rakennusperinto.fi

Henttosen teoreettisena näkökulmana ovat ranskalaisen filosofin ja historioitsijan Michel Foucault'n (1925–1983) näkemykset biovallan ja arkkitehtuurin suhteesta. Naisten ja lasten terveydenhuollon laitosten rakentamisen taustalta löytyi auttamishalun lisäksi väestöpoliittisia, sosiaalipoliittisia sekä koulutus- ja ammatillistumiskysymyksiä. Sairaala-arkkitehtuuri kuvasti lääketieteen kehitystä, mutta samalla se tuotti ja vahvisti aikansa käsityksiä.

Sairaaloiden suunnitteluun osallistui arkkitehtien lisäksi eri alojen asiantuntijoita. Tutkittavan ajanjakson sairaalasuunnittelussa paviljonkijärjestelmä sulautettiin blokkijärjestelmään, joka nähtiin rationaalisena järjestelmänä. Rationalisointi tehtiin lääketieteellisen työskentelyn ehdoilla. Tämä johti lääketieteellisten käytäntöjen mukaisiin tilaratkaisuihin, joiden avulla vahvistettiin ja luotiin normeja.

Henttosen mukaan vaatimukset valosta, ilmasta, avoimuudesta ja hygieniasta synnyttivät röntgenkuvan kaltaista lasiarkkitehtuuria, johon liittyi vahvasti kurin elementti. Hygienian ja arkkitehtuurin liitosta tuli strategia, jonka avulla säädeltiin ihmisten käyttäytymistä ja kohtaamisia, tuotettiin niin pedagogista ja moraalista hygieniaa kuin vahvistettiin luokkahygieniaa. Modernin sairaalarakennuksen tuli täyttää myös esteettisen hygieenisyyden vaatimukset. Naisille ja lapsille suunnitelluista terveydenhuoltolaitoksista muodostui tuotantokeskeisiä koneita, instrumentteja terveen väestön tuottamiseen.

Maarit Henttonen tarkastelee  taidehistorian alan väitöskirjassaan Salusta, Tohtori Länsimäen naistensairaalaa, Samfundet Folkhälsan i Svenska Finland -yhdistyksen lastenhoitoinstituuttia, Helsingin Naistenklinikkaa, Viipurin naistensairaalaa, Helsingin Lastenklinikkaa ja Helsingin Lastenlinnaa.

Kansakunnan parhaaksi. Suomalaiset naisten- ja lastensairaalat 1920–1940-luvulla.
Maarit Henttonen.
Historiallisia tutkimuksia 247 (SKS); Helsingin kaupunginmuseon tutkimuksia ja raportteja 2/2009. 394 s. Porvoo 2009