Etusivu » Uutiset » Uutiset 2007 » Verla vaatii jatkuvaa työtä
Verla vaatii jatkuvaa työtä
15.8.2007
Kun vierailija kohtaa Verlassa idyllisen vanhan tehdasmiljöön, niin paikan hoitajille Verla merkitsee työtä. Museoamanuenssi Päivi Yli-Karhula luetteloi kokoelmia, tehtaan koneita ja laitteita sekä esineitä, kaksi puutarhuria apulaisineen pitää huolta alueen ympäristöstä ja kiinteistömestari Ville Majuri rakennuksista ja rakenteista. Asiakaspalvelusihteeri Niina Ahola koordinoi opastuskierroksia. Maailmanperintökohteen johtaja Eero Niinikoski pohtii tulevaa hallintomallia ja konsultti- arkkitehti Heikki Pyykkö tekee korjaustöille pitkän tähtäimen suunnitelmaa. Kohteen hoitokunta kokoontuu määrävälein päättämään toimista.
Tehtaan toiminta päättyi 1964 ja vuonna 1972 Verlasta tehtiin Suomen ensimmäinen tehdasmuseo. Vuonna 1996 se hyväksyttiin Unescon maailmanperintölistalle. Kulttuurijohtaja Eero Niinikoski oli Kymmene Oy:llä jo silloin kun tehtiin päätös Verlan museoimisesta. Tuolloin hän hoiti tiedotustehtäviä, ja tiedotusosaston edellinen johtaja Veikko Talvi perusti museon.
– Viimeiset 20 vuotta olen kantanut vastuuta Verlasta, hän toteaa. UPM:Kymmene näkee Verlan arvon: se on ainoa metsäteollisuuteen liittyvä museoitu tehdas Suomessa, ja yhtiö on laittanut paljon rahaa kohteen ylläpitoon, Niinikoski jatkaa. Hänen johtamansa kulttuuriyksikkö on ainoa kulttuurin keskittyvä yksikkö teollisuudessa. Se perustettiin silloin kun Yhtyneet paperitehtaat, Rauma-Repola ja Kymiyhtiöt yhdistyivät.
– Tuolloin huomattiin, että yhtiöillä on niin paljon kulttuurista pääomaa, että sen hoitoon tulee panostaa kunnolla. Verlan lisäksi yhtiöllä on arvokas taidekokoelma ja suuri kiinteistövarallisuus, jonka joukossa on teollisuusarkkitehtuurimme merkkiteoksia.
Yhtiö laatii listaa suojeltavista rakennuksista
– Kiinteistöistä sinänsä kulttuuriyksiköllä ei ole vastuuta, muuta kuin eräänlaisena asiantuntijana. Parhaillaan laadimme listaa suojeltavista rakennuksista. Roolini on olla ikään kuin pieni Museovirasto tämän firman sisällä, Niinikoski sanoo ja myöntää että kyseessä on eräänlainen taistelijan virka. Yritys on insinöörivetoinen ja insinööriajattelun läpitunkema: juuri mikään, mikä on ollut ennen omaa aikaa, ei tunnu kovin tärkeältä. Vanhasta ei tarvitse tietää eikä välittää. Helposti uuden tehtaan johtaja laittaa ensimmäiseksi liikkeelle purkulupahakemukset käytöstä jääneille rakennuksille.
– Niin saadaan nopeasti napit vastakkain muun yhteiskunnan kanssa, Niinikoski toteaa. Suojelulistauksen tavoitteena on tehdä selvä sopimus siitä mitä suojellaan, ja tämän hankkeen takana on yrityksen johto.
Listalla on kymmeniä teollisuus, hallinto- ja asuinrakennuksia, mutta Verla on ainoa rakennussuojelulailla suojeltu kohde. Sen maailmanperintölistaus nosti kohteen arvoa, halua sitoutua ja pitää siitä huolta.
Verlan säätiöimistä mietitään
– Valtio osallistui alkuvaiheessa hyvin pienellä panoksella kuluihin, mutta nyt budjettiin on saatu raha maailmanperintökohteille. Verla on saanut avustusta mm. palontorjunnan tehostamiseen, Niinikoski kertoo.
Eero Niinikosken työpöydällä odottavat myös Verlan kehityssuunnitelma ja hallintomalli. Nyt Verla on firman tulosyksikkö, tosin oikeammin menoyksikkö. Se kuuluu kulttuuriyksikköön ja on pääkonttorin alainen. Hallintoa uudistetaan niin, ettei kytkös yhtiöön olisi näin suora.
– Kehittelemme säätiömallia. Yhtiön lisäksi haluttaisiin mukaan muita kumppaneita. Alueen kunnat ovat vain kovin pieniä, eivätkä maakunnan liitotkaan taida sopia säätiön. Nyt tutkitaan valtakunnallisten säätiöiden mukaan tuloa.
Rakennukset kaipaavat jatkuvaa huoltoa
Konsulttina toimiva arkkitehti Heikki Pyykkö tuli Verlaan ensimmäisen kerran joulukuussa 1996.
– Tulin tänne ohjaaman Tampereen TKK:n mittausleiriä. Rakennusten mittauksista tehtiin näyttely ja julkaisu. Jo tässä vaiheessa tuli asioita pengottua perusteellisesti, Heikki Pyykkö kertoo. Maailmanperintökohteen hoitokunta perustettiin 2002 ja Pyyköstä tuli hoitokunnan konsultti. Myös Museovirasto osallistuu kohteen vaalimiseen.
– Tulimme tänne ensi kerran katsomaan ikkunamaalausprojektia, mutta huomasimme, että alue on täynnä erilaisia piilovikoja. Pahinta oli kuitenkin kattorakenteita uhkaava romahtaminen, kertoo Museoviraston arkkitehti Martti Jokinen.
Rakennukset vaativat jatkuvaa huoltoa. Kun maailmanperintöpäätös tehtiin, todettiin että viimeisten 24 vuoden aikana oli tehty vain pieniä korjauksia. – Täällä oli sellainen tekemättömien töiden vuori, Heikki Pyykkö kuvaa.
Veden torjuminen on tärkeintä
– Verla on rinteessä kosken rannalla, ja kanavasta tulee vettä helposti läpi rakenteisiin. Myös rinteessä valuu vettä. Edelleen on monia rakennevaurioita, sillä tiili imee vettä ja myöhemmin hajoaa. Puurakenteet lahoavat paikkoihin, joita ei pääse näkemään, hän kuvaa.
– Koko tehdasalue on nyttemmin salaojitettu. Veden tulo kattojen läpi estettiin ensin. Eli veden torjuminen kaikissa muodoissa ollut tärkeää. Museota ei lämmitetä, joten aiemmin lämpimät tilat ovat nyt kylmiä. Myös ilman kosteus aiheuttaa ongelmia. Nyt selvitetään, ovatko koneet ja laitteet kärsineet kosteudesta ja voidaanko tiloihin saada lämmitystä.
Alueella on kaikkiaan 67 rakennusta, ja viimeisen vuoden verran ne kaikki ovat olleet kulttuuriosaston hallussa. Nyt aluetta voidaan hoitaa ja suunnitella kokonaisuutena. Siihen kuuluu myös pitkän tähtäimen suunnitelman teko.
– Lomakyläpuolen putkissa on paljon halkeamia ja vesivahinkoja. Tekemättömät työt maksavat noin 400 000 euroa – ja tässä on kyse vasta vaurioiden korjaamisesta, Heikki Pyykkö kertoo.
Museon paloturvallisuus saatiin varmistettua viime vuonna automaattisella hälytysjärjestelmällä. Jos tehdas vielä saataisiin lämpimäksi ja aukioloaikoja pidennettyä, niin kulttuurimatkailulle avautuisi lisää mahdollisuuksia. Perustan luovat kohteen kiinnostavuus, kaunis miljöö, luonnon rauha ja ympäröivät komeat metsät.
MLI
Verlan tehdasmuseossa viedään 1800-luvun lopun työn tunnelmaan (6.8.2007)
