rakennusperinto.fi

− Palojen ehkäisemiseksi on tehty liian vähän, Museoviraston yliarkkitehti Martti Jokinen toteaa. Kirkkohallitus selvitti vastikään kirkkojen paloturvalaitteistoja, ja ilmeni, että palonilmaisimia on vain 60 prosentissa kirkkoja.  40 prosenttia kirkoista on kokonaan ilman. Puolessa kirkoista on sammutusjärjestelmä., tavallisimmin kuivaputkisto, johon palokunta tuo ja laittaa veden.

− Tämä ei riitä. Sammutuksen onnistumisen ratkaisee se, miten nopeasti paloa aletaan sammuttaa. Rajana pidetään kahtakymmentä minuuttia. Jos sammutusta ei aloiteta tässä ajassa, voi olla että kaikki on menetetty. Toki on myös hitaampia, kyteviä paloja.

− Yksinkertaisin ja halvin keino on asentaa savunilmaisimet. Jos ne puuttuvat, jäävät hälytykset ajoissa tekemättä.

Uusia ratkaisuja palojen torjuntaan

− Porvoon kirkon palossa hälytyksen teki taksi. Kirkon palonilmaisin oli ullakolla, ja se reagoi vasta kun katto oli osittain palanut. Palo olisi voitu estää, jos savunilmaisimet olisivat olleet räystäiden alla ulkona. Porvoon palosta saadut kokemukset ovat jo vaikuttaneet tuleviin paloturvaratkaisuihin. Savunilmaisimet on perinteisesti laitettu sisätiloihin, nyt pidetään  tarpeellisena niiden sijoittamista myös ulos, Jokinen kertoo.

− Porvoon kirkon turvasuunnittelu alkoi yhtaikaa restauroinnin suunnittelun kanssa. Nyt Porvoossa asennetaan savuilmaisimet räystäiden alle ja liekki-ilmaisimet pihalle. Viiden metrin korkeudessa olevat savuilmaisimet eivät toimi esimerkiksi tietynlaisissa tuuliolosuhteissa. Sekä kirkkosaliin että ullakolle asennetaan automaattinen sammutusjärjestelmä.

Automaattisissa sammutusjärjestelmissä putket pidetään tavallisesti kuivina, jotta vältettäisiin virhelaukaisun aiheuttamat vesivahingot. Kun paloilmoitin tekee hälytyksen, voi keskus avata venttiilin ja vesi pääsee putkiin. Järjestelmä odottaa vielä että suuttimen lasi rikkoutuu kuumuuden vuoksi, ennen kuin vesi pääsee tilaan.  Martti Jokinen pitää perinteistä automaattista sammutusjärjestelmää eli sprinklerjärjestelmää luotettavana.

− Kun palo syttyy, niin kirkon viholliset ovat ensin tuli, toiseksi palokunta ja vasta kolmanneksi automaattinen sammutusjärjestelmä. Se aiheuttaa vähemmän vahinkoja kuin palokunta. Sprinkleristä vesi tulee rajatulle alueella ja vesimäärä on suhteellisen pieni, esimerkiksi kolmekymmentä litraa minuutissa, kun palokunta voi suihkuttaa esim. tuhat litraa minuutissa.

Luonnollisesti tulipalon sammutus on ensimmäinen huoli ja tehtävä, mutta liiallinen veden käyttö aiheuttaa paljon jälkivahinkoja.

Neuvoja, ohjeita ja oppaita on saatavilla

 Vastuu kirkkojen paloturvallisuudesta on seurakunnilla. Viranomaisista vain palopäälliköt palotarkastusten yhteydessä voivat huomauttaa puutteellisuuksista. Sen sijaan seurakunnat saavat halutessaan apua niin kirkkohallituksesta, vakuutusyhtiöistä kuin Museovirastosta.

− Vakuutusyhtiöillä on omat ohjeensa kirkkopalojen torjunnasta., usein eri tasoihin porrastettuna. Palotorjuntaan liittyy myös murtoturvallisuus, esimerkiksi se että kirkon murtohälytysjärjestelmä,  lukotus ja avainhallinta on järjestyksessä. Parhaillaan vakuutusyhtiöissä pohditaan myös murtohälytyksen asentamista kirkon ulkopuolelle – silloin kun ollaan jo sisällä, on usein jo myöhäistä. Kirkkohallitus suosittelee jo nyt kirkkopihan sulkemista yöksi.

Museovirasto on osallistunut kirkkojen paloturvaohjeen laadintaan, ja virkatyössä otetaan usein kantaa erilaisiin sammutusjärjestelmiin.

MLI

Kirkkojen paloturvallisuusohje (Museovirasto)

Historiallisten rakennusten paloturvallisuus (Museovirasto)