rakennusperinto.fi

Yleensä viraston edustaja käy tutustumassa isompiin avustuskohteisiin, ja rakennussuojelulailla suojellut kohteet kuuluvat myös Museoviraston ohjauksen piiriin.

− Tiesin tästä kohteesta jo paljon etukäteen, ja halusin myös tarkistaa vastaako ennakolta luotu mielikuva todellisuutta, kertoo Olli Cavén.

Taidemaalari Reidar Särestöniemi (1925-1981) asui koko ikänsä, opiskeluvuosia lukuun ottamatta kotitilallaan Kittilän Kaukosessa. Särestöniemen taiteen lähtökohtana pidetään Lapin luontoa, ihmisiä ja uskomuksia. Paitsi kuvien aiheissa, Lapin luonto näkyy myös Suomessa tuohon aikaan poikkeavan voimakkaissa ja kirkkaissa väreissä. Särestöniemelle myönnettiin taiteilijaprofessorin arvonimi 1975. Taiteensa lisäksi hänet tunnettiin värikkäänä ihmisenä.

Vanha ja uusi muodostavat hienon kokonaisuuden

Särestöniemi sijaitsee Ounasjokivarressa, ja Olli Cavénin matka lykkääntyi alkuun Ounasjoen tulvien vuoksi. Vanhan Särestön kymmenen hirsirakennusta säästyivät Lapin sodan tuhoilta, ja vanhimmat niistä, kuten päärakennus ovat 1800-luvulta. Navetta ja tallirehto rajaavat avokulmaista pihapiiriä neljältä sivulta. Vanhan Särestön rakennukset ovat maalaamatonta veistettyä hirttä ja pääosin pärekattoisia.

Niihin liittyvät hiukan taaempana metsässä olevat Raili ja Reima Pietilän suunnittelemat rakennukset, joiden muotoaiheisto on haettu niin luonnosta kuin perinteestä. Sekä Galleria, kaksikerroksinen kahvila että tulipalossa tuhoutunut ateljeerakennus oli tehty puusta. Modernit hirsirakennukset ovat Suomen oloissa harvinaisia. Alueen kaikki rakennukset ovat nykyisin museokäytössä.

Kunnostustyöt jatkuvat

Vanhan Särestön päärakennus on jo restauroitu huolella. Enää pohditaan uunien ulkoasua. Aikaisemmin muuratut ja maalatut uunit ovat nyt kivipintaisia.

 – Näkeehän niistä muuraustavan, mutta ehkä kuitenkin olisi perusteltua kunnostaa ne taiteilijan elämän aikaiseen asuun, vähän komeammiksi, miettii Olli Cavén.

Tutustumiskäynnillä pääkohteena oli kuitenkin navetta- ja tallirehtorakennuksen kunnostus. Mukana tapaamisessa olivat museonjohtaja Liisa Tervahauta-Kauppilan lisäksi myös alueen kunnostuksesta kattavan suunnitelman tehnyt arkkitehti Antti Pihkala sekä töistä vastaava restaurointimestari Taisto Vesa.

−  Kävimme läpi suunnitelmia ja erityisesti ongelmia, jotka pitäisi ratkaista nopeimmin.

Vanhan Särestön navetta ja tallirehto (tarkoittaa tallia jossa eläinten lisäksi on säilytetty myös rehua), ovat päässeet huonoon kuntoon. Nyt saadulla entistämisavustuksella on tarkoitus turvata navetan säilyminen.

Karjakeittiö käytetään maajalassa

− Hirsirunko pitää kengittää, eli vaihtaa alimmat hirsikerrat. Rakennukseen liittyvä karjakeittiö käytetään maajalassa , toisin sanoen se puretaan kokonaan ja rakennetaan uudestaan, selittää Olli Cavén. Molemmat ovat toimenpiteitä, jotka kuuluvat hirsirunkoisen talon elinkaareen, ja lamasalvostekniikka mahdollistaa näinkin isot toimet. Maajalassa käyttämiseen turvaudutaan silloin, kun hirsiseinään pitää saada niin paljon uusia hirsiä, ettei paikkaaminen ole enää mielekästä.  Navettaan tehdään uusi pärekatto.

Lisäksi uusitaan Pietilöiden suunnitteleman Gallerian ulkoportaat, joita vaarallisuuden vuoksi ei ole voitu enää käyttää. Ne johtavat ulkokautta toiseen kerrokseen, ja ne on tehty järeästä mäntytavarasta. Niiden tuhoa nopeutti lähellä sijainneen ateljeen tulipalo vuonna 1977.

Rakennuskonservaattori Olli Cavénilla on muutaman vuosikymmenen käytännön työkokemus ennen Museovirastoon tuloa. Hän teki pitkään töitä kirvesmiehenä ja kouluttautui samalla rakennuskonservaattoriksi. Neuvonta- ja ohjaustyössä hän pitää käytännön osaamista, niin materiaalien kuin työkalujen tuntemista ensiarvoisen tärkeänä.

Yhteistyöllä päästään hyviin tuloksiin

Yhteisessä tapaamisessa ennakkosuunnitelmat muuttuivat jonkun verran.

−  Pystyimme yhdessä päättämään, kuinka paljon esimerkiksi puretaan myöhemmin rakennettuja suojarakenteita. Paikan päällä selvisi myös se, että karjakeittiö kannattaa käyttää maajalassa, Olli Cavén toteaa. Pelkkien piirustusten ja valokuvien perusteella päätösten teko olisi ollut paljon vaikeampaa.

−  Aina kun monta eri asiantuntijaa tapaa ja keskustelee, se on kohteen kannalta hyödyllistä. Myös museon tarpeet ja ongelmat selvisivät ja on eväitä löytää paras mahdollinen ratkaisu, Caven toteaa. Eikä tämä reissu jäänyt viimeiseksi: paikka on hieno ja siellä tarvitaan paitsi ulkopuolista rahaa myös asiantuntevaa ohjausta.

− Käyn Särestössä vielä uudestaan viimeistään ensi keväänä, kun työt ovat jo pitkällä. Jos tarpeen niin jo aikaisemmin. Kiinnostavaa olisi nähdä paikka myös sydäntalvella, hän pohtii. Matkalla selvisi että paikka on hieno, ja että siellä tarvitaan sekä ulkopuolista rahaa että asiantuntevaa ohjausta.

−  Kun kymmenen vuotta sitten tulin Museovirastoon, en osannut käyttää edes tietokonetta Nyt se luonnollisesti sujuu, samoin kuin digikuvien ottaminen ja käsittely, mutta tätä tietokoneiden ja toimistotyön maailmaa en kuitenkaan halua itseeni. Oma maailmani on kentällä ja siellä missä tehdään käytännön töitä.

MLI

Särestöniemi-museon kotisivut