa Suvikummussa säilytetään alkuperäiset, tarkasti harkitut värit, Timo Tuomi toteaa. Toistaiseksi kaikki kunnostustyöt on tehty hyvin.  

1982 valmistuneessa rakennuksessa käytettiin elementtejä ja sen muotokieli jäi hillitymmäksi. Eri huoneissa ikkunat ovat eri korkeuksilla, ja se lisää ulos avautuvien näkymien vaihtelevuutta. Monimuotoinen arkkitehtuuri aiheutti pulmia rakennuttajille, ja Pietilöiden uraan kuuluivatkin jatkuvat neuvottelut toteutuksesta.

Rakentamispaineet tuovat uusia rakennuksia yhä lähemmäs Suvikumpua, nyt länsipuolelle on suunniteltu ”pseudopietilää”, mikä ei välttämättä ole hyvä ratkaisu.

Malminkartanossa kehitettiin kerrostaloasumista

Malminkartanon vuokra-asuntokorttelista järjestettiin kutsukilpailu osana kerrostalorakentamisen laadun kehittämistä. Kaavaluonnoksessa määrättiin asuntojen julkisivut rytmitettäväksi, ja Pietilä valitsivat erkkerit. Koealue jaettiin lopulta kolmen kilpailleen toimiston kesken ja tontin pohjoiskulmaan toteutettiin L:n muotoinen pienkerrostalo, joka kuitenkin jatkosuunnittelussa 1982–84 muuttui kolmeksi erilliseksi kaksikerroksiseksi pienkerrostaloksi.

– Projekti alkoi  siitä kun Raili ja Annukka Pietilä lahjoittivat arkistoaineiston rakennustaiteen museoon.  Nyt koko aineisto on saatu arkistoitua, esillä on näyttely Pietilöiden tuotannosta. Sen yhteydessä julkaistiin kirja, jossa analysoidaan ja arvioidaan Pietilöiden tuotantoa, kertoo Timo Tuomi.

Pietilöiden tuotantoa esittelevä näyttely on avoinna 25.5. asti. Ekskursio järjestettiin 7.5.

MLI

RAILI JA REIMA PIETILÄ. MODERNIN ARKKITEHTUURIN HAASTAJAT
27.2.2008 - 25.5.2008 (Suomen rakennustaiteen museo)

Näyttelyyn liittyvää opetusmateriaalia kouluille (Suomen rakennustaiteen museo)

Kirja: Eriika Johansson, Kristiina Paatero ja Timo Tuomi (toim.)
Raili ja Reima Pietilä. Modernin arkkitehtuurin haastajat. 156 s. 2008. 25 €