rakennusperinto.fi

Hytötypuutarhat olivat asukkaille tärkeitä

Viaporin linnoituksen rakentaminen aloitettiin 1748 Augustin Ehrensvärdin johdolla. Rakennusaikana linnoitustyöt kuluttivat saarten kasvillisuutta, ja maasto oli karua. Jo 1700-luvun lopulla Viaporissa oli kuitenkin Päivi Lupin mukaan jo parisenkymmentä hyötypuutarhaa. Viaporin historiassa hyötypuutarhoilla on ollut tärkeä merkitys, sillä elintarvikehuolto saaristoon oli ajoittain hankalaa. Ehrensvärdin (1710-1772) aikaan Viaporissa viljeltiin esimerkiksi raparperia, jota pidettiin tärkeänä lääke- ja ravintokasvina.

Päivi Luppi kertoo Suomenlinnan viheralueiden vaiheista ja hyötypuutarhojen tärkeydestä asukkaille. Vuoden 1855 Krimin sodan jälkeen aluetta uudistettiin korjaustöissä, ja Suomenlinnassa oli 1800-luvun lopussa ennätyksellisen paljon puistoja ja puutarhoja. Venäläisellä ajalla istutettiin myös lehmus- ja syreenikujanteita ja rakennettiin huvimajoja ja paviljonkeja. Ravintokasveina käytettiin mm. perunaa, punajuurta, kaalia ja sipulia sekä kesäisin nokkosenversoja, suolaheinää, pinaattia ja portulakkaa.

Ruotsalaisajan seurapiirielämää

Pirjo Hämäläinen kirjoittaa Viaporin Ruotsalaisajan hämmästyttävän vilkkaasta seuraelämästä. Hän lainaa kiinnostavia aikalaislähteitä, joista välittyy kuva esimerkiksi Viaporiin johtaneen jäätien ruuhkaisuudesta aamuvarhaisesta iltamyöhään 1700-luvun lopulla. Linnoituksen ensimmäisten vuosikymmenten uudisraivaajaelämä oli vaihtunut upseeriperheiden eurooppalaisen aateliston elämäntapaa mukailevaksi seurapiirielämäksi.

Seuraelämään kuului tanssiaisia, juhlia, illallisia ja piknikejä. Sosiaalista elämää elettiin Viaporissa talvikuukausina; kesät vietettiin maaseudulla tai terveyslähteiden äärellä. Hämäläinen kertoo vivahteikkaasti ruotsalaisajan elämästä linnoituksessa artikkelissaan ”Viaporissa eletään aika upeasti” Ruotsalaiskauden tapoja ja kulttuuria.

Linnoitussaarten asukkaat vaihtuivat

Gisela M. Tjapuginin artikkeli käsittelee Viaporin venäläisen kauden 1808-1918 asukkaita. Viaporin antauduttua vuonna 1808 kaikkien asukkaiden oli poistuttava linnoituksesta ja tilalle muutti Venäjän armeija. Sotaväkeä oli Viaporissa pysyvästi n. 4500, mutta esimerkiksi Krimin sodan aikana jopa 12 000. Venäläisajan asukkaat olivat varsin monimuotoinen kokonaisuus; uskontokunnista ainakin ortodoksit, luterilaiset, katolilaiset, juutalaiset ja muslimit olivat edustettuina saarilinnoituksella. Tämä vaikutti elämänmenoon, sillä uskontokunnilla oli omat juhlapäivänsä ja jopa omat kalenterinsa. Linnoituksen viralliset juhlapäivät määräytyivät kuitenkin hallitsevan ortodoksisen uskon mukaan.

Viaporista Suomenlinnaksi kokoaa eri näkökulmat yhteen

Vuoden 2006 lopussa julkaistu kirja Viaporista Suomenlinnaksi kokoaa yhteen useiden tutkijoiden eri näkökulmista kirjoittamia artikkeleita Suomenlinnan menneisyydestä. Asukkaiden ja elämän kuvailun lisäksi linnoitusta tarkastellaan puolustusteoreettisesta näkökulmasta. Myös linnoituksen arkkitehtuuria käsitellään useissa artikkeleissa. Kirja on monipuolinen ja avartava kokonaisuus, joka tuo esiin uusia näkökulmia linnoituksen historiaan, josta on jo aiemminkin kirjoitettu paljon.

PM

Liisa Eerikäinen et al.: Viaporista Suomenlinnaksi. 172 s., 2006, Jyväskylä.