Etusivu » Uutiset » Uutiset 2008 » Suurin osa asemakaavavalituksista hylätään
Suurin osa asemakaavavalituksista hylätään
6.3.2008
Kuntien asemakaavoista tehdyistä valituksista vain noin kymmenesosa hyväksytään hallinto-oikeuksissa, ilmenee ympäristöministeriön teettämässä selvityksessä. Yleis- ja rantayleiskaavojen osalta valituksia hyväksyttiin hieman enemmän, noin 20 %. Ranta-asemakaavoja koskevista valituksista hyväksyttiin yli 40 %.
Joensuun yliopiston oikeustieteiden laitoksen tekemän selvitykseen kohteena oli yhteensä 960 hallintotuomioistuinten vuosina 2003-2006 tekemää kaavaratkaisua.
Valituksia tekivät eniten yksityishenkilöt
Lähes 80 % kuntien kaavapäätöksiä koskevista valituksista oli yksityishenkilöiden tekemiä. Seuraavaksi eniten valitusoikeutta käyttivät yhdistykset (7 %), asunto-osakeyhtiöt (5 %) sekä alueelliset ympäristökeskukset (3 %) ja yhtiöt (3 %). Muiden viranomaisten, mm. Museoviraston ja Metsähallituksen valituksia oli 1,6%.
Asemakaavavalitusten sisällöllisistä valitusperusteista tärkein oli maankäyttö- ja rakennuslain 54 §, jonka mukaan Asemakaavaa laadittaessa on maakuntakaava ja oikeusvaikutteinen yleiskaava otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään. Asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Kaavoitettavalla alueella tai sen lähiympäristössä on oltava riittävästi puistoja tai muita lähivirkistykseen soveltuvia alueita. Asemakaavalla ei saa aiheuttaa kenenkään elinympäristön laadun sellaista merkityksellistä heikkenemistä, joka ei ole perusteltua asemakaavan tarkoitus huomioon ottaen. Asemakaavalla ei myöskään saa asettaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle sellaista kohtuutonta rajoitusta tai aiheuttaa sellaista kohtuutonta haittaa, joka kaavalle asetettavia tavoitteita tai vaatimuksia syrjäyttämättä voidaan välttää.
54 §:n mukaiset valitusperusteet jakautuivat seuraavasti:
Liikenteen järjestäminen 15,6 %
Kohtuuton rajoitus 13,1 %
Rakennetun ympäristön vaaliminen 12,6%
Ympäristön vaaliminen 10,6 %
Elinympäristön laatu 10,5 %
Viihtyisä elinympäristö 9,9 %
Turvallinen elinympäristö 8,5 %
Maakunta- ja yleiskaava 5,6%
Terveellinen elinympäristö 5,5 %
Puistojen riittävyys 3,7%
Palvelujen saatavuus 3,5 %
Yleiskaavoissa valitus kohdistui tavallisesti MRL:n 39 §:ään, jossa säädetään yleiskaavan sisältövaatimuksista. Tähän kohdistuvista valituksista suurin osa koski maanomistajalle aiheutuvaa kohtuutonta haittaa (33,3%). Toisena oli huoli rakennetun ympäristön ja luonnonarvojen vaalimisesta (22,2%).
Noin joka kolmannesta hallinto-oikeuden ratkaisusta tehtiin jatkovalitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO). Hallinto-oikeuksien tekemistä päätöksistä pysyi KHO:ssa muuttumattomana 85 %.
Alle 2000 asukkaan kunnissa tehtyjä kaavapäätöksiä koskevista valituksista hyväksyttiin 35 %, mikä on enemmän kuin muissa kuntakokoluokissa. Yli 100 000 asukkaan kuntien kohdalla vastaava luku oli noin 3 %. Pienten kuntien tekemät päätökset koskivat pääosin ranta-alueiden kaavoja.
MLI
Malin, KImmo. Muutoksenhaku kaava-asioissa. Hallintotuomioistuimet 2003-2006. Ympäristöministeriön raportteja 9/2008. Helsinki 2008.
Muutoksenhaku kaava-asioissa (ympäristo.fi)
Kuntien asemakaavapäätösten pysyvyys hallintotuomioistuimissa hyvä (ympäristo.fi)
