rakennusperinto.fi

Talon restauroinnin suunnittelija Marjatta Leskinen on kotoisin Kauhajoelta ja muistaa komean taloryhmän jo lapsuudestaan. Hän oli mukana myös vuonna 1957 eteläpohjalaisen osakunnan retkellä Kauhajoella, ja innostui mittaamaan koko taloryhmän. Restaurointia suunniteltaessa parikymmentä vuotta myöhemmin, mittapiirustuksista oli suuri apu.  Restauroinnilla haluttiin tehdä toimivat tilat kunnan ja sen asukkaiden perinteitä vaalivaan kulttuuritoimintaan.

Osaavat rakentajat tekivät työt

1970-luvun lopulla Hämes-Havunen oli ollut asumattomana parikymmentä vuotta, karjapihan talousrakennukset olivat suureksi osaksi luhistuneet, sauna ja paja etäämpää olivat hävinneet ja umpipihojen välissä ollut rakennus oli purettu. Miespihan aittaryhmä oli osin vajonnut, mutta asuinrakennukset pystyssä. Leskinen luonnehtii tuolloista tilannetta kaaokseksi.

Työhön kuitenkin ryhdyttiin ja entistämistöihin löydettiin vielä vanhan rakentamisen taitajia. Karjapihan vanhat rakennukset nostettiin, ja alimpia hirsikertoja uusittiin myös miespihan aittarivissä. Ikkunoita ja vuorilautoja uusittiin vanhojen mallien mukaan. Rakennukset katettiin tiilikatoilla ja seiniin siveltiin punamullasta keitetty maali.

Isoontuvan porstuakamarista löytyi kunnostustöiden aikana hienot seinä- ja kattomaalaukset ja yläkerran porstuakamarista tuli esiin sapluunamaalaustapetti.

Rakennusten kunnostus tapahtui valtion rahoittaman vanhojen rakennusten peruskorjauskurssin avulla. Kunnan rahoituksella tehtiin jo ennen ostoa puretun talli-ja renkituvan paikalle uusi, entisen kaltainen rakennus. Myös sisätyöt tehtiin kunnan varoin. Rahat olivat tiukassa koko kunnostuksen ajan, ja työn junailu vaati taitoa kaikilta mukana olleilta.

Talonpoikaistalossa näkyvät muotivirtaukset

Arkkitehti Kirsti Horn johdattelee artikkelissaan näkemään Hämes- Havusen isoontuvan muotokielen yhtymäkohtia renessanssiin ja antiikkiin asti. Ei niin että isoontuvan rakentajat olisivat matkustaneet Kreikkaan, vaan niin että talonpoikaistalojen muotoaiheet omaksuttiin kirkoista, pappiloista ja julkisista rakennuksista, joiden suunnittelussa seurattiin tarkemmin ajan muotivirtauksia. Hän myös kertoo ja perustelee restauroinnissa tehtyjä valintoja: tuvan maalaamattomat yläosat kertovat 1800-luvun tilanteesta, paneelit ja lattian maalaus 1900-luvun alkukymmenistä. Yläsalin sapluunamaalaus on vuoden 1980 kopio 1800-luvun puolivälin mallille, joka oli alun perin peräkamarissa.

Hämes-Havusella on pitkä historia

Perimätiedossa kerrotaan ”Hämeen rintamailta, Hauhoosta, tulleen ensimmäisen asukkaan näille maille, ja Hämes-Havuseen hän ryskäsi jokirantaan – tulevalle Kauhajoen rinnalle.” Liisa Ruismäki kertoo kirjassa talon historiaa 1500-luvulta lähtien. Ensimmäinen kartta paikasta on vuodelta 1753 ja edeltää paikkakunnan isoajakoa.

Nyt kunnostetut rakennukset ovat 1800-luvulta. Tilan talot poltettiin Suomen sodan aikana vuonna 1808, mutta niitä ryhdyttiin rakentamaan uudestaan ja edelleen vanhaan tapaan kahden umpipihan, mies- ja karjapihan ympärille. Asuinrakennus on kaksikerroksinen, ja molemmissa kerroksissa on iso tupa, porstua ja porstuakamari. Päärakennus on vuodelta 1827 ja pikkutupa 1860-luvulta.

Kirsti Horn kertoo myös kaksipihaisten umpikartanoiden olleen yleisiä Suomen etelä- ja länsiosissa 1600 ja 1700-luvulla, niistä kuitenkin luovuttiin 1800-luvun mittaan. Lakeuksilla suljettu pihapiiri antoi suojaa tuulelta ja samalla loi pienimittakaavaisen miljöön avaran maiseman vastakohdaksi. Pohjalaisen talonpojan komea asuintalo on paitsi merkki vauraudesta myös itsenäisyydestä ja ylpeydestä. Naapurit myös kilpailivat talojensa koolla.

Talonpoikainen elämä päättyi 1960-luvulla

 ”Hämes-Havunen oli Hämeentien suussa, Hämehen kynnyksellä, niin kuin sanottiin, ja taloa sanottiinkin jo vanhastaan sen takia Hämes Havuuseksi.” ”Se sijaitsi Hämeeseen ja Honkajoelle johtavien teiden risteyksessä. Ja komeana kohoaa nyt Hämes-Havuunen rukihisten peltojensa keskellä, ja ylpeinä seisoa könnäävät varijalaat isäntänsä ja kotopaikkansa vartijoona. Siinä kaksikerroksinen tuparati, vellikello vielä harjalla, porttikäytävä pihaan, hauskat ristikkoaidat talontien kahta puolta, ja tien vieressä vanhojen aittojen sievä kunnianarvoisa kolmiyhteys.” Näin kirjoitti Samuli Paulaharju paikasta vuonna 1908. Hämes-Havusessa elettiin 1950 ja 60 –lukujen vaihteeseen asti. Vuonna 1974 Kauhajoen kunta osti Havuselan  perikunnalta talonpoikaiskartanon ja sitä ympäröineen pellon.

Uuteen elämään häiden, pitopalvelun ja ruokamessujen kantamana

Kunnostuksen jälkeen Hämes- Havusessa on tanssittu satoja häitä ja vietetty monia muita perheen ja suvun juhlia. Se on ollut kansanmusiikkitapahtumien ja ruokamessujen paikkana 1991 lähtien. Uusi käyttö alkoi kuitenkin hiipua 1990-luvun lopulla ja sen jälkeen on toimintaa viritetty erilaisten hankkeiden avulla. Uusimpien suunnitelmien mukaan rakennusryhmää täydennetään lisärakennuksilla, jolloin tilalla toimivan pitopalvelun tueksi saadaan myös majoitustiloja. Sinne suunnitellaan myös käsityöläiskeskusta ja pienimuotoista kurssitoimintaa.

Pohjalaistalojen säilymiseen tulee edelleen kiinnittää huomiota. Kaikkien tilanne ei ole yhtä turvattu kuin Hämes-Havusen.

MLI

Hämes-Havunen
Pohjalaista rakennustaitoa jälkipolville
Jussi Kleemola, Liisa Ruismäki, Heikki Taimi
112 s., 2006, Jyväskylä.

Muualla palvelussamme:  Etelä-Pohjanmaa

Kauhajoki