Etusivu » News kirjat » Vapaahetkien kuluksi - kirja Helsingin siirtolapuutarhojen historiasta
Vapaahetkien kuluksi - kirja Helsingin siirtolapuutarhojen historiasta
26.6.2008
”Huvimajan tulee sekä muodoltaan että väriltään tehdä yksinkertaisen, kodikkaan, valoisan ja iloisen vaikutuksen ja olla sopusoinnussa ympäristönsä kanssa. Se ei saa kömpelöllä ulkoasullaan rikkoa sitä iloista ja hauskaa tunnelmaa, joka puutarhalle on ominainen.” Siirtolapuutarhaneuvoja Ossian Lundénin luonnehdinta hyvän siirtolapuutarhamajan ominaisuuksista vuodelta 1918 kuvaa oivallisesti sitä mielikuvaa, jonka useimmat meistä liittävät siirtolapuutarhoihin. Mitkä sanat kertoisivatkaan osuvammin puutarhassa touhuamisen tunnelmista kuin "kodikas, valoisa ja iloinen".
Helsingin kaupunginmuseon julkaisema kirja vie lukijan helsinkiläisten siirtolapuutarhojen alkuvaiheisiin. Ulla-Maija Laurilan kirjoittama teos valottaa siirtolapuutarhojen suunnittelua ja puutarhahistoriaa. Tarjolla on myös tietoa puutarhamajojen tyylipiirteistä, palstoilla viljellyistä kasvilajeista sekä siirtolapuutarhaliikkeen kansainvälisistä yhteyksistä. Helsingin siirtolapuutarhat muistuttavat myös lukuisten arkkitehtien ja puutarhurien paneutuvasta suunnittelutyöstä ja monen viljelijäsukupolven peräänantamattomasta uurastuksesta – olivathan monet siirtolapuutarhat aluksi vain vanhaa pellonpohjaa. Kirjan vanhoihin ja uusiin valokuviin ovat tallentuneet vapaahetkien monet tunnelmat – puutarhanhoidon aherrus, upeat istutukset sekä kesähuvit kahvihetkineen.
Terveyttä ja virkistystä työläisille
Siirtolapuutarhat syntyivät 1860-luvun teollistuvasta Saksasta ja pian ne yleistyivät myös muualla Euroopassa. Helsingin ensimmäinen siirtolapuutarha perustettiin Ruskeasuolle vuonna 1918. Sittemmin Helsingin kaupunki perusti kahdeksan siirtolapuutarhaa: Kumpula (1924), Vallila (1932), Herttoniemi (1934), Tali (1936), Oulunkylä (1940), Marjaniemi (1945), Pakila (1948) ja Klaukkalanpuisto (1977).
Kasvavissa kaupungeissa varsinkin työväestö eli ahtaissa ja epäterveellisissä oloissa. Siirtolapuutarhoja perustettaessa avainsanoina olivat terveellisyyden lisäksi perhetoiminnan edistäminen ja joutilaaseen elämään liittyvien vaarojen vähentäminen. Pienituloisissa perheissä puutarhapalstalta saatiinkin tervetullutta täydennystä niukkaan ruokavalioon. Siirtolapuutarhojen tärkeimpänä tarkoituksena oli kuitenkin tarjota kaupunkilaisperheille mahdollisuus virkistäytymiseen ja vapaa-ajanviettoon luonnon äärellä. Iloisia, hauskoja ja hyödyllisiä tuokioita ”vapaahetkien kuluksi”.
Ulla-Maija Laurila: Vapaahetkien kuluksi. Siirtolapuutarhat maailmansotien välisen ajan Helsingissä. Helsingin kaupunginmuseon tutkimuksia ja raportteja 1/2008. ISBN 978-952-223-139-0. 120 sivua. Sidottu. Hinta 24 e.
