Puu-Käpylän kaavoituskiista - Kulttuuriympäristöön kohdistuvien asenteiden muuttumisesta 1960-luvulla

Aura Kivilaakso

Kulttuuriympäristöön kohdistuneet asenteet muuttuivat 1960-luvulla oleellisesti. Vuosikymmen oli ahkeran rakentamisen aikaa, ja uusien talojen tieltä purettiin paljon vanhaa. Asetelma oli otollinen synnyttämään vastareaktion: ympäristöaate vahvistui. Vuosikymmentä kuvasi kansalaisten aktiivisuus ja osallistumishalu päätöksentekoon myös kaupunkisuunnittelun saralla.

Käpylän puutarhakaupunki rakennettiin 1920-luvulla helpottamaan työväen asuntopulaa.
Käpylän puutarhakaupunki rakennettiin 1920-luvulla helpottamaan työväen asuntopulaa. © Kuva: Eino Saarela Rossi.

Ajan ihanne oli kaupunkikeskusta moderneine, osittain itsenäisine tytärkaupunkeineen. Uudistusmielisessä ilmapiirissä koettiin moni asuinalue vanhanaikaiseksi. Näin tapahtui esimerkiksi Helsingin Puu-Käpylässä, puutarhakaupungissa, joka kaavoitettiin 1960-luvulla uudisrakentamiselle. Suunnitelmien nostattama kohu kertoi aikansa yhdyskuntasuunnittelun kipukohdista.

Suunnitelmissa uudelleenrakentaminen

Käpylän puutarhakaupunki rakennettiin 1920-luvulla helpottamaan työväen asuntopulaa. Alueen asemakaavan laativat arkkitehdit Birger Brunila ja Otto-I. Meurman. Puurakenteiset pientalot rakennettiin arkkitehti Martti Välikankaan suunnitelmien mukaan.  Maanläheisin sävyin maalattuja rakennuksia koristivat hillityt, klassisistiset yksityiskohdat.

Helsinki Puu-Käpylä
Puu-Käpylä. © Kuva: Volker von Bonin, Museovirasto.

Uudelleenrakentamissuunnitelmat liittyivät 1960-luvulla siihen, että alueen puutalot koettiin vanhanaikaisiksi ja huonokuntoisiksi. Suunnitelmana oli korvata vanhat, kuluneina ja terveydelle uhkana koetut talot moderneilla uudisrakennuksilla.  Uudelleenrakentamista perusteltiin muun muassa vaihtelevasti korjatuilla vaurioilla, joita puutaloihin oli tullut sotien pommituksissa. Uudelleenrakentamis- ja suojelukeskustelussa keskeinen kysymys oli kuitenkin alueen sosiaalinen tilanne, sillä talojen kuluminen liittyi osaltaan asukkaiden rakenteita kuluttaneeseen elämäntapaan. Lisäksi asuntojen varustelutaso oli ongelma – taloissa oli 1960-luvulla esimerkiksi vielä ulkokäymälät.

Vuosikymmenen alussa ajateltiin, että Puu-Käpylän vanhojen puutalojen korjaaminen tulisi uusien rakentamista kalliimmaksi. Vuonna 1960 Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto järjesti asemakaavakilpailun alueen uudelleenkaavoittamisesta. Kilpailussa haettavan ratkaisun tarkoituksena oli lisätä alueen rakennustehokkuutta. Tarkoituksena oli myös, että uuden asemakaavan mahdollistamana vanhat rakennukset voitaisiin purkaa ja korvata uusilla, vanhoihin kortteleihin sijoitettavilla kivirakenteisilla ja kaksikerroksisina taloina.

Helsinki Puu-Käpylä
Puu-Käpylä. © Kuva: Eino Saarela Rossi.

Moni nuori arkkitehti osallistui asemakaavakilpailuun; heidän joukossaan kilpaili myös alkuperäiset puutalot suunnitellut Martti Välikangas. Kilpailun voittivat lopulta arkkitehdit Ahti Korhonen ja Erik Kråkström ehdotuksellaan. Voittanut asemakaavaehdotus olisi sallinut myös vanhojen rakennusten säilyttämisen kuitenkaan velvoittamatta siihen.

Puu-Käpylän uudelleenrakentaminen nousi keskeiseksi puheenaiheeksi. Moni arkkitehtuurin ja kulttuuriympäristön asiantuntija vastusti puutalojen purkamista, sillä puutarhakaupunki oli muuttunut vuosikymmenten kuluessa arvostetuksi rakennetuksi ympäristöksi, rakennusperinnöksi. Asiasta kirjoitettiin runsaasti etenkin paikallislehdissä. Myös osa asukkaista aktivoitui aiheesta. Alueen suojelun puolesta puhuneiden joukkoon liittyi myös kaupunginosayhdistys.

Kulttuuriympäristön erävoitto

Helsinki Puu-Käpylä
Puu-Käpylä. © Kuva: Eino Saarela Rossi.

Käpylän puutarhakaupungin uudelleenrakentamis- ja kaavoittamiskysymys oli päättäjien käsittelyssä kahteen kertaan. Sen noustessa uudelleen esiin asetti kaupunki marras-joulukuussa 1969 erityisen komitean tutkimaan Käpylän uudelleenrakentamista. Komitean tehtävänä oli selvittää, voitaisiinko rakennusten korjauksella löytää ratkaisu, joka onnistuisi olemaan sekä taloudellinen että asumisviihtyvyyttä tukeva. Komitea teki muun muassa laskelmia uudelleenrakentamisesta ja vanhojen puutalojen saneeraamisesta.

Puu-Käpyläkomitean mietintö valmistui keväällä 1971. Mietinnössä todettiin, että vanhat puutalot ovat korjauskelpoisia ja rakennushistoriallisesti arvokkaita. Alueen suojelukaava astui voimaan vielä samana vuonna. Perusteellinen saneeraus, jossa esimerkiksi uudistettiin rakennusten lämmitysmenetelmät sekä useiden puutalojen perustukset, valmistui muutamaa vuotta myöhemmin.

Helsinki Puu-Käpylä
Puu-Käpylä. © Kuva: Volker von Bonin, Museovirasto.

Puu-Käpylän suojelupäätös on useassa yhteydessä kanonisoitu modernin rakennussuojelun symboliksi. Omaan kotialueeseen liittyvä muutosvastaisuus ei sinänsä ollut 1960-luvun ilmiö. Puu-Käpylässä kaavoituskiistan ja siihen liittyneen aktiivisen kansalaisliikehdinnän seurauksena jo kertaalleen tehdyt uudelleenrakentamissuunnitelmat kumonnut ja suojeluun johtanut päätös kuitenkin toteutui ensimmäistä kertaa.

Puu-Käpylän suojelu viestii laajemmin 1960-luvuilla tapahtuneesta muutoksesta kulttuuriympäristön suojelussa. Pian 1970-luvulla suojelu laajeni käsittämään yksittäisten kohteiden rinnalla myös kokonaisuuksia. Enää ei arvostettu ainoastaan ”autenttista”, vaan alettiin hyväksyä kerrostuneisuus sekä kaupunkikuvassa että suojelukohteissa.

Samankaltaisia kiistoja on käyty sittemmin muuallakin, pian Käpylän suojeludebatin jälkeen muun muassa Helsingin Puu-Vallilassa. Kiistat kertovat osaltaan siitä, miten suomalaisten kiinnostus kulttuuriympäristöön 1960-luvulta lähtien lisääntyi. Hyvinvointi-Suomen rakentajia ovat näin olleet myös osallistuvat, aktiiviset kansalaiset.

Kirjallisuutta:

Kolbe, Laura 2000. "Will old wooden Käpylä be saved?" The beginning of a conservation movement in Helsinki. -Kvartti: Helsingin kaupungin tietokeskuksen neljännesvuosijulkaisu. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus. 18–24.

Lundsten, Bengt 1993. Edelläkävijä: Puu-Käpylä. –Rakennettu aika: ICOMOS Finnish National Committee 25th anniversary. Helsinki: ICOMOS Suomen osasto. 73–83.

Mäkinen, Eikka (toim.) 1970. Käpylä – puutahrakaupunginosa 50 vuotta. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Kirjapaino.

Putkonen, Lauri (toim.) 2011. Asiasta2. Kirjoituksia restauroinnista ja rakennussuojelusta. Helsinki: Museovirasto ja Rakennustieto Oy.

Julkaistu 17.11.2011 klo 10.54, päivitetty 5.12.2017 klo 10.17