rakennusperinto.fi

Yhteistyössä Suomen rakennustaiteen museon kanssa tehdyssä näyttelyssä esitellään valikoima Revellin rakennuksia ja projekteja sekä alkuperäiseen materiaaliin perustuva dokumenttifilmi. Esillä on valokuvia, piirustuksia, pienoismalleja ja elämäkertamateriaalia.

Viljo Revell syntyi Vaasassa 1910 ja kuoli Helsingissä 54-vuotiaana. Kansainvälistä mainetta hän sai voitettuaan vuonna 1958 Toronton kaupungintalon arkkitehtikilpailun. Sitä hän ei kuitenkaan ehtinyt nähdä valmiina. Viljo Revellin toimistossa tehtiin ryhmätyötä jo varhain. CBC:n haastattelussa Kanadassa kysymykseen ”kuluiko ehdotuksen suunnittelun paljon aikaa?”, Revell vastasi: ”No, it was very fast, it was teamwork, you see”. Lausahdus päätyi myös näyttelyn yhteydessä julkaistun kirjan nimeksi. Revell luotti eri asiantuntijoiden yhteistyöhön suunnittelussa, ja hänen toimistonsa menestyi monissa kilpailuissa. Suunnittelu ulottui usein rakennuksista sisustuksiin.

Revell toteutti teollistuvan yhteiskunnan ihanteita

Susanna Santala määrittelee kirjassa Revellin merkittäväksi modernistiksi, jonka liikerakennukset ja tehtaat kuvaavat modernin teollistuvan yhteiskunnan ihanteita, ja jonka asuntoarkkitehtuuri loi arvokkaita arjen ympäristöjä. Hänen keskustasuunnitelmansa muokkasivat suomalaista kaupunkirakennetta, ja hänen ansiokseen luetaan standardisoinnin ja kansainvälisen modernismin juurruttaminen Suomeen.

Revell suunnitteli Hankoon Hyvon Kudeneuleelle linjakkaan tehdasmiljöön, joka rakentui loogisesti järjestetyn tuotantolinjan ympärille. Vaasan keskuskortteli eli Rewell Center ja City Center  eli Makkaratalo edustivat kasvavaan ja autoistuvaan kaupunkiin uudella tavalla järjestettyjä kortteleita. Vaasan Rewell-Centerissä myymälätasot ovat ensi kertaa päällekkäin, ja tällä monitasoisella suunnitelmalla Revell rakensi Santalan mukaan uutta kulutusyhteiskunnan ympäristöä.

Romantiikkaa ja vapaita muotoja

Vaikka Revellin arkkitehtuuri määritellään rationalismiksi, löytää Santala siitä esimerkkejä myös toisesta, vapaampaan muotoon etsiytyvästä modernismista. Näistä esimerkkeinä hän mainitsee mm. Liperin Sotainvalidien veljesliiton ammattioppilaitoksen, joka heijastelee 1940-luvun romantiikkaa ja voimakasmuotoisen Vatialan siunauskappelin.

Asuntoarkkitehtuurissa Revell toteutti standardisointia ja suunnitteli Tapiolaan Suomen ensimmäiset täyselementtirakentamisen kokeilut. Revellin rationalistiset tornitalot ja pitkät lamellit jättivät tilaa myös luonnolle ja pihalle. Luontoyhteys korostui myös laajojen ikkunapintojen vuoksi.

Teknisiä kokeiluja ja innovaatioita

Revell kokeili rohkeasti uusia materiaaleja ja teknisiä ratkaisuja, Lauri Putkonen käsittelee kirjassa tätä puolta Revellin tuotannosta alkaen Lasipalatsin teräsbetonikonstruktiosta. Rakennusta leimaavat nauhaikkunat, suuret ikkunaseinämät sekä liiketilojen läpikuljettavuus ja läpinäkyvyys.

Revell johti 1942 perustettua jälleenrakennustoimistoa, jonka merkitys näkyy edelleen rakennustietokortistossa, jota toimisto ryhtyi julkaisemaan 1943. Revell kirjoittaa standardisoinnista:
 ”… ei voi pyrkiä yhteen tai harvoihin yleistyyppeihin. Työ olisi siten suunniteltava, että tuotannolliset vaatimukset huomioon ottaen aikaansaadaan se vaihtelu ja mukautuminen eri olosuhteisiin ja elintapoihin, joka on välttämätöntä, jotta myös laajojen piirien rakentamisessa vältettäisiin se sielullisesti proletarisoiva vaikutus, johon liiallinen yhdenmukaisuus jo meilläkin on eräissä tapauksissa johtanut. ”  Suomalaista standardisointia pidettiinkin esimerkillisenä ja inhimilliseltä pohjalta nousevana.

Lauri Putkonen erittelee mm. Teollisuuskeskuksen eli Palacen rakentamista ja teknisiä innovatiivisia ratkaisuja, kuten Carrier- ilmanvaihtojärjestelmä, Frenger –kattosäteilylämmitystä ja Suomen ensimmäistä yhteispuhelinvaihdetta.

Näyttelyyn liittyy kaksi kirjaa ja pedagoginen sivusto

Lisäksi kirjassa on Lauri Jääskeläisen artikkeli  Makkaratalon vaiheista, ja Riitta Laczak esittelee Revellin yksityishuvilat ja saunat. Kirjan loppuun on koottu sekä elämänkertatiedot että teosluettelo.  Lisäksi näyttelyyn liittyen julkaistiin myös Viljo Revellin tyttären Tuulan kirjoittama elämänkerta.

Näyttelyyn liittyy myös pedagoginen osuus, jonka tavoitteena on kasvattaa ymmärrystä ihmisen toiminnan vaikutuksesta ympäristöömme. Lähtökohtina ovat kokemukset ja havainnot, pohdinta, tutkiminen ja rakenteellis-materiaalinen työskentely. Ohjelma jää verkkoon näyttelyn jälkeen.

Marja-Leena Ikkala

Viljo Revell, "It was teamwork, you see" (su, ru, eng)
toim. Maria Didrichsen; 264 s.

Välähdyksiä Viljo Revellin elämästä (su)
 Tuula Revell; 224 s.

Aarne Ervi ja Viljo Revell - Suomen modernistit , kiertoajelu Helsingin kohteisiin lauantaina 15.5.

Arkkitehdit Aarne Ervi (1910-1977) ja Viljo Revell (1910-1964) olivat maamme arkkitehtuurin kärkinimiä 1900-luvun puolivälissä. Molempien syntymästä tulee kuluneeksi tänä vuonna sata vuotta. Aarne Ervin näyttely avautuu Suomen rakennustaiteen museossa joulukuussa. Rakennustaiteen museo ja Didrichsenin taidemuseo järjestävät opastetun kiertoajelun Ervin ja Revellin arkkitehtuurikohteisiin Helsingissä. Matkalla mm. Töölön kirjasto, Meilahden kansakoulu (nyk. ala-aste) ja Villa Didrichsen, jossa on rakennuksen lisäksi opaastus Didrichsenin taidemuseon "Viljo Revell: It was teamwork, you see" –näyttelyyn. Oppaana kiertoajelulla Rakennustaiteen museon tutkimuspäällikkö FT Juhana Lahti.

 Aika: Kello 13:00–n. 16:30. Lähtö Kiasman edestä (tilausajopysäkki, myös paluukuljetus samaan paikkaan) Lipunmyynti bussissa: 8 € 

Viljo Revell (1910–1964): "It was teamwork, you see" 

Viljo Revell ja Toronton kaupungintalo (youtube-video) 

Arkkitehtuurikasvatuspaketti (Didrichsenin taidemuseo) 

Viljo Revell, Suomen rakennustaiteen museo