Etusivu » Uutiset » Uutiset 2006 » Hämeen pitkää historiaa etsittiin luonnosta, kulttuurimaisemasta ja ihmisten mielestä
Hämeen pitkää historiaa etsittiin luonnosta, kulttuurimaisemasta ja ihmisten mielestä
30.10.2006
– Kulttuuriperintö voidaan nähdä konkreettisina paikkoina ja asioina maisemassa ja maastossa. Samaan aikaan se on mielessä vaikuttava henkinen rakenne, tapamme suhtautua maailmaan. Näin pohti FL Eero Ojanen maisemaa ja kulttuuriperintöä Hämeenlinnan raatihuoneella 28. lokakuuta Mielen ja maiseman jäljillä seminaarissa. Kulttuuri on Ojasen mukaan kolmas todellisuus, jossa ulkoinen olemassa oleva ja sisäinen kokemus kohtaavat.
Seminaari kuului kaksivuotiseen Retu - Hämäläinen maisema, kulttuuri ja luovuus yhteistyöhankkeeseen, jossa luodaan uusia tapoja kulttuuriperinnön ja –maiseman syvälliseen ymmärtämiseen ja vaalimiseen.
Jääkaudesta kohti nykyaikaa
FT Heikki Hirvas Geologian tutkimuskeskuksesta havainnollisti jääkauden jälkiä hämäläisessä maisemassa. Salpausselän harjut ympäröivine vesistöineen ovat keskeisin osa jääkauden muovaamaa hämäläistä maisemaa. Jäälohkareiden muovaamat supat ovat maastossa yleisiä, harvinaisempia hiidenkirnuja tunnetaan Hämeestä mm. Janakkalan Raippakallion hiidenkirnu. Kiehtovia jääkauden jättämiä jälkiä ovat jääkauden sulavesien kovertamat kolut, esimerkiksi Ruoveden helvetinkolu, pirunpellot ja siirtolohkareet. Hirvas puhui geologisten prosessien hitaudesta ja muistutti että koko maaperä, jonka näemme, on jääkauden sulamisprosessin tulosta.
FL Riitta Korhosen (GTK) kertoi suo- ja turvetutkimuksesta ja soiden moninaiskäytöstä. Hyvinkään Petkelsuon kehitysanimaatio näytti jääkauden jälkeisen suon synnyn ja sen miten mediatekniikkaa voidaan käyttää maisemaa muokkaavien prosessien kuvaajana.
Retulansaari on esimerkkikohde
Hattulan Retulansaaren geologia, luonnonhistoria ja asutushistoria on valittu Retu-hankkeen esimerkkikohteeksi. FL Jouni Taivainen kertoi Retulansaaren asutus- ja elinkeinohistoriasta arkeologisten tutkimusten pohjalta. Alueen historia ulottuu kivikaudelle, runsaimmin löytöjä on kuitenkin rautakaudelta ja kaskiviljelyä on harjoitettu 500-600-luvuilta lähtien. Tuolloin Retulansaareen syntyi kiinteä maata viljelevä asutus. Historiallisissa lähteissä Retulansaari mainitaan ensimmäisen kerran 1429. Nykyisin saarella on vielä peltoja ja laitumia.
Maasta maisemaan ja mieleen
Hämäläisen kulttuuriperinnön ominaispiirteenä FL Eero Ojanen piti kivikaudelle asti ulottuvaa, vaikutteille avointa korkeakulttuuria. FT Olli Jalonen pohti kalliotaidetta sisäisen ja ulkoisen kohtaamisen paikkana. Hän rinnasti kalliokuvien kerroksellisen ilmaisukeinon ihmiselle tyypilliseen tapaan hahmottaa kokonaisuuksia kerroksellisesti. Ojasen ja Jalosen näkemysten yhteisenä lähtökohtana voi nähdä ajatuksen siitä, että ihmisen mielen rakenne on aina ollut samanlainen. Tapa kokea maailma ympärillään ja itsensä siinä ei ole muuttunut merkittävästi, vaikka maisema muuttuu. Ojanen ja Jalonen ovat hahmotelleet ajallisen jatkumon kokemusta teoksessaan Kymmenen vuosituhatta (Atena, 1999).
Muinaistaidetta lapsille ja nuorille
Lopuksi kuultiin kokemuksia muinaistaiteen tutkimisesta lasten ja nuorten kanssa. Hämeenlinnan kuvataide- ja käsityökoulu Aimossa järjestetään työpajoja kulttuuriperinnöstä ja esihistoriasta. Retu – hanke tukee lasten ja nuorten taidekasvatusta ja perinnetuntemusta mm. järjestämällä Retulansaaren Ylikartanoon leirikouluja ja perheleirejä aiheina mm. muinaistaide, kokeellinen arkeologia, perinteiset kädentaidot ja muinaistekniikat.
Retu hankkeeseen osallistuvat HAMK, Geologian tutkimuskeskus, Hämeenlinnan kaupunki, Hämeen liitto, Hämeen ympäristökeskus, Museovirasto, Riihimäen kaupunki, Suomen Kulttuuriperinnön säätiö, Suomen muinaistaideseura, Bonware Oy ja Aina Group Oy.
Mervi Suomalainen
Kuppikivi- hämäläinen kulttuuriympäristö
