Etusivu » News suomenlinna » Rakennus itse on tärkein dokumentti historiastaan
Rakennus itse on tärkein dokumentti historiastaan, Nooakin arkki, osa 2
23.11.2006
– Ennen kuin päästään suunnittelemaan peruskorjausta, selvitetään ensin mitä kohteesta pitää tietää, mitä rakennus sisältää ja mitä ylipäänsä pitää kaivaa esiin, arkkitehti Merja Nieminen kertoo suunnitteluprosessista. 1700-luvulla rakennetussa asuinkerrostalossa tutkittavaa riittää.
Tämä artikkeli on toinen osa Suomenlinnan entisen upseerien asuintalon eli Nooakin arkin peruskorjausta seuraavassa sarjassa. Ensimmäinen osa julkaistiin 24.8.2006.
– Arkistotutkimus ja käyttöhistorian selvittäminen on keskeistä ja kiinnostavaa. Se selittää monia asioita, vaikkapa syyn halkeamille; mistä ne ovat peräisin, ovatko ne eteneviä, ovatko ne painumia – tavallisia vai poikkeavia. Tällä kertaa lähtökohdat tutkimuksenteolle ovat hyvät, sillä kohteena on yksi maamme arvokkaimmista asuinkerrostaloista, josta on tarjolla dokumentoitua tietoa. Talon rakennushistoriallisen inventoinnin teki Museoviraston tutkija Ritva Veijola-Reipas. Meille oli juhlaa kun saimme käyttöömme ruotsalaisen Geten vesiväripiirroksen kopion talon julkisivusta sekä alkuperäisen venäläisen insinöörikomennuskunnan piirustukset. Sotilaskohteessa dokumentointi on ollut järjestelmällistä. Yksityistalojen ollessa kyseessä käydään yleensä läpi palovakuutusasiakirjoja ja perunkirjoja, Merja Nieminen kertoo.
Talon käytön historiaan liittyen tehtiin lisäksi inventointeja paikan päällä.
– Rakennus on tärkein dokumentti omasta historiastaan, jos sitä osaa lukea, Nieminen kiteyttää. Arkkitehti oli paikalla avauksissa ja rakennetutkimuksissa mm. tutkimassa kellarin lattiaa. Lisäksi muutamasta kohdasta avattiin välipohjia, kun katsottiin voiko sinne laittaa tekniikkaa ja miten paksu oli ääntä eristävä osa. Inventoitaessa mitataan ja laitetaan muistiin kaikki osat, kuten vanhat viemäreiden reitit, hanojen paikat ja sähköasennukset. Uunien ja hormien kunto tarkistetaan. Täydentävissä mittauksissa käydään läpi listat, ovet ja ikkunat ja kaikki valokuvataan.
Pintatutkimukseen kuuluu mm. väritutkimus. – Uuden pintakäsittelyn suunnittelussa olen käyttänyt Suomenlinnan hoitokunnan konservaattorin Riitta Karjalaisen selvitystä aikaisemmin käytetyistä materiaaleista. Ilman tällaista väritutkimusta ei synny kokonaiskuvaa siitä millaisia materiaaleja on käytetty, eikä silloin aina osata hyödyntää alkuperäistä tai valitaan aineita, joilla pilataan mahdollisuus käyttää alkuperäisiä materiaaleja. Esim. öljypohjainen maali ei sovellu kalkkimaalin päälle. Vanhassa talossa maali- tai tapettikerroksia voi olla kymmeniä.
– Ja lopuksi suunnittelijan tulee itse suunnitella oman korjauksensa dokumentointi, eli miten pannaan ylös tehdyt työt, jotta ne ovat seuraavan korjaajan käytettävissä; Merja Nieminen muistuttaa.
Muutokset minimoidaan
Kun on saatu riittävästi tietoa, määritellään korjaustavoitteet ja arvioidaan käytön aiheuttamat muutokset. Tässä luonnossuunnitteluvaiheessa on aika neuvotella Museoviraston kanssa siitä, onko virastolla esittää muita tapoja ratkaista asioita. Rakennuksen käyttö suunnitellaan heti alusta pitäen niin, että tiloihin syntyy mahdollisimman vähän muutoksia. Suomenlinnaa kunnostavan Suomenlinnan hoitokunnan omaksuman restaurointifilosofian mukaan vanhat kerrostumat säilytetään ja rakenteisiin puuttuminen pidetään minimissään. Merja Nieminen tuntee hyvin Suomenlinnan, hänen käsialaansa on mm. tenalji von Fersenin tilojen vaativa restaurointi kokous- ja juhlakäyttöön.
Suunnittelussa tehdään myös kompromisseja
Merja Niemisen mukaan nykyajan vaatimukset täyttävän talotekniikan mahduttaminen 1700-luvun taloon oli vaikein työprosessi.
– On todella tärkeää saattaa yhteen se ’Kova kolmikko’ eli 1. rakennuksen fyysinen ’body’, rakennus pintoineen kaikkineen, 2. rakennuksen käyttö ja käytön muutokset ja 3. talotekniset järjestelmät, siten että talon ominaisluonne säilyy, Nieminen kertaa.
– Periaatteena on, että asennukset pyritään laittamaan entisille paikoilleen. Mahdollisimman vähän pyritään muuttamaan, vaikka paljon joudutaan uusimaan. Se merkitsee kompromisseja. Esimerkiksi sähkön osalta pitäisi suosia pinta-asennuksia – sähköä on tulossa hyvin paljon – jolloin osa piilotetaan ja osa kulkee pinnassa. Alkuperäisen rakennusmateriaalin poistaminen, esim. roilottamalla on aina peruuttamatonta. Jos alkuperäistä poistetaan, sitä ei saa enää koskaan takaisin.
Myös käytäntö sanelee joitain ratkaisuja. – Joidenkin asuntojen osalta asuntokokoja joudutaan muuttamaan jonkin verran. Esimerkiksi joitain kylpyhuoneita laajennetaan ajanmukaistaminen yhteydessä. Lisäksi muutamassa asunnossa oli vain pieni keittiö, jolloin asuntoon liitettiin yksi huone viereisestä asunnosta, jolloin syntyi läpitalon huoneisto. Uusia oviaukkoja ei kuitenkaan tehty, vaan avattiin aikojen saatossa umpeen muurattuja vanhoja oviaukkoja.
Talon tarina säilyy tapettikerroksissa
Konservaattori Riitta Karjalainen löysi peruskorjaustyön ensimmäisestä kohteesta, B-portaasta, hyvin säilyneitä vanhoja maali- ja tapettikerroksia. Tutkimuksissa saatiin esille värikerrostumat koko lähes 250-vuotisen historian ajalta. Arkkitehti Nieminen suunnittelee talon tiloissa käytettävät värit Karjalaisten löydösten pohjalta.
– Kerrostumat olivat säilyneet parhaiten purettujen komerojen sekä keittiökaapistojen taustapinnoilla, sillä näitä pintoja ei usein ole ’puhdistettu’ aiempien remonttien yhteydessä tai asukas ei muutoin ole päässyt niihin käsiksi. Väridokumentoinnin yhteydessä en myöskään halunnut "rikkoa" ehjiä seinäpintoja ja kerrostumia, vaan valitsin tutkimusalueet yleensä purkutöiden yhteydessä esiin tulleiden kerrostumien perusteella.
– Dokumentoinnin yhteydessä tallennettiin myös purettujen lattialankkujen alta ja listojen koloista löytyneitä tapettikerroksia. Dokumentoinnin jälkeen kaikki tutkimuskohdat suojattiin ja useimmiten ne jäivät vielä uusien keittiökaapistojen taakse.
– Nooakin arkista löytyivät värikerrokset koko talon historian ajalta, ja taidokkaasti sabloonakoristemaalattuja seinäpintoja mm. koko seinäpinnan peittävä kukkakoristemaalaus. Karjalaisen mukaan muotivirtaukset ovat nähtävissä Suomenlinnassa, mm. empireajan kirkkaat värit olivat hyvin suosittuja talon seinäpinnoilla 1800- luvun alussa. Sabloonakoristemaalausten suosio Suomenlinnassa ajoittuu 1800-luvun jälkipuoliskolle.
– Suomen itsenäistymisen jälkeen linnoituksen tilojen värimaailma muuttui ratkaisevasti, siirryttiin siniharmaaseen – "armeijan harmaaseen", Karjalainen kuvaa suomalaisen varuskunnan aikaa. Kartanoissa ja julkisissa tiloissa käytettiin empirevärejä 1800-luvun alussa, ja ajan pietarilaiset ja pariisilaiset vaikutteet näkyvät myös Suomenlinnassa. Selkeä muutos Suomenlinnassa on ollut vuoden 1890-luvun peruskorjauksen jälkeinen tapetointibuumi.
– Välillä oli hauskaa pysähtyä lukemaan makulatuurikerroksena käytettyjen sanomalehtien kirjoituksia vaikkapa Kuopion läänin irtaimen väestön tilan parantamiseksi myönnetystä tuesta, Karjalainen ottaa esimerkin 1880-luvulla julkaistusta suomalaisesta sanomalehdestä, jota käytettiin makulatuurikerroksena. Tapettikerrokset joidenkin huoneistojen osalta ovat säilyneet jatkumona aina näihin päiviin saakka. Mutta valitettavan usein nämä ainutlaatuiset kerrokset oli ehditty tuhota joiltakin seinäpinnoilta.
Dokumentoinnin avulla pyritään säilyttämään pala talon historiaa. Karjalaisen mukaan dokumentoinnin yhteydessä ehkä haastavinta on saada myös rakentajat ymmärtämään, kuinka merkityksellistä on säilyttää vanhat kerrostumat niille kuuluvilla paikoillaan.
– Nämä kerrokset luovat talolle sen hengen, mikä sille on aikojen saatossa muodostunut; kerrostumat, jotka ovat taltioineet talon historiaa ja kuulleet monta tarinaa, ovat aina ainutlaatuisia ja siksi niiden säilyttäminen myös jatkossa olisi enemmän kuin suotavaa.
Synnöve Vaari, Suomenlinnan hoitokunta
Perunakellarista tuli talotekniikan keskus, Nooakin arkki osa 3.
Koko sarja:
Suomenlinnan Nooakin arkin restaurointi
