rakennusperinto.fi

Tuona aikana rakennettiin yli 50 kirkkoa ja noin 90 rukoushuonetta. Pietarilaisen empiren kausi päättyi Suomessa C.A. Setterbergin uusgotiikkaa edustavan Vaasan Pyhän Nikolaoksen kirkon myötä, mutta maan itsenäistymisen jälkeen klassismia pyrittiin uudelleen istuttamaan myös ortodoksisen kirkkoarkkitehtuuriin.

Kreikkalaiskatolisten kirkkojen ulkoasua kansallistettiin

Suomessa ortodoksisen kirkkoarkkitehtuurin suuntaviivoja määriteltiin uudelleen 1920-30-luvuilla. Hanna Kemppi valmistelee väitöskirjaa Suomen ortodoksisten kirkkojen rakentamisesta nimenomaan noilla vuosikymmenillä. Osa kirkoista muutettiin tuolloin luterilaisiksi ja osan käyttötarkoitus vaihtui kokonaan. Vuonna 1925 perustettu Suomen kreikkalaiskatolisen kirkon ulkonaisten muotojen kansallistuttamiskomitea tilasi sarjan mallipiirustuksia arkkitehti Veikko Kyanderilta ja rakennusmestari Johannes Brockelta. Malleja ei juuri käytetty, mutta Brocke itse suunnitteli niiden mukaan Kurkijoen Neitsyt Marian Ilmestyksen kirkon. Tämä ulkoasultaan klassistinen kirkko valmistui 1933.

 Jälleenrakennusvuosina 1950-59 syntynyt kirkkoarkkitehtuuri on Kempin mukaan ennen muuta pelkistettyä ja korutonta. Sotien jälkeisinä vuosina Suomesta oli vaikea löytää ortodoksisen kirkkorakentamisen perinnettä tuntevia suunnittelijoita. 

Sotien jälkeen perinteistä luovuttiin

Professori Tapio Hämynen käsitteli esitelmässään Suomen ortodoksisen väestön sotienjälkeistä identiteettikriisiä. Ortodoksis-karjalainen perinne piti siirtää sodan jälkeen uusille asuinsijoille Ylä-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Oulun läänissä.  Vuonna 1955 ilmestyi prof. Heikki Wariksen tutkimus, jonka mukaan karjalainen siirtoväki oli sopeutunut hyvin uusille asuinpaikkakunnilleen. Hämysen mukaan tuon sukupolven enemmistö itse asiassa ”sopeutui” muuttumalla passiiviseksi ortodoksisen perinnekulttuurin noudattamisessa. Ortodoksisia kirkkoja ja rukoushuoneita päätettiin alkaa rakentaa vuonna 1950 toimintansa aloittaneisiin uusiin ortodoksiseurakuntiin. Sodanjälkeinen yhtenäistämispolitiikka edellytti kuitenkin myös pyhäkköjen luterilaistamista.     

Joensuun yliopiston teologinen tiedekunta, Karjalan teologinen seura ja Luterilaisen kulttuurin säätiö järjestivät Kirkollisen paikalliskulttuurin päivän Joensuun yliopiston teologisessa tiedekunnassa 14.9.2007. Kahden ortodoksista kulttuuria käsittelevän esitelmän lisäksi päivillä paneuduttiin mm. kirkollisten rakennusten ja esineiden vaalimiseen, kirkkomusiikkiin paikallisen kulttuurin välineenä sekä hautausmaahan paikkakunnan pelinä ja tarinoiden tarhana.

 Laura Tuominen

Muualla palvelussamme:

Ortodoksiset kirkot suojellaan (2.1.2007)