rakennusperinto.fi

Kunnan yleiskaava hyväksyttiin 2004, mutta Turun hallinto-oikeus kumosi seuraavana vuonna kaavan nyt osayleiskaavoitetun alueen osalta. Hylkääminen perustui siihen, ettei kaava taannut valtakunnallisesti merkittävän kartanolinnan kulttuurihistoriallisen ympäristön säilymistä. Kunnan juuri ennen joulua hyväksymässä osayleiskaavassa sijoitetaan kuitenkin enintään kuuden omakotitalon asuinalue seutukaavassa suojelulle maa- ja metsätalousalueelle, ja todetaan että alue suunnitellaan erikseen asemakaavalla.

Museovirasto on puuttunut samaan asuinaluesuunnitelmaan vuodesta 1997 lähtien ja todennut jokaisessa lausunnossaan, että se ei sovellu arvokkaalle alueelle. Nyt Turun hallinto-oikeudelle tehty valitus ei siis ole yllätys. Suomen oloissa Louhisaaren myöhäiskeskiajalta lähtien muodostunut rälssikartano on ainutlaatuisen merkittävä. Nyt asumiseen ajateltu alue on osin aiempien suojelualuerajausten ulkopuolella, mutta viimeisten tutkimusten mukaan kartanoa mahdollisesti edeltänyttä varhaisempaa asutusta on syytä etsiä juuri vanhimpien peltojen ääreltä.   

– Asuntoalueen rakentamisen ei voida mitenkään katsoa edistävän tällä alueella kulttuuriympäristön säilyttämistä, toteaa asiaa Museovirastossa valmistellut arkkitehti Marja Ivars.

1600-luvun miljöö on Suomessa poikkeuksellisen arvokas

Louhisaaren kartano kuuluu suurvalta-ajan huomattavimpiin rakennushankkeisiin. Se sijaitsee pitkälle sisämaahan työntyvän Mynämäenlahden etelärannalla aikoinaan meren äärellä olleella kalliolla. Maisemarakenne periytyy keskiajalta ja kulttuurimaiseman peruspiirteet heijastavat suurvaltakaudella kehittynyttä kartanomiljöötä.

Herman Flemingin 1600-luvun puolivälissä rakennuttama kolmikerroksinen linna on saanut vaikutteita hollantilaisesta palatsiarkkitehtuurista. Varsinaisena asuinkerroksena toimineen toisen kerroksen kiinteä sisutus muutettiin 1700-luvulla rokokootyyliseksi. Kolmas kerros on ainoa suurvalta-ajalta säilynyt edustustila Suomessa, ja sen katossa on mm. säilynyt alkuperäisiä kattomaalauksia. Hiekkapintainen kunniapiha rajautuu päärakennukseen ja kahteen 1600-luvun sivurakennukseen. Pääsisäänkäynnin akseliin istutettu, lopullisen linjauksensa 1700-luvun alkupuolella saanut koivukuja yhdistää kartanon Askaisten kirkkoon.

Kartanon puisto laajenee puistometsänä läheiseen Myllykallion metsikköön ja Temppelinmäelle. Puiston peruspiirteet ovat 1700-luvun lopusta. Puistossa, meren rantaviivalla on Mannerheimien 1825 rakennuttama kylpylärakennus, jonka suunnittelija mitä todennäköisimmin on C.L. Engel.

Myös Askaisten kirkko on suurvalta-ajalta ja se kuvastaa kartanon ja seurakunnan kiinteätä suhdetta aina 1800-luvulle saakka. Kirkko on vaaleaksi kalkittu, sen katto on hollantilaistyylinen paanukatto. Kirkon lyijylasipuitteiset ikkunat ovat maamme vanhimmat. Myös kirkon kiinteä sisustus on säilynyt hyvin. Kellotapuli on rakennettu 1779, mutta kirkonkellot ovat vanhemmat.

Fleming-suvun omistajakausi päättyi Louhisaaressa 1792. Mannerheimien omistuksessa Louhisaari vuodesta 1795 vuoteen 1903 saakka. 1900-luvun omistajia olivat talousneuvos Oskar Hannus ja hänen tyttärensä Inkeri Hovinen. Suomen marsalkan ratsastajapatsastoimikunta lunasti Louhisaaren linnan ja 7,5 hehtaarin puistoalueen ja lahjoitti ne Suomen valtiolle. Muinaistieteellisen toimikunnan johdolla kartanon rakennukset restauroitiin 1962–1967. Nykyisin Louhisaaren kartanolinnan piha- ja puistoalue, Askaisten kirkolta linnalle johtava puukujanteen reunustama tiealue sekä historialliseen kartanoalueeseen kuuluva Myllymäki ovat Museoviraston hallinnassa.

MLI

valitus Louhisaari 2007.pdf (17,43 kilotavua)

Louhisaaren kartanolinna (Museovirasto)

Askaisten kirkon ikkunat ovat kunnostamista kaipaava aarre (30.5.2005, MV)

Askainen