rakennusperinto.fi

Heikkilän väitöskirja koostuu kahdesta osasta: tekstiosassa selvitetään kuvausmenetelmän kehittämistä, sen taustaa ja tavoiteltavia tuloksia. Tekstiosa kertoo myös maisemantutkimuksen historiasta Zachris Topeliuksesta alkaen, maisemanhoidosta ja eri keinoista tutkia maisemanmuutosta. Heikkilä huomauttaa, että vaikka valokuvaa on käytetty työvälineenä maisemantutkimuksessa pitkään, sitä ei ole arvioitu tutkimusvälineenä kovinkaan perusteellisesti. Heikkilä itse on pyrkinyt kehittämään visuaalisesta maisemaseurannasta näkökulmaltaan mahdollisimman neutraalin valokuvausmenetelmän.

Väitöskirjan kuvaosa esittelee valittuja kohteita ja niiden muutoksia kuvina. Se toimii itsenäisenäkin teoksena selittävien tekstiensä ansiosta. Kuvauskohteeksi on valittu pääasiassa viljelymaisemia ja niittyjä. Rakennettuja ympäristöjäkin on mukana. Kuvia on kertynyt yli 10 vuoden ajalta, sillä ensimmäiset kuvat on otettu 1996. 

Perinnemaisema on perinteisten maankäyttötapojen vuosisatojen aikana synnyttämää maisemaa. Niitä on kahta tyyppiä: rakennettuja perinnemaisemia ja perinnebiotooppeja. Perinnebiotoopit - esimerkiksi kedot, suoniityt, tulvaniityt - saattavat muuttua nopeastikin. Vanhat laidunniityt uhkaavat pusikoitua ja kadota, kun laiduntaminen on lopetettu. Heikkilän tutkimus kertoo näistä muutoksista, mutta onneksi myös toisenlaisesta kehityksestä: maisemanhoidolla on saatu aikaan positiivista maisemien ennallistamista. Maisemien hoidon on oltava kuitenkin jatkuvaa - kertaluonteiset toimenpiteet eivät jätä pysyviä tuloksia. Parhaiten suomalaisen viljelymaiseman kulttuuristen arvojen säilyminen taataankin jatkamalla monipuolista maataloustuotantoa eri puolilla maata.

Tapio Heikkilä työskentelee maisemanhoidon ylitarkastajana ympäristöministeriössä. Peruskoulutukseltaan hän on biologi. Valokuvausta hän on opiskellut Taideteollisessa korkeakoulussa.

Tapio Heikkilä: Visuaalinen maisemaseuranta. Kulttuurimaiseman muutosten valokuvadokumentointi. 2007.