Etusivu » Säilyttäminen ja suojelu » Artikkelit
Entä jos kaava ei suojele?
Minna Perähuhta, ympäristöministeriö
Rakennussuojelulain käyttö on vahvasti ankkuroitu maankäyttö- ja rakennuslakiin. Ensisijaiseksi suojelun välineeksi on määritetty kaavoitus. Rakennussuojelulaki pitäisi nähdä maankäyttö- ja rakennuslakia (MRL) täydentävänä ja erityisesti taajamien ulkopuolisten alueiden kohteiden suojelun keinona.
Kansalaisia huolettaa arvorakennusten kohtalo
Oman elinympäristön historialliset rakennukset kiinnostavat ja huolettavat monia kansalaisia. Rakennettu ympäristö on ylpeyden aihe ja syystäkin taloista, joiden säilymisestä ei ole varmuutta, kannetaan huolta. Tämä ilmenee lehtien yleisönosastokirjoituksina, yhdistysten aloitteina kunnalle ja erilaisten yleisötilaisuuksien puheenvuoroissa. Eräs aktiivisesti kaupunkiympäristön kehittämiseen ja vaalimiseen osallistunut kuvaa ympäristösuhdettaan kaupunkiin hieman itseironisesti ”huolestuneisuudeksi”.
Rakennussuojelulain on koettu toimivan huonosti. Se johtuu nähdäkseni siitä, että rakennussuojelulain käyttöalaksi ajatellaan kaikki arvokas rakennettu ympäristö ja lain tarkoittamiksi suojelukohteiksi jonkinlainen rakennetun ympäristön parhaimmisto, rakennusmuistomerkit.
Rakennussuojelulain käyttöala on suppea
Arkikielessä rakennussuojeluksi kutsutaan kaikkea rakennetun ympäristön vaalimista, termi pitää sisällään niin kulttuurihistorialliset inventoinnit, asemakaavamerkinnät kuin rakennuksen korjaustyötkin. Rakennussuojelua käytetään yleisterminä, lähinnä merkityksessä ”rakennetun ympäristön hoito ja säilymiseen tähtäävät toimet”. Rakennussuojelulaissa sen käyttöala sen sijaan on rajattu paljon tätä suppeammaksi. Pääsääntönä on, että rakennussuojelulakia käytetään asemakaava-alueiden ulkopuolella tai kohteissa, joissa halutaan suojella asemakaavoituksen ulottumattomissa olevia rakennuksen osia, esimerkiksi kiinteätä sisustusta. Muuten käytetään MRL:n keinoja.
Maankäyttö- ja rakennuslaki luo perustan säilyttämiselle
Yhdessä maankäyttö- ja rakennuslaki ja rakennussuojelulaki muodostavat suojeluapparaatin, mekanismin, jolla rakennukseen voidaan sen arvokkaiden piirteiden säilyttämiseksi antaa määräyksiä ja rajoituksia. Maankäyttö- ja rakennuslain rakentamista ja maankäyttöä ohjaavat säädökset muodostavat perustan rakennetun ympäristön säilyttämiselle. Keinoja ovat muun muassa eritasoisissa kaavoissa käytettävät kulttuurihistoriallisesti merkittävän rakennuksen tunnistavat merkinnät ja käyttöä ohjaavat määräykset. On myös rakentamista ja purkamista koskevia säädöksiä, joilla pyritään turvaamaan kulttuurihistorialliset piirteet. Näitä keinoja täydentää rakennussuojelulaki.
Lakien tulkinta ja käyttö ovat täsmentyneet
Lakien välinen rajanveto on hiukan muuttunut vuosien kuluessa. Säädökset ovat säilyneet samanlaisina, mutta niiden tulkinta ja käyttö on täsmentynyt. 1990-luvulle saakka rakennussuojelulakia käytettiin asemakaavoitetuilla alueilla ja suojellut kohteet olivat paljolti merkkikohteita, rakennetun ympäristön parhaimmistoa. Nykyisinkin elävä käsitys rakennussuojelulain käyttökohteista on tätä taustaa vasten ymmärrettävä. Oikeuskäytäntö on tarkentanut lain käyttöä. Myös käsitykset ja yleistieto pitäisi täsmentää.
Ensisijaiseksi suojelun välineeksi on määritelty kaavoitus. Helsingin Puu-Käpylä suojeltiin kaavassa jo 1960-luvulla. Soile Tirilä, MV/RHO.
Käsitteitä selvennetään
Ympäristöministeriön ja Museoviraston yhdessä julkaisemat Kulttuuriympäristön ja korjausrakentamisen käsitteet yrittävät osaltaan selvittää, mistä milloinkin puhutaan. Rakennussuojelua on rakennussuojelulain mukainen suojelu, kaavasuojelua on maankäyttö- ja rakennuslain mukainen suojelu. Muu kulttuuriympäristön säilymiseen tähtäävä toiminta on muuta. Käsitteiden selventäminen on ympäristöhallinnon viestinnälle tehtävä, joka onnistuessaan vähentää pettymyksiä ja turhaa työtä.
Kaavan muuttamiseksi voi tehdä aloitteen
Mitä tehdä, kun kaavaa laadittaessa ei ole tunnistettu rakennuksen arvoja ja alueella on kokonaan toisenlaisen rakentamisen mahdollistava kaava? Jo tämän tilanteen havaitseminen saa miettimään rakennussuojeluesityksen tekoa.
Aloite kaavan muuttamiseksi on paikallaan. Tämä on monesti aika lyhyt kierros. Aloitteentekijä saa vastauksen, ettei kunta katso aiheelliseksi lähteä muuttamaan kaavaa, koska tontin omistajan tai kunnan kehitysnäkymät ja tavoitteet alueen käytöstä eivät ole olennaisesti muuttuneet. Kaava voi olla hyvinkin vanha, 1960-luvun kehitysoptimismia ja mitoitusta edustava, tai aivan tuore. Joskus jo epäviralliset kyselyt kunnantalolla tuottavat pettymyksen. Huolestuneisuudelle ei saa vastakaikua.
Kaavan ajanmukaisuus arvioidaan
Monesti kaavoitusaloite kuitenkin johtaa rakennussuojelun kannalta myönteisiin tuloksiin, vaikka vastaukset eivät olekaan nopeita tai aloitteenmukaisia. Aloitteen käsittelyn yhteydessä arvioidaan olemassa olevan kaavan ajanmukaisuus ja joudutaan ottamaan kantaa huolen kohteena olevan rakennuksen kulttuurihistorialliseen merkittävyyteen. Kaavan toteaminen joiltain osin vanhentuneeksi johtaa uuden kaavan tekemiseen, mahdollisesti kuitenkin vasta pitkän ajan kuluttua. Ellei aloite johda kaavan muuttamiseen, jää keinoksi kansalaisvaikuttaminen, julkinen keskustelu, poliitikkoihin ja julkiseen mielipiteeseen vaikuttaminen.
Rakennussuojeluesitys hylätään usein, vaikka kohde on arvokas
Rakennussuojeluesitykselläkin on oma roolinsa kaavamuutosaloitteen, kansalaiskeskustelun, poliitikkoihin vaikuttamisen ja mielenosoituksen rinnalla. Rakennussuojeluesityksen tekeminen siirtää asian hetkeksi pois kunnan harkinnasta ympäristöhallinnon ja kulttuuriperinnön asiantuntijoiden arvioitavaksi.
Rakennussuojeluprosessissa pyydetään lausunnot kohteen kulttuurihistoriallisesta merkittävyydestä joko Museovirastolta tai alueen maakuntamuseolta. Lausunnot ratkaisevat jatkon. Jos kohde lausuntojen mukaan on rakennussuojelulain tarkoittama valtakunnallisesti merkittävä tai muuten erityisiä arvoja sisältävä, johtaa prosessi silti todennäköisesti rakennussuojeluesityksen hylkäämiseen. Hylkäysperuste on se, että asemakaavoitetulla alueella rakennussuojelu on hoidettava MRL:n keinoin kaavoituksella.
Arvio kohteen merkittävyydestä sitoo viranomaisia
Miksi ryhtyä työlääseen suojeluesityksen tekoon asemakaava-alueella sijaitsevasta kohteesta, jos tuloksena on kuitenkin hylkäävä päätös? Siksi, että rakennussuojeluprosessissa kohteen merkittävyys arvioidaan viranomaisia sitovalla tavalla. Jos rakennus on rakennussuojelulain tarkoittama, on se huomioitava kaavoituksessa. Ympäristöhallinnon tehtävänä on asian käsittely viranomaisneuvotteluissa ja ratkaisun etsiminen yhdessä kunnan kanssa. Ellei kohde ole rakennussuojelulain tarkoittama, on huolestuneen tyytyminen muuhun vaikuttamiseen.
Artikkeli perustuu Asu&Rakenna-lehden numerossa 2/2007 julkaistuun artikkeliin.