rakennusperinto.fi

Mäkinen kuvasi puheenvuorossaan tarkkanäköisesti kirkkorakennusten roolia kulttuurisessa ja rakennetussa ympäristössä. Kirkkorakennukset ovat Mäkisen mukaan merkki kulttuurista, jossa on olemassa vahva syvyysulottuvuus, taju pyhästä. Jopa käytöstä poistettu kirkkorakennus kantaa pitkään ja painavasti omaa erityislaatuisuuttaan ja pyhän ulottuvuutta. Maisemassa kirkkorakennus muodostaa ikkunan toiseen todellisuuteen, tehokkuuden ja taloudellisuuden tuolle puolen. Kirkot eivät ole katoamassa mutta maisemassa ne voidaan peittää kaavoituksella ja taitamattomalla suunnittelulla.

Myös kirkkohallituksen yliarkkitehti Eero Raatikainen totesi kaupan ja liikenteen tarpeiden alkaneen sanella myös kirkkojen lähimaisemien kehitystä. Mittakaavan merkittävä muuttuminen perustuu osaltaan myös kaupunkirakenteen tiivistymiseen. Raatikainen arvioi kirkkoympäristöjen tilanteen valtakunnallisesti katsoen kirjavaksi. Kukin paikkakunta ja kirkonmäki on muuttunut tavallaan.

– Rakennetun ympäristön sisäistettyä ja johdonmukaista seuraamista tapaa harvoin. Kulttuurimaisema on kuitenkin ympäristön arvokas laatutekijä, jolla nykyisin on yhteys myös veronmaksajien houkuttelemiseen. Elinkeinorakenteen aiheuttamalta muutokselta ovat säästyneet parhaiten ruukinkirkot ja kartanokirkot, ne ovat hyvin säilyttäneet maisemallisen asemansa.

Mitä kirkkoympäristö sietää?

Kulttuurituotannon ja maisematutkimuksen professori Maunu Häyrynen käsitteli kirkkorakennuksen roolia ja merkitystä maisemassa eri aikoina. Perinteisten kylien muutos kuntakeskuksiksi alkoi 1800-luvulla, ja kirkot saivat rinnalleen vastaavan mittakaavan julkista rakentamista. Keskustaajamien radikaali uudistaminen ja uudet tieratkaisut jättivät 1960-luvulta lähtien kirkkojen maamerkkiluonteen huomiotta. Nykypäivänä kirkkoympäristöjä saattavat uhata muunkinlaiset toiminnalliset tarpeet, esimerkkinä linkkimastot tai vaikkapa KHO:n päätöksellä Sipoon kirkkomaisemaan rakentuva jäähalli. Samalla kirkkoympäristöt uudistuvat myös seurakuntatilojen ja uurnalehtojen rakentamisen ja hautausmaiden uudelleenkäytön vuoksi.

Satakunnan Museon rakennustutkija Liisa Nummelin käsitteli maakuntamuseoiden ja Museoviraston työnjakoa ja kertoi kokemuksiaan oman alueensa kirkkoympäristöjen maankäyttöhankkeista Eurajoelta ja Kiikoisista. Museoviraston kanssa tehtyjen yhteistyösopimusten mukaisesti monet maakuntamuseot hoitavat kulttuuriympäristöalan viranomaistehtäviä. Kirkkolain nojalla suojeltujen kirkollisten rakennusten ja kirkkopihojen osalta nämä tehtävät kuuluvat edelleen Museovirastolle.

– Kirkkojen kulttuuriympäristöä sekä pappiloita ja hautausmaita koskevien maankäyttö- ja rakennuslain mukaisten menettelyjen kautta maakuntamuseotkin ovat mukana kirkollisten ympäristöjen suunnitteluprosesseissa. Helppoja ne ovat silloin kun kirkonkylä ei enää ole kunnan liikekeskus ja kun kirkon sijainti on maisemaa hallitseva. Ristiriitoja on odotettavissa kirkkoympäristöissä joissa yhdistyvät valtatien läheisyys, kunnan liikekeskus ja arvokas kulttuuriympäristö. Karikoilta vältytään parhaiten kun teetetään huolellisesti laaditut perusselvitykset ja pidetään neuvottelukynnys matalana.

Haasteita seurakuntien kiinteistönhoitoon

– Seurakuntien talous- ja kiinteistövastaavien on muistettava myös kulttuurihistorialliset ja kaupunkikuvalliset näkökohdat. Kirkkoympäristön kokonaisuuteen vaikuttavat niin päällystemateriaalit, puuston hoito kuin valaistuskin. Niihin liittyvät lupa- ja lausuntomenettelyt ovat olennainen osa kirkkoympäristöjen hankkeita ja hallinnointia, jossa kaukokatseisuus kannattaa, totesi Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kiinteistöjohtaja Seppo Kosola.

Kosola esitteli puheenvuorossaan kirkollista rakentamista ja kirkkoympäristöjä sääteleviä lakeja, asetuksia ja käytäntöjä. Helpoimmin seurakunnilta saattaa unohtua erilaisiin maankaivuutöihin liittyvä muinaismuistolain mukainen kajoamislupamenettely. Samoin se, että kunnan rakennusvalvonnalta tarvitaan rakennuslupa myös uusien aitojen ja ilmoitustaulujen pystyttämiseen. Käyttötarkoituksen muutos kuten viheralueen muutos pysäköintialueeksi, kulkuteiden muutokset ja kellotapulin rakentaminen vaativat puolestaan asemakaavanmuutoksen tai poikkeamisluvan.

Kirkko ja kulttuuriympäristö on Kirkkopalvelut ry:n ja yhteistyötahojen toimeenpanema ympäristökasvatushanke. Hankkeen yhtenä tavoitteena on mm. edistää rakennetun kulttuuriympäristön ja luonnonympäristön arvostusta suomen evankelis-luterilaisen kirkon työssä ja ympäristöarvojen huomioon ottamista seurakuntien päätöksenteossa ja yleisessä toiminnassa. Kirkko- ja kulttuuriympäristöjen -asiantuntijaseminaari järjestettiin perjantaina 16.11.2007 Porin seurakuntakeskuksessa.

Laura Tuominen