Etusivu » News kirjat » Väitös itähämäläisten kartanoiden historiasta
Itä-Hämeen kartanot olivat osa aateliston elämäntapaa
14.11.2007
Sysmässä ja Hartolassa sijaitsee yhä kymmenen ennen vuotta 1900 rakennettua kartanoa, jotka ovat kuuluneet Tandefelt -suvulle. Birgitta Stjernvall-Järvi, joka itsekin kuuluu sukuun isänsä äidin kautta, on tutkinut näiden kartanoiden historiaa osana suvun elämäntapaa. Stjernvall-Järven tutkimus painottaa arkkitehtuuria osana sosiaali- ja kulttuurihistoriaa. Kartanoiden päärakennusten arkkitehtuuri ja sisustus sekä piha-alueet muodostuivat tärkeäksi osaksi aateliselämäntapaa 1700-luvulla.
Suku muodosti kartanoyhteisön
Tandefelt -suvun jäsenet kuuluivat Hartolan ja Sysmän säätyläisten muodostamaan kiinteään ruotsinkieliseen yhteisöön. Huvielämä ja sosiaalinen kanssakäyminen olivat tärkeä osa säätyläisten elämää. Tandefeltien kartanot muodostivat oman itähämäläisen kartanoyhteisönsä samaan tapaan kuin Lounais-Suomeen, Helsingin ympäristöön ja Savoon rakennetut kartanotkin. Suvun kartanot tarjosivat näyttämön elämäntyylille, jonka lähtökohtana oli ruotsalainen kartanokulttuuri. Edustavuudesta kertoivat rakennusten ohella muun muassa ajoneuvot ja suvun jäsenten pukeutuminen.
Kartanon arkkitehtuuri elämäntavan näyttämönä
Stjernvall-Järven mukaan kartanoiden päärakennusten arkkitehtoninen muoto oli selkein merkki aateliston elämäntapaan kuuluneesta ulkoisesta edustavuudesta. Kartanot rakennettiin 1700-luvulta 1800-luvun puoliväliin asti sotilastalojen mallipiirustusten ja toisten kartanoiden mallin mukaan. Rakentajana oli 1800-luvun alussa ilmeisesti usein Jacob Nygrén, joka on tuonut rakennuksiin esimerkiksi kustavilaista klassismia edustavia yksityiskohtia. Vasta 1800-luvun puolivälin tienoilla palkattiin arkkitehtejä tekemään muutospiirustuksia ja suunnittelemaan kokonaan uusia kartanoita. Ensimmäisinä arkkitehtien tekeminä suunnitelmina Stjernvall-Järvi mainitsee Alfred Cavéenin ja Gustaf Nyströmin Nordenlundin kartanoon tekemät suunnitelmat sekä Florentin Granholmin suunnittelemat Virtaan kartanon muutostyöt. Stjernvall-Järven mukaan pyrkimys ulkoiseen edustavuuteen näkyy kuitenkin jo näitä aiemminkin siinä, että ajanmukaista tyyliä on seurattu aina kartanoita rakennettaessa tai kunnostettaessa.
Kaikki tutkitut kartanot ovat olleet kiviperustalle rakennettuja puurakennuksia. Rakennusmateriaalina on käytetty omasta metsästä saatua puuta. Lähes kaikissa päärakennuksissa oli keskeissaliin perustuva symmetrinen pohjakaava. Ainoan poikkeuksen teki ensimmäisenä suvun haltuun tullut Hovilan kartano, jonka pohjaratkaisu oli paritupa. Pyrkimys edustavuuteen näkyi myös päärakennusten julkisiksi tarkoitetuissa sisätiloissa, jotka kalustettiin muodinmukaisilla kalusteilla. Esimerkiksi Vihreässä Koskipäässä oli myös pellavatapetit, koristemaalaukset katoissa ja kiviarkkitehtuuria jäljittelevät maalaukset lattioissa.
Birgitta Stjernvall-Järvi on tutkinut itähämäläisten kartanoiden rakennushistoriaa, suunnitelmia sekä sisustusta, kalustusta ja pihamuotoja osana yhden suvun elämäntapaa. Väitöskirja kuuluu taidehistorian alaan. Se on selkeästi jäsennelty toisaalta aateliston elämäntavasta kertovaan ja toisaalta rakennusten historiaa tutkivaan osaan. Tutkimus antaa kuvan laajemminkin suomalaisen aateliston elämäntavasta 1700- ja 1800-luvuilla ja kartanoiden arkkitehtuurista elämäntavan näyttämönä. Vaikka ulkoisesti pyrittiin edustavuuteen, vaikutti taustalla taloudellisuus ja säästäväisyys niin materiaalien valinnoissa kuin palvelusväen määrässäkin.
PM
Birgitta Stjernvall-Järvi: Kartanoarkkitehtuuri osana Tandefelt-suvun elämäntapaa. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä Studies in Humanities 75, 2007.
