Etusivu » Uutiset » Uutiset 2006 » Puutalotapahtuma keräsi kävijöitä Uudessakaupungissa
Puutalotapahtuma keräsi kävijöitä Uudessakaupungissa
30.8.2006
Pytinkien paris - kaupunkis kyläs tapahtumaa vietettiin viikonloppuna Uudessakaupungissa. Noin kolmenkymmenen puutalon asukkaat olivat avanneet ovensa yleisölle. Lisäksi oli mahdollisuus tutustua moniin julkisiin tiloihin.
Yksi tapahtuman järjestäjistä, Uudenkaupungin kaupunginarkkitehti Leena Arvela-Hellén avasi myös kotinsa tapahtumalle. Hänen kotonaan kävi yhteensä 1500 vierasta. Kaikkiaan tapahtumaan osallistui noin 2500 henkilöä ja heistä kaksi kolmasosaa oli ulkopaikkakuntalaisia.
Puutalotapahtuma muistutti asuntomessuja, mutta kun asuntomessutalot ovat upouusia, niin nyt esitellyt talot olivat noin 150-vuotiaita. Joissain taloissa asukkaat ovat asuneet jo vuosikymmeniä, toiset taas ovat vasta aloittaneet unelmansa toteuttamisen, vanhan puutalon korjauksen. Näin yleisöllä oli mahdollisuus tutustua erilaisiin ja eri vaiheissa oleviin korjauksiin. Eletty arki ja patina kuuluivat tähän tapahtumaan.
Tietoa ja elämyksiä
Tapahtuma avautui perjantain seminaarilla, jossa kuultiin asiantuntijoiden puheenvuoroja puukaupungista. Suomen historiallisten kaupunkien yhdistyksen puheenjohtaja Per-Håkan Slotte puhui kaupunkikuvasta kilpailutekijänä. Museoviraston tutkija arkkitehti Marianne Lehtimäki kuvasi eri pohjoismaissa kehitettyjä hyviä käytäntöjä historiallisten kaupunkien ominaispiirteiden vaalimiseen.
– Kaupunkiin kuuluu aina muutos ja se pitää pyrkiä sisällyttämään suojeluun, hän muistutti.
Anna Maria Mannevaara kertoi tekemästään hoito- ja käyttösuunnitelmasta neljään Uudenkaupungin kortteliin. Hän totesi että puukaupunkia ei enää uhkaa purku vaan uuden rakentamisen laatu, huolimaton korjaus ja epätyydyttävä täydennysrakentaminen.
Lisäksi seminaarissa kuultiin puheenvuoro siitä, miten kaupungin historiaa voi hyödyntää matkailussa. Toimittaja Pirkko Arstila kertoi rakkaudestaan puutaloon. Hän kehotti jokaista puutalon ostajaa ensin kuuntelemaan taloaan. Kannattaa istua rauhassa ja katsoa mistä päin valo tulee. On myös hyväksyttävä talossa asuvat hämähäkit, muurahaiset ja tuhatjalkaiset.
Neuvonta-arkkitehti Kalle Saarinen Raumalta kertoi vuosikymmenten kokemuksella siitä miten vanhojen talojen uusia asukkaita ohjataan oikeaoppiseen korjaukseen. Arkkitehti Ulla Räihä Raumalta taas kuvasi, miten Vanhan Rauman liikekeskustaa yritetään kehittää niin että sekä kauppiaiden toiveet että kulttuurihistoriallinen arvo saadaan sovitettua yhteen. Arkkitehti Anna-Leena Seppälä pohdiskeli historiallista kaupunkikuvaa ja modernia rakentamista.
Uudenkaupungin historiasta
Uusikaupunki perustettiin 1617 ja se oli kymmenes Suomeen perustettu kaupunki. Ensimmäinen asemakaava laadittiin 1649 ja tällöin kaikki asukkaat määrättiin siirtämään talonsa ruutukaavan mukaisille paikoille. Hiukan myöhemmin määrättiin maalaamaan talot punamullalla. Kaupunki kasvoi ja välillä oli tulipaloja, suurimmat 1846 ja 1855. Vuoden 1855 palon jälkeen G.T.Chiewitz laati kaupunkiin asemakaavan ja siinä paloturvallisuus otettiin huomioon: kadut olivat leveitä ja korttelit erotettiin puuistutuksin. Kussakin korttelissa oli neljä tai kuusi tonttia. Myös kaduille piti istuttaa puita.
Uudenkaupungin kukoistus 1800-luvulla lepäsi mahtavan purjelaivaston varassa. Kun sen aika oli ohi vuosisadan vaihteessa, kehitys juuttui paikoilleen. 1800-luvun loppupuolella rakennetut talot tarjosivat kuitenkin porvariston asumiselle edelleen hyvät puitteet.
1950-luvun lopulla kaupungin edustalla olevaan Hangon saareen perustettiin lannoitetehdas. Kaupungin väestö alkoi nopeasti lisääntyä. Pääosa uusista asunnoista rakennettiin vanhan puukaupungin ulkopuolelle kerrostaloihin, mutta myös vanha keskusta kaavoitettiin kerrostaloalueeksi. Ranta- ja Alisenkadun varteen nousi 60-luvulla koko joukko kerrostaloja.
1970-luvulla Museovirasto tutki kaupungin puutalokantaa ja teki ehdotuksen kerrostaloasemakaavan muuttamisesta. Kovan kädenväännön jälkeen kaupunki ryhtyikin muuttamaan suunnitelmiaan ja 80-luvulle tultaessa saatiin jäljellä oleva puutaloalue pelastettua ja alkoi vilkas korjauskausi. Sen tuloksena Uusikaupunki on parhaiten säilynyt 1800-luvun klassistinen puukaupunki maassamme. Uudenkaupungin 60 korttelissa on edelleen tallella yli 400 vanhaa puutaloa.








