rakennusperinto.fi

Porrashuoneen seinien maalikerrosten alta paljastuneet eritasoiset korjaukset aiheuttivat konservaattoreille päänvaivaa: Vanhat, heikosti kiinni alustassaan olevat maali- ja laastikerrokset jouduttiin poistamaan, koska moderni maali oli synnyttänyt vaurioita alemmissa maalikerroksissa.

– Maalinpoistoa kemiallisesti ja koneellisesti jyrsimällä kokeiltiin, mutta kumpikaan ei osoittautunut toimivaksi menetelmäksi, konservaattorit Riitta Karjalainen ja Sari Salo-Kiviluoma kertovat. Vanhat kerrokset onnistuttiin kuitenkin suurelta osin jättämään paikoilleen, ja ne kuultavat paikoin uuden kalkkimaalipinnan alta muistona eletystä ajasta.

Seinien roosanpunainen kalkkimaalin väri on tutkimuksissa löydetyn itsenäisyyden ajan väriasun mukainen.  Väri löytyi eri pigmenttejä sekoittamalla. Entiseen tapaan punainen reunaviiva myötäilee holveja katonrajassa.  Pintakerrostutkimus on nähtävillä seinään jätetyssä taulussa toisen ja kolmannen kerroksen välillä seinämässä, jossa on jäljellä myös porrashuoneen ikkunapäädyn alkuperäinen kaareva muoto.   

Ovien kolot ja kaiteen naarmut muistoina aikaisemmista asujista

Porrashuoneen ikkunat ovat samassa tasossa asuntojen ikkunoiden kanssa. Valo siivilöityy porrashuoneeseen kunkin kerroksen puolivälissä kahdesta vinottaisesta ikkunasyvennyksestä välitasanteen alta ja yläpuolelta.

Vanhat huoneistonumerot ovien päällä muistuttavat ajasta, jolloin talon huoneistot sijaitsivat hieman eri paikoissa ja sisäänkäyntejä oli enemmän. Konservaattori on paikoin kaivanut esiin portaikon kaunistukseksi maalikerroksen alta löytyneen ovinumeron, vaikka itse ovi on jossain korjauksessa muurattu umpeen.

Vielä 1980-luvulla vaihdettiin vanhoja peiliovia uusiin laakaoviin. Niiden tilalle on teetetty vanhanmalliset peiliovet.
–Useimmat vanhojen ovien kuopat ja kaiteen naarmut ovat saaneet jäädä muistuttamaan menneestä elämästä,  kertoo ovia kunnostava konservaattori Sari Salo-Kiviluoma.

Kalkkikivilaattoja etsittiin kissojen ja koirien kanssa

Yli neljännesvuosituhannen ikäistä taloa on kunnostettu useaan otteeseen. Ruotsalaisajalla rakennettu portaikko muutettiin 1890-luvulla rautabetoniportaikoksi. D-portaan sisääntuloaulan useaan kertaan putkiasennusten vuoksi paikattu lattia purettiin ja tilalle rakennettiin uusi lattia linnoituksen vanhoista kalkkikivilaatoista. Laattoja etsittiin vajoista ja varikolta, ja niitä löytyi yksi sieltä toinen täältä. Muissa porrasauloissa kivilattiat ovat säilyneet hyväkuntoisina.
– A-portaan sisääntuloaulan lattia on hyväkuntoinen, mutta sieltä joudutaan nostamaan ylös useita vanhoja kivilaattoja uuden putkireitin kohdalta, Ripatti harmittelee.  – Mutta ne numeroidaan ja asetetaan takaisin entisille sijoilleen.

Mennyt onnistuttiin säilyttämään - tunnelmaa avovintiltä kellariin 

Nooakin arkin asuntoja on kunnostettu porrashuone kerrallaan. Talossa asuvat vuokralaiset ovat viettäneet yli vuoden evakossa ja palattuaan havainneet ajan vierineen tapettien ja värimaailman mukana taaksepäin kohti ruotsalaisaikaa.

Sarja entisen upseerien asuinkerrostalon työmaalta päättyy tähän kirjoitukseen, mutta sopinee lopuksi kysyä nelivuotisen urakan vetäjänä toimivalta Ripaltilta, näinköhän 1700-luvulla talossa asuneet ruotsalaisupseerit tuntisivat vielä olonsa kotoisaksi vasta restauroiduissa Nooakin arkin asunnoissa?

– Mikä ettei - käytössä on yhä samaa pellavaöljymaalia, lattiassa entiset lankut ja muutama alkuperäinen ovi, naurahtaa rakennusmestari Ripatti tyytyväisenä.  – Toivoisin näkeväni Suomessa enemmän yhtä hyvin säilytettyä vanhaa pintaa.

Synnöve Vaari

Koko sarja:
Suomenlinnan Nooakin arkin restaurointi