Sami Kälkäjä
Vesikattoa tulee huoltaa ja seurata säännöllisesti, jotta vältytään ikäviltä yllätyksiltä. Vesikattoa kuluttaa eniten aika syksystä kevääseen, eli lehtien putoamisesta jäiden lähtöön. Tarkastustoimet kannattaa ajoittaa syksyyn ja kevääseen. Useimmiten vuodot paljastuvat syyssateiden ja talven loskakelien aikaan tai keväällä lumien sulaessa. Kesällä rakenteiden kuivuminen on nopeaa, eivätkä vuodot ehdi näkyä huonetiloissa. Huonetiloissa näkyviin vuotoihin on syytä reagoida ripeästi, koska usein katto on vuotanut jo jonkin aikaa ja mitä ilmeisimmin aiheuttanut rakenteellisia vahinkoja.
Vesikatto puhdistetaan syksyllä
Olipa kyseessä mikä tahansa kate, on katto hyvä pitää puhtaana. Syksyisin vesikatolle kertyy lehtiä, puiden oksia, risuja ja muuta roskaa. Roskat yleensä jäävät paikkoihin, joita ei havaitse maasta käsin: läpivientien, piippujen, valoikkunoiden ja paloluukkujen taakse sekä kouruihin, syöksytorviin ja jalkaränneihin. Seinän vierustat, lumiesteet, kulkusillat, laperaput ja sisäjiirit ovat myös roskien kerääntymispaikkoja. Roskien pitkäaikainen ”varastointi” katolla aiheuttaa ongelmia, koska kosteuden jäädessä katteen ja maatuvan aineksen väliin alkaa katepinta vaurioitua. Kannattaa siis puhdistaa katto ja sadevesikourut harjaamalla joka syksy lehtien putoamisen jälkeen ja samalla tarkistaa katteen, kourujen ja sadevesitorvien yleinen kunto. Useimmille katemateriaaleille vesipesukaan ei ole pahitteeksi, tosin kannattaa olla varovainen, ettei itse aiheuta vuotoja liian kovalla painepesulla.
Katto on syytä tarkistaa myös keväisin lumien sulettua. Jos katolla on tehty lumitöitä talvella, on mahdollista, että on syntynyt vahinkoja, kuten reikiä ja rikkoutuneita tiiliä. Siksi tarkistetaan, onko katolla reikiä, ruostumia, irronnutta maalipintaa, haljenneita tai lohjenneita tiiliä.
Vuotokohdat etsitään
Kohtuullisen helppo keino paikallistaa reiät on mennä ullakolle, sammuttaa valot ja katsoa katetta alapuolelta. Aurinkoisella säällä ullakolla ei pitäisi nähdä katteen alapinnalla ”tähtitaivasta” eli päivänvaloa. Pitkäaikainen vuoto aiheuttaa aina valumajälkiä, jotka näkyvät laikkuina ruoteissa ja laudoituksessa. Usein myös ullakon lattiasta voi erottua selkeitä veden tippumisesta aiheutuneita jälkiä. Katolla, joka on varustettu ns. aluskatteella, on vuotokohtien paikallistaminen hankalampaa, koska aluskate kerää vedet ja valuttaa ne räystään tuntumaan. Kellastumat aluskatteen alapinnalla kertovat vuodosta tai kondensoitumisongelmasta. Kylmällä säällä voi tarkistaa, onko katteen alapinnalla vesipisaroita. Jos kyse on kondensoitumisesta, on syytä selvittää onko tuuletus katon alla riittävä.
Hyvä tapa on merkitä mahdolliset vauriot tai vuotokohdat vesikaton alusrakenteisiin esim. laudoitukseen sille kohdalle, missä epäilee olevan ongelmia. Kohtaan voi merkitä ongelman huomaamisen päivämäärän ja mahdollisen korjauksen jälkeen voi vetää ruksin korjatun kohdan päälle. Näin katon korjaaja välttää jo korjattujen kohtien turhan tutkimisen. Jos katto tarkastetaan katteen päällä, on vauriot hyvä merkitä vedenpitävällä tussilla. Näin katon korjaaja löytää helpommin viat ja kaikkien osapuolten aikaa säästyy. Useimmiten ongelmavuotoihin vaikuttavat sääolosuhteet ja niiden paikallistaminen on vaikeaa. Vain satunnaisesti esiintyvien vuotojen kohdalla on hyvä kirjata sääolosuhteet muistiin. Esimerkiksi tuulen suunta voi vaikuttaa vuotojen ilmenemiseen.
Vuotojen etsiminen katolta saattaa viedä ammattilaiseltakin paljon aikaa. Aina ei voida välttyä myöskään rakenteiden avaamiselta, joka on ammatti-ihmisen työtä. Katon korjaamisessa kannattaa muutenkin kääntyä ammattilaisten puoleen. Vesikattojen ammattilaisia ovat esim. peltisepät ja huopakatoilla ”pikimiehet”. Perinteisiin katetyyppeihin erikoistuneita ammattilaisia voi kysellä korjauskeskuksista ja maakuntamuseoista.
Pieniä katon huolto- ja kunnostustoimenpiteitä voi tehdä myös itse. On kuitenkin hyvä varmistaa etukäteen omien resurssien ja taitojen riittävyys vesikaton korjauksiin, sillä epäonnistunut korjaustoimenpide voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos katteessa on selviä reikiä tai tekovirheitä, on syytä kääntyä ammattilaisen puoleen.
Tiilikaton tiiliä voi vaihtaa
Tiilikatolla yleisin ongelma lienevät rikkoutuneet tiilet, joiden vaihtaminen ei ole kovinkaan vaikeaa. Tärkeintä on huolehtia turvallisuudesta, koska tiilikatot ovat usein kohtuullisen jyrkkiä. Turvanaruja ja valjaita kannattaa käyttää. Turvanarun voi kiinnittää piippuun, mahdolliseen pollariin tai paloluukun kautta kattotuoliin. Katolla liikkuessa tulee olla tarkkana, sillä hyvin usein vanhat hauraat tiilet rikkoutuvat jalan alla. Apuna on hyvä käyttää esim. puurimasta tehtyjä laperappuja, jotka tasaavat painon useammalle tiilelle. Laperappujen käyttö on muutoinkin suotavaa ja helpottaa katolla liikkumista. Laperappujen yläpäähän on hyvä kiinnittää apupuut, jotka menevät harjan yli vastalappeelle.
Kattotiilen tyyppi täytyy selvittää ennen yksittäisten tiilien vaihtamista. Erilaisia kattotiiliä Rakennuskulttuuritalo Toivon pihassa. © Kuva: Pinja Metsäranta, Museovirasto.
Kattotiilen tyyppi tulee selvittää ensin, koska eri valmistajien kattotiilet eivät aina sovi yhteen. Tiilen valmistaja ja tyyppi saattaa lukea tiilen alapinnalla. Vanhan tiilen saa kohtuullisen helposti pujotettua pois paikoiltaan nostamalla viereisiä tiiliä hieman ylöspäin. Samalla tavalla uusi tiili menee myös paikoilleen. Kattotiiliä vaihdettaessa kannattaa tarkistaa silmämääräisesti aluskatteen ja puurakenteen kunto.
Jos alla on rikkoutunut vanha huopa, voi pienen paikkauksen tehdä esim. kylmäpiellä ja huovalla tai itseliimautuvalla bitumikaistalla. Jos rimoitus on rikkoutunut, joudutaan usein poistamaan useampi tiilirivi siltä alueelta, jolta rimoitusta korjataan. Uuden rimoituksen täytyy osua samaan linjaan vanhan kanssa, muuten tiilien latomisen ja paikoilleen osumisen kanssa tulee ongelmia. Uusi rima on hyvä asentaa useamman kuin kahden ruoteen päälle, näin painojakauma varmistuu ja kiinnitys paranee.
Räystäillä, harjalla ja jiireissä tiilet on naulattu, joten työjärjestys on tarkka. Nauloja irrotettaessa kannattaa käyttää apuna puurenkiä, jota vasten voi sorkkaraudalla tai kirvesmiehen vasaralla vääntää naulat irti. Näin ei rikota ehjiä tiiliä. Kun asennetaan uusi tiili, jätetään naula kannastaan vähän löysälle, ettei tiili ala nousta etureunastaan, jolloin voi syntyä vääränlaisia jännityksiä. Ne saattavat myöhemmin halkaista tiilen naulanreiän kohdalta. Väärin asennetun tiilen ympärille on vaikea saada muita tiiliä istumaan. Laajemmissa korjauksissa on syytä kääntyä ammattilaisten puoleen.
Huopakatto haurastuu ja käpristyy
Huopakatolla huovat haurastuvat ja reunataitokset käpristyvät ajan myötä. Väliaikaiseen paikkaukseen sopii kylmäpiki tai myötäveteen asennettu huopakaista (alempi huopa menee aina ylemmän alle). Kannattaa käyttää itseliimautuvaa huopaa ja huolitella reunat kylmäpiellä. Haurastuneen huovan alta on syytä tarkistaa alusrakenteet, jos mahdollista ullakon kautta. Käpristyneitä reunataitoksia voit kokeilla naulata pystypinnoilta kiinni huopakattonauloilla ja liimata kylmäpiellä. Huovan sulattelu tulen ja kuumailmapuhaltimen kanssa on ilman tulityölupaa kielletty.
Tasakattojen korjaaminen on ammattilaisen työtä. Niiden kannatusrakenteet ovat usein vaurioituneet ja voivat vaatia kuivatusta.
Peltikatto kuluu ja ruostuu
Peltikattoa on helppo huoltaa maalaamalla. © Kuva: Museovirasto.
Peltikatoilla useimmiten esiintyvät ongelmat liittyvät katepinnoitteen kulumiseen, ruostevaurioihin ja niiden aiheuttamaan reikiintymiseen. Korjaustoimenpiteet, joihin ei välttämättä tarvita ammattilaista, liittyvät usein pinnan huoltomaalaukseen. Huoltomaalauksessa on syytä kiinnittää eritystä huomiota pintojen puhdistamiseen ja oikean pinnoitteen valitsemiseen. Jos alkuperäisen pinnoitteen saa selville, on syytä käyttää samaa tai vastaavaa.
Maalattavat pinnat pitää puhdistaa hilseilevästä maalista ja irtonaisesta ruosteesta. Pinnat rapsutetaan puhtaaksi lastalla tai skrapalla ja harjataan teräsharjalla. Ne voidaan puhdistaa myös hiomalla. Irtonaisen pinnan poiston jälkeen on korjattava alue hyvä pestä esim. tolulla tai pyyhkiä tärpätillä. Ennen maalausta alue huuhdellaan hyvin vedellä ja annetaan kuivua. Pohjamaalaus tehdään ruosteenestomaalilla ja sen jälkeen pintakäsittely kahteen kertaan. Jos kate on tehdaspinnoitettu eli muovipintaisesta teräslevystä tehty, kannattaa tiedustella sopivaa maalia pellin valmistajalta. Maalatuilla peltikatteilla käytetään yleisesti alkydipeltikattomaaleja. Perinteinen grafiittimaali ei sovi suoraan yhteen nykyisen galvanoidun pellin kanssa, vaan vaatii pohjamaalauksen kauttaaltaan ruosteenestomaalilla.
Profiilipeltikattojen kiinnikkeitä vaihdetaan
Profiilipeltikatteilla löystyneet kiinnikkeet, kuten kateruuvit ja ”kumiprikkanaulat” aiheuttavat toisinaan vuotoja. Tällöin vanhat kiinnikkeet joudutaan joskus vaihtamaan uusiin tai kiristämään vanhoja.
Vanhat profiilipeltikatot on usein kiinnitetty naulaamalla. Talon puurakenteiden painuessa ja varsinaisen katteen eläessä lämpövaikutuksista alkavat kiinnitykset löystyä tai saattavat jopa katketa. Aluslevynä oleva kumitiiviste ei enää tiivistä naulan kannan ja katteen yhtymäkohtaa. Kumitiiviste voi kuivua myös auringon valon vaikutuksesta. Naulat kannattaa vaihtaa kumitiivisteellä varustettuihin kateruuveihin. Vanhoja nauloja irrotettaessa kannattaa käyttää ”renkipuuta” katteen ja sorkkaraudan välissä. Ilman puurenkiä tulee katteeseen helposti painaumia ja jopa reikiä. Kateruuvia ei saa kiristää liian kireälle, koska kumitiiviste murtuu ja sen tiivistysominaisuudet kärsivät. Laperappujen ja turvanarun käyttö on suotavaa, eikä pidä seisoa irtonaisen tai huonosti kiinni olevan profiilipellin päällä.
Profiilipeltikatteilla, jotka on kiinnitetty kateruuveilla, tarkistetaan kumitiivisteen kunto. Tiivisteen ollessa ehjä riittänee pelkkä kiristys, muussa tapauksessa on syytä vaihtaa vanhat ruuvit uusiin. Vanhat ruuvit vaihdetaan pidempiin tai halkaisijaltaan suurempiin, koska löystyessään vanha ruuvi on kalvanut alusrakenteeseen väljän reiän, eikä samankokoinen ruuvi tahdo kiristyä.