Etusivu » Uutiset » Uutiset 2006 » Entä kun kotina on suojeltu talo?
Entä kun kotina on suojeltu talo?
28.11.2006
Rakennussuojelussa unohdetaan usein, että suojelun kohteena oleva talo on ensisijaisesti siinä asuvien ihmisten koti. Asukkaat voivat mieltää viranomaisten suojelutoimet ulkopuolisten puuttumisena heidän omaisuuteensa ja yksityiselämäänsä. Tämä luo helposti ristiriitoja asukkaiden ja suojelusta vastuussa olevien viranomaisten välille, ja voi vaarantaa myös arvokkaan rakennuksen säilymisen. 24.11 Tampereella järjestetyssä Kotina suojeltu talo -seminaarissa rakennusperintöä lähestyttiin asukaslähtöisestä näkökulmasta.
Seminaarissa tutkija Liisa Lagerstam Laukosta kertoi omakohtaisia kokemuksia elämisestä suojellussa talossa ja rakennustutkija Hannele Kuitunen kuvasi rakennussuojelun haasteita Pispalassa. Jonas Büchel Riikasta pohti asukkaiden tietoisuuden kehittämistä kulttuuriympäristöstä sekä kulttuuriperintöä urbaanin demokratisoinnin välineenä. Christoph Schmitt Rostockista kertoi, miten ammattilaiset ja yksityiset ihailijat suojelevat kansanarkkitehtuuria Saksassa.
Suojelussa talossa asumista tutkitaan
Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen johtaja, professori, FT Outi Tuomi-Nikula kertoi Porin Kotina suojeltu talo – hankkeesta. Opiskelijaprojektina Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksella tämän vuoden alussa käynnistyneen hankkeen rahoittajia ovat Porin ja Rauman kaupungit ja Satakuntaliitto (Euroopan sosiaalirahaston rahoitusosuus ja vuoden 2006 valtion rahoitusosuus). Tavoitteena on kerätä kokemuksia ja mielikuvia asumisesta suojellussa talossa Vanhassa Raumassa, Porin Viikkarissa ja Rostockin kaupungissa sekä verrata niitä Saksan Altes Landissa saatuihin kokemuksiin. Huomion keskipisteenä ovat asukkaan talolle antamat merkitykset. Tulokset kertovat rakennussuojeluun liittyvistä ennakkoluuloista ja peloista, mutta myös hyvistä kokemuksista, toiveista ja parannusehdotuksista.
Pispalan asukkaita on aktivoitu osallistumaan
Perjantain seminaarin taustalla oli myös viime vuonna päättynyt CIPECH -projekti (Citizen Perspective on Cultural Heritage and Environment = Kansalaisnäkökulma kulttuuriympäristöön), johon Suomesta osallistui Pirkanmaan maakuntamuseon Kulttuuriympäristöyksikkö. Siinä pyrittiin lisäämään kansalaisten osallistumista kulttuuriympäristön hoitoon ja siihen liittyvään arvokeskusteluun, sekä luomaan vuorovaikutustilanteita kansalaisten ja kulttuuriympäristön asiantuntijoiden välille. Tavoitteena oli myös lisätä kansalaisten kulttuuriympäristötietoisuutta ja kulttuuriperinnön arvostusta. Projektin kohteena oli Tampereen Pispala, työväen 1800-luvun lopulla asuttamasta esikaupunkialueesta rakentunut kaupunginosa.
Pispalassa järjestettiin hankkeen puitteissa mm. asukasiltoja, inventointitapahtuma ja koululaisille suunnattu "Lempipaikkani Pispalassa" -projekti. Kohdealueen lisäksi projektissa viritettiin keskustelua yleisesti kulttuuriympäristöstä koko Tampereen alueella avaamalla internetiin keskustelupalsta. Keskeisimmäksi tapahtumaksi muodostuivat Vapriikissa järjestetyt kulttuuriympäristömessut ja niihin liittyneet seminaarit.
Hannele Kuitunen Elävä kulttuuriympäristö Pispala.pdf
(216,05 kilotavua)
