Etusivu » Uutiset » Uutiset 2006 » Betonijulkisivujen korjaamisesta valmistui opas
Betonijulkisivujen korjaamisesta valmistui opas
15.11.2006
Tampereen teknillisessä yliopistossa valmistui opas betonijulkisivujen korjauksesta. 1960 ja 70-luvun lähiöiden korjaustoimet muuttavat usein perusteellisesti rakennusten alkuperäistä luonnetta. Tampereella tutkittiin keinoja säilyttää ja ylläpitää betonilähiöitä, erityisesti teollisesti tuotettuja betonilevyjä. Suosituksen avulla voi ymmärtää betonin konservointiin liittyviä teknisiä näkökohtia. Tutkimus kuului MAC2006, Modernin arkkitehtuurin konservointi – tutkimus- ja koulutusprojektiin ja se sai tukea Euroopan komission kulttuuri 2000 puiteohjelmasta Eurooppalaisena kulttuuriperinnön laboratoriona.
Tutkimuksen ovat tehneet Saija Varjonen, Jussi Mattila, Jukka Lahdensivu ja Matti Pentti Tampereen teknillisestä yliopistosta. Tutkimuksen kysymyksenä oli voidaanko betonitaloja korjata ilman että niiden ulkonäkö olennaisesti muuttuu. Kyseessä oli ensimmäinen julkisin varoin tehty betonitutkimus. Sen tulokset vahvistivat aiempia, yksityisellä rahalla tehtyjä tutkimuksia.
Tutkimuksessa eritellään tavat, joilla betonielementti voi vaurioitua. Korroosio ja rapautuminen voivat aiheuttaa vaurioita. Kosteusvauriot, kiinnitysten heikkeneminen, palasten irtoaminen sekä pintavauriot voivat aiheuttaa korjaustarpeita. Kuhunkin erilaiseen ongelmaan esitetään korjaustapa ja annetaan yleensä ylläpito-ohjeita. Ohjeistukseen liittyy myös taulukko, jolla voi arvioida korjauksen vaativuutta.
Onko betonilähiöitä suojeltava?
Tutkimus kohdistui rakennuksiin, joiden rakennustaiteellista tai arkkitehtonista arvoa ei yleensä nähdä, 1960–70-lukujen betonilähiöihin. Museoviraston arkkitehti Tommi Lindhin mukaan voidaan jo sanoa että esimerkiksi 1950-luvun lähiöistä Tapiola ja 1960-luvun lähiöistä Pihlajamäki ovat suojeltavia. Sen sijaan 1970-luvun alueita ei vielä tunneta tarpeeksi hyvin, eikä hän pidä suojelukeskeistä ajattelua tarpeellisenakaan.
- Museoviraston olisi hyvä osallistua betonilähiöiden kehittämiseen, sen arviointiin mitä puretaan, mitä korjataan ja mitä ehkä suojellaan. Me tuomme keskusteluun kulttuurihistorialliset arvot, historian, tunnemme rakennustekniikan innovaatiot ja mahdolliset ainutlaatuisuuden tai tyypillisyyden arvot, Lindh toteaa.
- Tuore tutkimus tuo lähiöiden säilyttämiskeskusteluun uusia argumentteja. Nyt saadaan tietoa myös siitä voidaanko rakennus ylipäätään korjata niin että ulkonäkö säilyy.
- Betonilähiöitä ryhdytään korjaamaan joko ulkonäön, energiansäästöhalujen tai rikkinäisyyden vuoksi, Tommi Lindh sanoo. Myös yhdyskuntarakenteen sosiaaliseen perustaan on yritetty monin paikoin puuttua.
Kuntotutkimuksia tehdään vaihtelevalla ammattitaidolla, eikä aina osata havaita alkavia ongelmia, mikä aiheuttaa myöhemmin kalliita korjauksia. Tommi Lindhin mukaan suurin syy ongelmiin on kuitenkin Suomessa vallitseva peruskorjausajattelu.
- Täällä tehdään 20 vuoden välein kallis peruskorjaus ja paikat laitetaan uutta vastaavaksi, mutta välillä ei tehdä mitään. Perinteiset tiilimuuritalot kestävät tämän, mutta betonitalot eivät. Vedenpääsy rakenteisiin tulee estää koko ajan, muuten joudutaan kalliisiin pakkokorjauksiin.
- Tutkimus kertoo mm. sen että vuoden 1965 jälkeen rakennetut betonielementtitalot eivät sorru, koska niiden teräsansaat eivät ruostu. Siihen asti käytettiin ruostuvaa ainesta. Sen sijaan parvekkeet ovat todellinen ongelma, ne voivat tippua, hän toteaa.
Lähiötalojen korjaamiseen uusi ohje ( Kiinteistöklubi)
Tampereen teknillinen yliopisto
Muualla palvelussamme:
Lähiöiden restaurointia opiskellaan (31.5.2006)
