Usko ja uskomukset näkyvät maisemassa ja ovat jättäneet siihen jälkensä. Suomalaisten varhaisista uskomuksista kertovat esimerkiksi kalliomaalaukset, joiden eläin- ja ihmiskuvioilla oli henkisiä merkityksiä. Menneiden aikojen uskoista kertovat myös hautaröykkiöt, seidat eli saamelaisten pyhät uhripaikat ja viljelykulttuuriin liittyneet kuppikivet.
Kirkkonummen Juusjärven kalliomaalaukseen on kuvattu ihmis- ja eläinhahmoja, sik-sak-kuvioita ja kämmenenjälkiä. © Kuva: Jonina Vaahtolammi.
Kristinuskon varhaisvaiheista muistuttavat Suomen lukuisat keskiaikaiset kivikirkot. Kirkot olivat pitkään alueellisia keskuksia, joissa hoidettiin henkisen elämän lisäksi myös maallisia asioita. Ne rakennettiinkin näkyville paikoille kulkureittien varsille ja risteyksiin.
1500-luvulla alkaneen uskonpuhdistuksen jälkeen kirkot rakennettiin lähes poikkeuksetta hirsistä 1800-luvun puoliväliin saakka. Tämän jälkeen kirkkoarkkitehtuuri muuttui monimuotoisemmaksi. Venäjän vallan aikana Suomeen rakennettiin lukuisia ortodoksikirkkoja, mikä vahvisti maamme ortodoksisia perinteitä.
Itsenäistymisen jälkeen rakennetut kirkot ja kappelit ilmentävät kansainvälisiä arkkitehtuurisuuntauksia. Monet merkittävät arkkitehdit suunnittelivat myös uskonnollisia rakennuksia. Esimerkiksi Hilding Ekelundin suunnittelema Töölön kirkko heijastelee hyvin 1920-luvun klassismin ihanteita ja Alvar Aallon Lakeuden Risti Seinäjoella 1950- ja 60-lukujen monumentaalista arkkitehtuuria. 1930-luvulta alkaen seurakuntiin alettiin rakentaa myös kokoontumis- ja harrastustiloja ja voimistelusaleja, joskus jopa kirkkojen yhteyteen. Nykyään suomalaista kirkkomaisemaa monipuolistavat eri uskontokuntien pyhätöt.
Alvar Aallon suunnittelema Lakeuden Ristin kirkko ja seurakuntakeskus Seinäjoella (RHO125978-7). © Kuva: Martti Jokinen, Museovirasto.