rakennusperinto.fi

− Meriväylien rakennusperintö inventoitiin täysin luonnon ehdoilla. Merimerkit sijaitsevat paikoissa, joita pitäisi välttää, ja nyt olikin päästävä rantautumaan juuri pahimmille kareille. Joskus sopivaa säätä joutui odottamaan maalla, toisinaan myrsky saattoi yllättää kesken matkan, ja suunnitelmia piti muuttaa, Harri Nyman kertoo.

− Ensimmäisenä kesänä Pohjanlahdella kulkuvälineinäni oli farmariauto ja traileri, joilla kuljetin venettä. Toisena kesänä tein täydennysinventointia Saaristomerellä ja Suomenlahdella. Sain inventointimatkoille kaverin, jonka kanssa kuljimme väylänhoitoveneellä ja yövyimme usein merivartioasemilla.

− Kohteet olivat toinen toistaan ihmeellisempiä. Pohjanlahdella Strömningsbådanille mennessäni meri oli täysin tyyni ja aurinko välkehti pinnassa hyppelevän silakkaparven suomuissa. Sitten itse luodolla ollessani sakea sumu – merisavu – tuli yhtäkkiä ja peitti näkymät. Lämpötila laski samalla monta astetta. Jouduin jäämään luodolle yöksi huonon näkyvyyden takia.

− Kohteissa oli paljon inventoitavaa ja aikaa oli vähän. Esimerkiksi Tankarilla oli luotsi-, majakka- ja sumumerkinantoasemat, ja kaikissa niissä lukuisia rakennuksia. Kamera olikin pääasiallinen työväline, sillä kuvaamalla sai nopeasti talletettua paljon tietoa kohteiden säilyneisyydestä. – Kohteethan olivat valtion rakennuttamia, joten niistä on säilynyt hyvin piirustuksia ja suunnitelmia. Kävin tämän arkistomateriaalin perusteellisesti läpi talven aikana, jotta inventointi olisi mahdollisimman helppoa paikan päällä kesällä.

Majakanvartijat vaihtuivat elämysmatkailijoihin

Meriväylien rakennusperintö innosti Nymanin jatkamaan tutkimusta. Hän valmistelee parhaillaan kansatieteen väitöskirjaa luotsi- ja majakkamiesperheiden elämästä ulkosaaristossa.

− 1800-luvun loppu oli majakkasaarten ja luotsiasemien kulta-aikaa. Majakanvartijat ja luotsit asuivat ulkosaarilla pienissä yhteisöissä perheineen. Olosuhteet olivat karut: saaret tai luodot saattoivat olla hyvinkin pieniä ja puuttomia, ja niissä elettiin meren armoilla. Syksyisin oli varustauduttava elämään pitkiä aikoja eristyksissä.

− Majakoiden hiljentyminen tapahtui vähitellen. Ensimmäinen miehitetyksi rakennettu majakka automatisoitiin 1949. Kyseessä oli Sälskärin majakka Ahvenanmaalla, Nyman kertoo. −Jo tätä ennen, 1920-luvulla oli alettu rakentaa automatisoituja majakoita, joissa ei alun perinkään ollut majakanvartijoita. Norrskärin majakka hiljeni viimeisenä, vuonna 1987. Kun Norrskärin majakka automatisoitiin, lakkautettiin samalla majakanvartijoiden ammattikunta.

− Toisaalta 1920-luvulla säädetty oppivelvollisuus alkoi hajottaa yhteisöjä pikku hiljaa, kun lapset lähetettiin muualle kouluun. Sitten äideillekin tuli muuttopaineita, ja perheen ydinkaksikko usein hajosi asumaan eri paikkakunnille, kun äidit lähtivät koulua käyvien lastensa mukaan. Miehillä oli jatkuva päivystysvelvollisuus, joten he jäivät ulkosaarille asumaan. 1970-luvulla siirryttiin vuorotyöhön, jossa viikon työvuoroa seurasi vapaa viikko, ja tällöin miehetkin pääsivät muuttamaan perheensä luokse. Miehet asuivat ulkosaarilla enää työvuorojensa ajan.

Nykyisin merenkulkijat navigoivat elektronisten tutkalaitteiden ja satelliittinavigaattoreiden turvin, ja merimerkkien merkitys on jäänyt vähäisemmäksi. Majakoista on tullut kuitenkin suosittuja vierailukohteita, ja osassa niistä toimii matkailuyrittäjiä.

− Majakkaromantiikka kiehtoo ihmisiä. On kiinnostavaa kuvitella, millaista elämä on ollut karuissa olosuhteissa keskellä merta. Majakkasaarilta aukeaa ehkä toisenlainen näköala meidän hektiseen nykyaikaamme, Nyman toteaa.

Pinja Metsäranta

Merivaylien rakennusperinto.pdf (5,63 megatavua)

Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 21
Harri Nyman
MERIVÄYLIEN RAKENNUSPERINTÖ
Toimittaja Marja-Leena Ikkala
2009, 76 s., ISSN 1236-6447, ISBN:978-951-616-201-3 (nid.), URN:ISBN:978-951-616-200-6 (pdf)
Kirjan voi ostaa Kansallismuseon kaupasta.