rakennusperinto.fi

Käytännössä Mäkiön nykyinen työ on korjauksen suunnitteluvaiheeseen osallistumista. Hän tuo suunnittelukokouksiin rakennustekniikan historian tuntemuksensa ja pitkän kokemuksensa. Mäkiö sanoo olleensa tekemisissä arviolta tuhannen rakennuksen kanssa, joten kokemusta teknisten ongelmien ratkaisemisesta on kertynyt. Hän näkeekin, että hänen tehtävänään on tuoda tietoa muualla hyviksi havaituista ideoista suunnittelijoille, sillä yhteen työhön kerrallaan syventyvillä suunnittelijoilla ei voi olla yhtä laajaa kokemusta erilaisista rakennuksista ja korjausprojekteista.

Restaurointi on ongelmanratkaisua 

Työ on Mäkiön mukaan jatkuvaa restaurointiperiaatteiden punnitsemista. Työssä ratkottavat asiat voivat olla mitä vain suurista linjoista yksityiskohtiin. Olennaista on perustella aina päätökset ja hakea ratkaisuja keskustellen; osallistua suunnittelijoiden kanssa ratkaisun hakemiseen. Hän pitää velvollisuutenaan esittää vaihtoehto, mikäli jokin suunnitelma ei tyydytä rakennussuojeluviranomaista. Esimerkkinä tästä Mäkiö mainitsee meneillään olevan Stockmannin peruskorjauksen: Stockmannin tärkeimmän sisätilan - keskushallin - lasikaton päälle ja ylempiin kerroksiin haluttiin rakentaa lisää myymälätilaa. Rakennesuunnittelijan mukaan keskushallin pylväiden kantokyky ei ollut riittävä lisätilojen rakentamiseen. Keskushallin arkkitehtuurin säilyttäminen ja sitä rajaavien pylväiden vahvistamistarve synnyttivät vaikean ristiriidan. Mäkiö ehdotti lisätuen sijoittamista pylväiden takapuolelle, joka muutoinkin on alttiimpi muutoksille, koska siellä sijaitsevat tavaratalon kerroksien myyntitilat vaihtuvine sisustuksineen. Mäkiön ehdotus päätettiin toteuttaa, ja uudet tukirakenteet ovat jo valmistuneet rakennukseen.

Mäkiö kertoo, että rakennuksen lukeminen on hänen työssään tärkeä taito: kun rakennustekniikan historia on tuttua, alkaa ikään kuin nähdä pintojen läpi seinien sisään. Myös korjauksia tehtäessä rakennusten luettavuuteen tai tulkittavuuteen voi kiinnittää huomiota. Esimerkiksi Stockmannin tapauksessa uudet tukirakenteet on tehty vanhoista hieman irralleen ja erisävyisiksi, jotta on helppo erottaa uusi elementti rakennuksessa.

Mäkiön mukaan joskus liioitellaan uuden tekniikan tuomista vanhaan rakennukseen, erityisesti ilmanvaihdon osalta. Vanhoissa rakennuksissa ei yksinkertaisesti ole tilaa uudelle tekniikalle vaan se pitää ottaa jostain väkisin. Sen sijaan hän sanoo, että turvallisuuden pitää aina ohittaa suojelu, joten esimerkiksi paloturvallisuudesta ei voi tinkiä rakennussuojelun nimissä. Siksi vanhoihin rakennuksiin soveltuvien ratkaisujen etsiminen on tärkeää. Laki antaa määräysten soveltamiseen mahdollisuuden ja suorastaan kieltää historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaiden rakennusten turmelemisen korjauksen yhteydessä.

– Rakennuksen jonkin osan käyttökielto on äärimmäinen ratkaisu silloin kun turvallisuutta ei voida taata ilman arkkitehtuurin täyttä turmelemista. Tämä ei voi olla kuitenkaan tavoite. Tavoitteen on oltava merkittävien rakennusten käytössä pitäminen – käyttö suojelee, Mäkiö sanoo.

Käytön suojelu on avainasemassa

Mäkiö haluaa painottaa, että vanhat rakennukset ovat nykypäivää, ei menneisyyttä. Käyttö pitää rakennuksen kunnossa.

– Rakennuksen suojelu onkin ehkä käytön suojelua tai käyttämisen edellytysten turvaamista. Restaurointi voidaan myös nähdä talon ja käytön yhteensovittamisena. Rakennus on tehty käyttöä varten, joten käyttäjän rooli on rakennuksessa erittäin tärkeä.

Mäkiö nostaa kiinnostavaksi esimerkiksi uuden käytön sovittamisesta vanhaan rakennukseen VR:n Turun konepajan, josta ollaan tekemässä lasten sisähuvipuistoa:

– Konepajaan on tarkoitus jättää sen teollisesta historiasta kertovia merkkejä, kuten sähkökaapelointeja, ilmanvaihtokanavia ja nostureita. Koko rakennus on ilmeeltään tyypillinen konepaja. Yhdessä kirkkaanväristen muovisten huvitteluvempainten kanssa se muodostaa kiinnostavan vuoropuhelun, jollaista uuteen halliin ei voisi syntyä.

Mäkiö sanoo miettineensä välillä suojeluviranomaisena toimimisen ristiriitaisuutta. Hän vierastaa esimerkiksi rakennussuojelussa usein arvoksi nostettavaa kerroksisuutta:

– Tuntuu ristiriitaiselta, että menneet käytön jäljet nähdään rakennuksen käytön historiasta kertovana lisäarvona, mutta samalla tulevat käytön jäljet pyritään estämään. Arvokkaan historiallisen muutoksen ongelma on ratkaistava kohde kohteelta. On pystyttävä arvioimaan rakennuksen muutoksensietokykyä.

Mäkiön mielestä koko arvottamiskäytäntö on hieman kyseenalainen ja vaatisi uudistamista, sillä se perustuu liikaa arvioijan henkilökohtaiseen havaitsemiseen ja kokemuspohjaan. Rakennuksissa itsessään ei ole arvoja; on vain ominaisuuksia, joita sitten eri henkilöt voivat arvostaa ja arvottaa eri tavoin. Arvioijalla ei ole samanlaista henkilökohtaista kokemusta rakennuksesta kuin käyttäjällä, suunnittelijalla tai rakentajalla, joten jotkin tärkeät rakennuksen piirteet saattavat jäädä häneltä näkemättä tai säilyttämisen arvoiset kohteet havaitsematta.

Rakennushistorian asiantuntija palkittiin työstään

Helsingin rakennuslautakunta palkitsi Erkki Mäkiön työstään kivirakentamisen asiantuntijana Rakentamisen ruusu –kunniamaininnalla 31.1.2007. Toinen kunniamaininta myönnettiin arkkitehtitutkija Olli-Paavo Koposelle, joka on väitellyt täydennysrakentamisesta. Rakentamisen ruusulla palkittiin arkkitehdit Matti Nurmela, Kari Raimoranta ja Jyrki Tasa ansiokkaasta ja rohkeasta asuinkerrostalojen ja kaupunkimaisen asuinympäristön suunnittelusta ja kehittämisestä sekä vaativien korjaussuunnitelmien laatimisesta.  

Mäkiö veti vuosina 1986–1993 Rakennustietosäätiössä tutkimushanketta, jonka tuloksena julkaistiin kirjasarja Kerrostalot 1940–1960, Kerrostalot 1960–1975 sekä Petri Neuvosen kokoama Kerrostalot 1880–1940. Mäkiö oli myös mukana tekemässä edellisten pohjalta vuonna 2006 julkaistua teosta Kerrostalot 1880–2000. Hän on opettanut kivitalojen korjausta ja restaurointia sekä rakennustekniikan ja lvi-tekniikan historiaa korkeakouluissa, yliopistoissa, teknillisissä oppilaitoksissa ja erilaisilla kursseilla.

Erkki Mäkiön mielestä tyylipiirteiden määrittely ei ole hedelmällistä, sillä puhdasta tyyliä ei ole olemassa, on vain erilaisia variaatioita. Hän toivoo, että arkkitehtuurin historiankirjoituksessa otettaisiin entistä enemmän huomioon rakennustekniikan kehityksen vaikutus rakennusten ilmiasuun. Hän huomauttaa, että myös rakentamisen määräykset on nähtävä osana arkkitehtuurin historiaa. Esimerkiksi paloturvallisuusmääräykset ovat vaikuttaneet kaupunkiemme arkkitehtuuriin voimakkaasti: kivitalojen suosiminen ja kaupunkipalojen leviämistä estävät puistokadut 1700- ja 1800-luvuilla ovat esimerkkejä tästä.

PM

Muualla palvelussamme:

 Kaikki kerrostaloista? (31.8.2006)